Jätin masentuneen miehen
Olen varmasti monien mielestä julma ja tunteeton, mutta en vaan jaksanut enää katsella miestäni. Missään asioissa hän ei nähnyt mitään positiivista ikinä, uhkaili usein itsemurhalla.
Kun aloimme seurustella silloin joskus, niin hän vaikutti ihan normaalilta. Vasta myöhemmin avautui menneisyydestään, ei kuulemma ollut päässyt yli ensirakkaudestaan (yli 10 vuotta sitten päättynyt suhde).
Se tapaus jätti mieheen ikuiset jäljet ja ei kykene koskaan olemaan onnellinen kenenkään naisen kanssa omien sanojensa mukaan.
Ymmärrän kyllä, mutta en halua olla tuollaisen miehen kanssa ja lähdin lätkimään. Toivon pelkkää hyvää hänelle. Haluan miehen, joka on mun kanssa onnellinen ja että molemmilla olisi hyvä olla.
Olen varmasti myös pelkuri, mutta en vaan osannut ottaa käsittelyyn tämän exäni tuntemuksia ja sitä, että ei osaa päästää menneisyydestään irti.
Se kaikki kävi liian raskaaksi ja mun oli pakko lähteä.
Kommentit (16)
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 15:57"]Tekee ehkä itsemurhan, valitettavasti näin. Kaverille kävi näin.
[/quote]
No mut se nyt ei ole ap:n murhe! Näitä miehiä riittää ja sota ei yhtä sellaista kaipaa. Ihan oikea ratkaisu ap!
Ei tietenkään nyt ole, enkä halua pelotella.
No ei oo sun tehtävä alkaa psykologiksi sille. Eläkä kanna syyllisyyttä vaikka itsemurhan tekeekin. Jos oisit suhteeseen jäänyt niin pikkuhiljaa oisit itsekin masentunut, hyvä kun lähdit!
Tuntuu silti pahalta, mutta en keksinyt muuta ratkaisua. Oma pääkoppa alkoi olla liian kovilla. Ap
Vanha kansa sanoo. Minkä taakseen jättää niin eestään löytää. Pitää paikkansa.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 16:02"]Tyypillistä naisille.
[/quote]
Siis mikä on tyypillistä? Jättää? Tuntea syyllisyyttä? Syyllistää?
Toivottavasti kerroit hänelle syyn miksi jätit hänet sillä mä ajattelin että jos se herättäisi hänet hakemaan apua masennukseensa (siis ilm ei ollut hakenut siihen tähän mennessä). Mutta luulen että itse puolesta teit aivan oikean ratkaisun, masentuneen kanssa on todella vaikea elää; usein sitä masentuu itsekin.
Itse elän myös ajoittain masentuneen aviomiehen kanssa ja olen päätynyt seisomaan hänen rinnallaan, mutta lujille ottaa välillä, ymmärrän hyvin ratkaisusi.
Miehet ovat maailman sivu jättäneet sairaita vaimoja ja lapsiaan. Ihan hyvä, että saavat maistaa omaa lääkettään.
Mies saa apua masennukseen ja on myös lääkitys. Ei saisi edes nukuttua ilman lääkkeitä. Toissa kesänä ajoi ylinopeutta ja kortti lähti pariksi kuukaudeksi.
Sen jälkeen alkoi vihata poliiseja ja uhkasi tappaa kaikki poliisit.
Kortin lähteminen oli tietenkin itseaiheutettu, ei vaan hyväksynyt tosiasioita ja syytti kaikesta poliisia. Ajokortin menettäminen pahensi tilannetta ja mies vaipui syvemmälle synkkyyteen. Ap
Mäki oon jättäny masentuneen, syytti mua suhteen aikana melkein kaikesta ja melkein itsekin masennuin suhteessa. Nyt oon ollu jo vuosia yhdessä elämäniloisen miehen kanssa, jonka takia jätin tämän masentuneen miehen. Tein ilkeästi, tiedän, mutta en ole osannut juuri päätöstäni katua.
Teit hyvin. Ei kenenkään tarvitse alistua kuuntelemaan, miten toinen haikailee ensirakkautensa perään.
Itsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa, emotionaalista kiristystä ja väärin. Oikein teit. En kuuntelisi sellaista hetkeäkään, ja itsellä on toistuva masennus.
Näiden synkkien maalailujen keskellä haluan kertoa toisenlaisen tarinan. Itse jätin lasteni isän vakavan masennuksen takia. Meille tapahtui aika rankkoja asioita (lähipiirin sairastumisia, kuolema perheessä, vammainen lapsi), ja mies pakeni johonkin tietokonepelien maailmaan ja minä jäin aika yksin asioita hoitamaan.
Olisin ollut valmis yrittämään, jos mies olisi suostunut hakemaan apua, mutta hän vetosi siihen, että aika auttaa. Minä sitten parin tällaisen "hae apua" -rukoiluvuoden jälkeen hain eroa. Pari vuotta myöhemmin mies tuli minua kiittämään, koska ei kuulemma olisi koskaan apua hakenut, ellen olisi häntä jättänyt.
Nykyään ollaan hyvissä väleissä, asutaan lähekkäin ja puhalletaan yhteen hiileen lasten asioissa.
Jos olisin jäänyt, olisin hukkunut miehen mukana.
Tekee ehkä itsemurhan, valitettavasti näin. Kaverille kävi näin.