mistä tietää onko oikeasti rakastunut ihmiseen vai vain tunteeseen

Sen jälkeen kun jatkuva seksi laantuu, tahdon asia.

Aika sen näyttää. Rakkaus kestää myös arjen ja vastoinkäymset. Noin 2 vuoden yhdessäolo antaa siitä viitteitä.

Kyllä sen tietää. Itse olen todella rakastunut, enkä tykkää tästä tunteesta yhtään, kun se tekee minusta tyhmemmän ja keskittymiskyvyttömän. Olen rakastunut siihen mieheen, vaikken haluaisi olla. Rakastumisen tunteessa ei ole mitään ihanaa, varsinkin kun en tiedä vastataanko siihen.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 07:57"]Sen jälkeen kun jatkuva seksi laantuu, tahdon asia.

[/quote]

Meillä loppui seksi siihen kun mies alkoi joka kerran jälkeen sanomaan ekana lauseenaan "noh, katotaa nyt milloin sit seuraavan kerran saa vai saanko enää koskaan". Sanoin asiasta useaan otteeseen nätisti ja kaikilla muillakin keinoilla, mut ei tullu mieheltä muutosta.

Sen jälkeen kun ilmotin, et tuo lause ei mua auta hirveästi eteenpäin omien entisten traumojen kanssa. Nykyisin seksiä ei ole ja mies siitä kyrsiintynyt. Ymmärrän häntä kyllä enemmän kuin hyvin tilanteessa.

Mutta tässä.viime aikoina kun olemme asiasta keskustelleet ihan asiallisesti ja fiksusti niin nyt alamme kumpikin tekemään töitä asian eteen.

Rakastan miestäni ylikaiken ja meidän suhde menee monissakin asioissa vaikeuksien kautta voittoon. Hankalia aikoja on ollut paljon ja niitä tulee aivan varmasti olemaan tulevaisuudessakin.

Olemme molemmat hyvin temperamenttisia luonteita ja miehen kasvastus ollut osittain aivan perseestä, mistä nyt sit kärsitään.

Mut en mä siltikään ole valmis miehestäni luopumaan, eikä mieskään minusta.

Rakkaudessa ihmiseen se rakkaus on molemminpuolista.

Sen tietää siitä, että haluaa toisen tehdä onnelliseksi. Jos toista ei halua tehdä onnelliseksi, on vain rakastunut ja kun se rakastumisen tunne laantuu, ei jää käteen mitään.

Sen tietää siitä, että on hyvä olla tasan sen yhden ihmisen kanssa. Haluaa olla tasan sen yhden ihmisen kanssa. Ei kenenkään muun kanssa.

Siitäkin, että vaikka ihastuisit toiseen, haluat olla oman miehesi kanssa siitä yksinkertaisesta syystä, että rakastat häntä.

Itse olen miehen kanssa, jollaisen kanssa en ole ikinä ollut. En ole ikinä tavannutkaan hänenlaistaan. Rakastun aina uudelleen ja uudelleen, ja välillämme tuntuu jotain, mitä en ole ikinä muiden kanssa kokenut. Hän vetää minua puoleensa ja kun on poissa, tuntuu kuin osa minustakin olisi poissa. Enkä halua kokea tätä elämää kenenkään muun kanssa.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 07:57"]

Sen jälkeen kun jatkuva seksi laantuu, tahdon asia.

[/quote]

Ei meillä mitään jatkuvaa seksiä ole ollut koskaan, mutta rakkautta ja hellyyttä ja arvostusta kyllä 18 vuotta. Ei mikään tahdon asia, vaan tunteen.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 08:01"]

Kyllä sen tietää. Itse olen todella rakastunut, enkä tykkää tästä tunteesta yhtään, kun se tekee minusta tyhmemmän ja keskittymiskyvyttömän. Olen rakastunut siihen mieheen, vaikken haluaisi olla. Rakastumisen tunteessa ei ole mitään ihanaa, varsinkin kun en tiedä vastataanko siihen.

[/quote]

Nimenomaan. Ärsyttää, kun olen niin hölmö rakastuneena. Rakastunut ihminen on niin helvetin inhimillinen ja paljas ja typerä. Olisin mieluummin cool. Se mies pääsi mun luodinkestävän panssarin läpi, enkä pysty nyt työntämään sitä pois. Vaikka haluaisin (toisaalta en!!!). Kyllä se syö naista. V*TTU!!! 

Minun mielestä sen, ja muun muassa senkin että onko toinen itselle "se oikea", tietää oikeastaan vaan vuosien kuluttua. Se vaatii siis sen, että arki tulee kuvioihin vahvasti (en nyt tarkoita mitään kun ollaan 3kk asuttu yhdessä ja kotituyövuorot on selvät) ja tunteet ei laimene mutta, niistä poistuu semmoinen huumaantuminen, sellainen että haluaa olla symbioosissa toisessa kanssa. Mulla noi on käyny vasta joskus 3 vuoden päästä seurustelusta, vaikka alusta alkaen olen tiennyt rakastavani miestä ja kokenut hänen olevan se oikea. Mutta pointti oli, että olen kokenut sen muidenkin kanssa. Vasta arki ja tietynlainen tunteiden palon tasaantuminen paljastaa tykkääkö miehestä ihan kumppanina, eikä vain rakastettuna. Monet sellaiset asiat mitkä on tiedostanut jo suhteen alussa, muuttuvat aivan eri mittakaavoihin kun seurustelua on takana useampi vuosi. Joku ennen iso juttu muuttuu pieneksi mitättömäksi asiaksi, ja ennen pieni juttu muuttuukin jopa suhteen esteeksi. Ne on niitä asioita mitkä huomaa vasta kun on asunut yhdessä pitkään (ja ollut vastuussakin yhteisestä taloudesta eri tavalla kuin esim seurustellessa molemmilla on ollut omat kämpät, mutta silti ollaan oltu samassa paikassa kokoajan).

Niin että aika, se on ratkaisu useimpiin ihmiselon ongelmiin. Totta kai jos heti alussa tuntuu tökkivän pahasti, tai toisessa ilmenee sellaisia piirteitä joita ei voi mitenkään sietää (väkivalta, päihteet, mustasukkaisuus, rajoittaminen), niin tietysti ei kannata turhaan käyttää aikaa sellaiseen. Mut sen sijaan jos on ihan täysillä rakastunut ja on jo valmis vajaan vuoden päästä menemään naimisiin ja perustamaan perheen, niin kannattaa laittaa jäitä hattuun ja antaa ajan näyttää kuitenkin onko tosi juttu kyseessä, ellei ikää ole jo jotain 37v.