Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kiintyminen sairaisiin isovanhempiin
27.06.2014 |
Pitäisikö lasta jotenkin suojella surulta?
Siskoni on 4v tytön yksinhuoltaja ja viettää TODELLA paljon aikaa vanhempiamme luona, monta kertaa viikossa viettävät yöt heillä, lapsi ollut vauvasta saakka pitkiä aikoja hoidossa heillä, mökkeilevät viikko-kuukausitolkulla yhdessä, kaikki siskoni vapaa-ajan ovat siis yhdessä ja lapsi usein myös itsekseen. Voisi sanoa että isovanhemmat ovat tälle tytölle yhtä tärkeitä kuin oma äiti. Muita ihmisiä heidän elämässään ei juuri ole.
Tilanne on kuitenkin se, että äitimme sairastaa levinnyttä syöpää, hoidoillla sairaus on edennyt hitaasti, mutta jos realisteja ollaan, hän tuskin 2-3 vuotta pidempään elää.
Isämme on 15 vuotta äitiä vanhempi ja vaikka mitään syövän kaltaista vakavaa sairautta ei ole, on hän nyt parin vuoden aikana ruvennut kuntonsa puolesta heikkenemään, ikää 87 vuotta.
olen alkanut pohtia että mitä tapahuu parin vuoden kuluttua. Lapsi on ehkä 6-8 vuotias ja kaksi kolmesta elämänsä tärkeimmästä ihmisestä kuolee. Miten hän selviää surun kanssa, tuleeko traumoja, vaikuttaako tulevaisuuteen? Ja nyt ei siis todellakaan puhuta tavanomaisesta lapsen ja isovanhemman suhteesta vaan tässä "perheessä" on ikäänkuin kaksi äitiä ja yksi isä.
Olen tavattoman ahdistunut asiasta, en tiedä onko siitä ihan asiatonta alkaa heidän kanssaaan puida, pakkohan heidänkin on asia ymmärtää.
Kommentit (19)
Etkö siskona ja lapsen tätinä voisi olla yksi läheinen henkilö lapselle? Olisi ainakin yksi tuki lapsen äidille lisää ja lapselle lisää läheisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaiset välit sinulla on siskoosi?
Mietin että kyllä kaikki nuo kolme aikuista tiedostavat että tämä "idylli" tulee särkymään. Kuulostaa kamalalta mutta yleensä lapsi sopeutuu kaikista helpoiten kuolemaan, häntä enempikin ahdistaa se muiden aikuisten suru.
Uskon että siskosi tulee viettämään lapsensa kanssa tulevinakin vuosina paljon aikaa isovanhempien luona. Toivottavasti varsinkin silloin kuin toinen isovanhemmista menehtyy niin hän olisi tukemassa toista puolisoa.
Ehkä sinua "tarvitaan" sitten kun vanhemmat ovat tosi huonona ja se oikea totuus eli kuolema tulee siihen lähelle. Toivottavasti sinä tai siskosi ette pakene tilannetta silloin kun vanhukset tarvitsevat eniten tukea ja läsnäoloa.
No ei ratkaisu voi olla se, että läheisiin ihmisiin katkaistaan välit, kun he sairastuvat tai vanhenevat, jotta kuolema olisi jotenkin helpompi käsitellä...?!?!? Ihan outo ajatus.
Monelle lapselle isovanhemmat ovat todella läheiset ja tärkeät ja sehän on vain hyvä asia. Kun heidät menettää, niin kuolema ja suru käsitellään sitten kun se on ajankohtaista. Varmasti on henkisesti rikkaampaa olla läheinen heidän kanssaan vaikka heidät sitten jossain vaiheessa menettäisikin kuin se, että otetaan etäisyyttä, jotta menetys aikanaan ei olisi niin iso.
Eri asia sitten on, jos koet, että siskosi hoidattaa lasta liikaa vanhemmilla ja he eivät ikänsä ja kuntonsa puolesta jaksaisi tätä niin paljon hoitaa. Mutta siinäkin isovanhemmat itse ovat avainasemassa, heidän täytyy uskaltaa sanoa, missä menee heidän voimiensa raja.
Itse ajattelisin ennemmin niin päin, että on hienoa, että lapsella on lämmin suhde isovanhempiinsa. Hänelle jää pysyvä ja kaunis muisto isovanhemmistaan. Ei nyt kannata ainakaan alkaa etäännyttää lasta isovanhemmista! Elämään kuuluu väistämättä myös luopuminen ja sen joutuu monesti myös lapsi kokemaan, joskus menettämään jopa oman vanhempansa ennenaikaisesti.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 08:30"]
Ja lapsen pitäisi nyt heti luopua isovanhemmista sille varalle että he kuolevat joskus? Suru käsitellään aikanaan kun se eteen tulee. Sama suru lapselle tulisi erottamisesta nyt.
[/quote]
no voi hyvä tavaton, enhän tällaista missään vaiheesa ole kirjoittanut.
lähinnä siis pohdin että miten tulevaa voisi ennakoida. Ja ehkä yleisellä tasolla mietin, että olisiko tällaisia tilanteita syytä edes ehkäistä? Onko ahdistukseni turhaa? Kannattaako lasta suojella surulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jääväthän lapselle ihanat muistot, hyvänen aika! Kaikesta sitä ihmiset ahdistuvatkin ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä oletko miettinyt miten paljon iloa lapsesta on isovanhemmille?
Varmaan osa ahdistustasi tulee siitä, että ymmärrät myös itse joutuvasi luopumaan vanhemmistasi? Haluat suojella lasta surulta koska itseäsi et voi suojata ...tai jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 08:46"][quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 08:30"]
Ja lapsen pitäisi nyt heti luopua isovanhemmista sille varalle että he kuolevat joskus? Suru käsitellään aikanaan kun se eteen tulee. Sama suru lapselle tulisi erottamisesta nyt.
[/quote]
no voi hyvä tavaton, enhän tällaista missään vaiheesa ole kirjoittanut.
lähinnä siis pohdin että miten tulevaa voisi ennakoida. Ja ehkä yleisellä tasolla mietin, että olisiko tällaisia tilanteita syytä edes ehkäistä? Onko ahdistukseni turhaa? Kannattaako lasta suojella surulta?
[/quote]
Kuolema kuuluu elämään, niin se vaan on. Kukaan ei voi tietää kuinka kauan vanhempanne elävät, ehkä pienen lapsen seura on heillekin hyväksi.
Mieheni menetti äitinsä 7-vuotiaana. Miten sellaista surua olisi voinut ehkäistä?
Lasta voi valmistella tulevaan keskustelemalla tilanteesta avoimesti.
Itse olen oman lapseni kanssa keskustellut tulevasta siinä vaiheessa, kun läheisen sairaus etenee ja on selvää, että hän ei siitä enää selviä. Olen sanonut esim. niin, että olet varmaan itsekin huomannut kyseisen henkilön voinnin heikkenevän ja sen, että hän ei samalla tavalla jaksa enää touhuta ja että henkilön sairautta ei pysytytä enää parantamaan ja nyt hänelle annetaan hoitona ainoastaan kipulääkettä, jotta olo on hyvä eikä tarvitse kärsiä kivuista. Lapset ymmärtää yleensä tällaiset asiat todella hyvin eikä niitä tarvitse mitenkään salailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru on se hinta, jonka joutuu maksamaan kiintymyksestä. Olen siskosi lapsen puolesta ILOINEN, että hänellä on ihmisiä, joita rakastaa. Onko ap:llä ketään läheistä, johon olisi itse kiintynyt?
No voi nyt jumalauta. Ihmissuhteissa ei tärkeintä ole pituus vaan laatu. Lapselle on rikkaus, että ehtii edes hetken tutustua vanhempiin polviin.
Kuolema on ihan normaalia elämän kiertokulkua, ei siltä kannata eikä voi suojella. Pitäisikö lapsi erottaa kaikista ihmisistä siltä varalta, että jos vaikka jää auton alle ja kuolee? Me kaikki kuolemme joskus.
Taidat nyt ahdistua itsesi puolesta, kun tiedät, että vanhempasi eivät enää loputtomiin täällä tallustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ihmeessä yritä mitenkään estää tai rajoittaa lapsen kiintymystä isovanhempiin! Lapset selviää kyllä surusta hyvin, ovat kautta aikojen selvinneet. Ennenaikaanhan ihmisiä kuoli ihan eri tavalla tauteihin, sotiin jne ja ihan täysipäisiä ihmisiä niiden aikojen ihmisetkin ovat, vaikka ovat kuolemaa nähneet ihan eri tavalla pienestä asti.
Itseltäni kuoli äiti syöpään kun olin 13, enkä koe siitä mitenkään pysyvästi traumatisoituneeni. Toki surin jonkin aikaa intensiivisesti, mutta se kuuluu asiaan eikä sitä tarvitse pelätä. Sitten elämä jatkui, ja nuorella elämän ja kokemusten jano on niin vahva ettei hän juutu suruunsa vaan haluaa taas alkaa itse elää ja kokea uusia juttuja. Minulla kokemus vei myös kaiken pelon kenenkään kuolemaan kohtaan, myös omaani. Kuolemasta tuli jotenkin luonnollinen ja tavallaan kauniskin asia, ei enää mikään pelottava mörkö.
Kaikki lapset pois vanhemmiltaan, äiti tai isähän voi vaikka kuolla jo huomenna kolarissa..........
Voi miten ihanaa, kun lapsella on isovanhemmat elämässään! Vaikka he kuolisivat, niin lapselle jää kauniit ja ihanat muistot, joita hän voi kantaa mukanaan koko elämänsä.
Ei tuota sidettä kannata muuttaa, antaa asioiden tapahtua luonnollisella tavalla. Lapsikin oppii käsittelemään surua ja sitä, ettei ihmiset elä ikuisesti.
Oma pappani kuoli kun olin sen viisi vuotta, ja hän oli sairastellut pitkään. Minulla on kuitenkin ihanat muistot hänestä. Muistan kun olimme suvun sairaalassa ja tiesimme kaikki että nyt hän tulee kuolemaan, ja halasimme ja puristimme hänen kättään viimeisen kerran. Pappani ei pystynyt puhumaan, mutta vanhempani selittivät minulle että pappa rakastaa minua ja seuraa minua vaikken häntä näkisikään. Kasvaessani ja tehdessäni ja aloittaessani koiraharrastuksen vanhempani sanoivat että pappa on varmasti iloinen ja ylpeä, sillä hän oli todella intohimoinen koiraihminen. Papan haudan lähellä on asustanut jänis jo mooonta vuotta ja näemme sen lähes aina kun vierailemme haudalla. Vanhempani sanovat pienemmille sisaruksille ja minulle että se on papan sanansaattaja, hän näkee meidät ja on mukana.
Minulla on siis papasta todella hyvät muistot, ja mielestäni lastenlasta ei pidä alkaa suojelemaan kuolemalta vaikka rajoittamalla isovanhempien näkemistä. Vanhukset saavat voimaa päivään kun tietävät että lapsenlapsi käy kylässä, kuten silloinkun olin vauva mummoni sairasti syöpää, ja äiti kertoi miten toin hänelle voimaa kamppailuun, sillä olen heidän ensimmäinen lapsenlapsensa:)
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 11:13"]Oma pappani kuoli kun olin sen viisi vuotta, ja hän oli sairastellut pitkään. Minulla on kuitenkin ihanat muistot hänestä. Muistan kun olimme suvun sairaalassa ja tiesimme kaikki että nyt hän tulee kuolemaan, ja halasimme ja puristimme hänen kättään viimeisen kerran. Pappani ei pystynyt puhumaan, mutta vanhempani selittivät minulle että pappa rakastaa minua ja seuraa minua vaikken häntä näkisikään. Kasvaessani ja tehdessäni ja aloittaessani koiraharrastuksen vanhempani sanoivat että pappa on varmasti iloinen ja ylpeä, sillä hän oli todella intohimoinen koiraihminen. Papan haudan lähellä on asustanut jänis jo mooonta vuotta ja näemme sen lähes aina kun vierailemme haudalla. Vanhempani sanovat pienemmille sisaruksille ja minulle että se on papan sanansaattaja, hän näkee meidät ja on mukana.
Minulla on siis papasta todella hyvät muistot, ja mielestäni lastenlasta ei pidä alkaa suojelemaan kuolemalta vaikka rajoittamalla isovanhempien näkemistä. Vanhukset saavat voimaa päivään kun tietävät että lapsenlapsi käy kylässä, kuten silloinkun olin vauva mummoni sairasti syöpää, ja äiti kertoi miten toin hänelle voimaa kamppailuun, sillä olen heidän ensimmäinen lapsenlapsensa:)
[/quote]
hitto että kirjoitin epäselvästi tällä luurilla... Eli siis olimme suvun KANSSA sairaalassa, emme omista sitä... Ja kun aloitin koiraharrastuksen. Antakaa muutkin virheet anteeksi:P
Alue: Aihe vapaa
Ja lapsen pitäisi nyt heti luopua isovanhemmista sille varalle että he kuolevat joskus? Suru käsitellään aikanaan kun se eteen tulee. Sama suru lapselle tulisi erottamisesta nyt.