Kannattaako edes yrittää saada keskittymishäiriöön apua aikuisiällä?
Olen tyypillinen esimerkki keskittymishäiriöisestä. Olen aina ollut "sähläri". Vaikka tosissani yritän niin sählääminen jatkuu. Ongelma on sen verran paha, että en usko saavani koskaan oikeita töitä (koska mokailen paljon keskittymiskyvyttömyyden takia) opiskeluni menevät plörinäksi (opin hyvin ja tehokkaasti, mutta kokeissa ulosanti menee päin peetä ja paljon huolimattomuusvirheitä vaikka kuinka yrittäisin ottaa asiat rauhallisesti ja järjestelmällisesti) ja inhottavinta: ongelma pilaa ihmissuhteeni. Enimmäkseen olen kepeän vitsailun kohde, mutta usein minuun myös turhaudutaan sillä mieheni sanoja lainaten "ei kukaan voi oikeasti olla noin tohelo". Välillä ihmiset luulevat että en keskity välinpitämättömyyttäni ja loukkaantuvat, kun esimerkiksi keskustelussa putoan täysin kärryiltä toisen vähänkin pidemmän puheenvuoron aikana. Moni arkinen asia, esim. autolla ajaminen on hirveän vaikeaa. Meinaan aina ajaa päin punaisia tai jonkun päälle, vaikka kuinka yritän keskittää kaiken fokuksen tiehen ja ympäristön havannointiin. Yksin ajaessa vaivun käymään jotain päänsisäistä keskustelua itseni kanssa niin, että jossain vaiheessa hätkähdän auton kyntävän piennarta. Jos kyydissä on joku, joka juttelee samalla kun ajan niin kyydissäni on jo hengenvaarallista. Tästäkin minulle enimmäkseen vitsaillaan, mutta myös suututaan ja sanotaan että "sun pitää VAIN skaprata!" Vaikka yritän, yritän ja YRITÄN.
Netistä lukiessa on selvinnyt että keskittymishäiriöön on hirveän vaikea saada diagnoosia ja vielä vaikeampi saada lääkitystä aikuisiällä. Onko omakohtaisia kokemuksia? Onko mulla mitään mahdollisuutta saada apua tähän? Viime vuosina on tuntunut että romahdan henkisesti, en voi enää elää näin ja tämän jatkuvan sähläyksen on kertakaikkiaan loputtava, se pilaa elämäni.
Kommentit (7)
Mahtaako työkkäri nykyään maksaa mitään tuollaisia selvityksiä, epäilen suuresti! Nyt on ihan eri palvelut kuin 10 vuotta sitten. Lähetteen voivat kyllä varmaan laittaa eteenpäin.
Hae apua, onhan tuo kuitenkin aika kovasti elämääsi, hyvinvointiisi ja turvallisuuteesi vaikuttava asia. Yksi tuttavani sai 35-vuotiaana hiljattain ADHD-diagnoosin ja lääkkeet, ja hänellä ei tilanne ollut noinkaan paha.
Miten asia kannattaisi esittää aikaa varatessa? Pitääkö aika varata lääkärille vai psykologille?
Pelottaa, ettei ongelmaani oteta todesta...
Voit saada apua esim yksityiseltä lääkäriltä tai, jos sulla kerran on huomattavia vaikeuksia päästä ja pärjätä työelämässä) julkiselta puolelta te-keskuksen työkyvynarviointitutkimuksen (ja siitä seuraavien lisäsälhetteiden) kautta. Jälkimmäisessä tapauksessa työkkäri maksaa tutkimukset, ja ehkä jopa jotain kuntoutusta tai coachingia, mutta siitä jää sit merkintä sun työkkäripapereihin.
Julkiselta puolelta ei aikuinen saa Suomessa diagnoosia jos pystyy käymään normaalisti töissä. Mutta sullahan oli tässä ongelmia, joten voi se onnistuakin.
lääkkeiden suhteen on hankalampi tilanne. Periaatteessa niitä ei saisi määrätä sellaiselle aikuiselle, jolle niitä ei ole kokeiltu ja havaittu hyötyä jo alle 25-vuotiaaana - paitsi jos on erityisperusteita. Toistaiseksi niitä on kuitenkin määrätty myös sellaisille ihmisille, joitka ei ole päässeet tutkimuksiin ajoissa, lapsena. Se on kuitenkin vaikeata ja voi olla varsin kallista, sillä kelakorvauksia on vaikea saada aikuisena.
Toinen asia on, että se lääke vaikuttaa 8 tuntia sun päivästä ja vaikka sitä pidentäisi pienellä lisäannoksella iltapäpivästä, silti vaikutusaika kestää vain kymmenkunta tuntia. Ts. Älä oleta sen muuttavan kaikkea varsinkaan ihmissuhteissasi ja vapaa-ajanelämässäsi. Se vaikuttaa vain työpäivän ajan. Ja silloinkin kun se vaikuttaa, sun pitää tehdä itseksesi aivan helvetisti töitä sen lisäksi, sillä koko tähänastisen elämäsi sä olet todennäköisesti kehittänyt itsellesi vääränlaisia tapoja ja šlviytymiskeinoja ja asenteita adhd:si takia ja ne opitut osat ei häviä lääkkeen myötä mihinkään, vaan sun pitää itse opetella niistä pois. Se vaatii vaivannäköä, nöyryyttä tunnistaa omat vihreet ja kärsivällisyyttä yrittää uudestaan kun mokia tulee. Monella näitä ei ole ja siksi lääkkeetkään ei heitä lopulta kuiville auta.
ja lääkkeiden kanssa ei kannata käyttää päihteitä. Mattinykäsvaikutuksen lisäksi siitä voi saada sydänkohtauksen.
Kiitos viestistäsi, 5.
Varasin nyt ajan työterveyteen. Olen siis tällä hetkellä kesän ajan osa-aikaisissa töissä. Sain tämän työn suhteilla, aiemmin minulla on kaksi työsuhdetta päätetty nimenomaan sähläämisen ja mokailun takia ja tästäkään työpaikasta en samasta syystä voi saada parempaa kuin tarvittaessa töihin kutsuttavan kiireapulaisen pestin. Haluaisin pystyä hoitamaan työni hyvin, ja olen yrittänyt tietoisesti tsempata jo monta vuotta siinä onnistumatta. Työmotivaatio ja -moraali on korkealla, ja olen yrittänyt kompensoida sählinkiä sillä, että olen aina tarvittaessa ollut valmis tulemaan töihin lyhyelläkin varoitusajalla. Jatkuva virheiden teko ahdistaa.
Olen valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa, mikä voisi auttaa. Harkitsin vakavissani jo käyväni hypnotisoitavana, mutta ajattelin kuitenkin ensin uskaltautua lääkärin juttusille. En ole masentunut, mutta tämä ongelma aiheuttaa huonommuuden tunnetta siinä määrin että välillä tuntuu, etten jaksa elää tämän henkisen kaooksen keskellä. Viime aikoina keskittymiskyvyttömyyteni on aiheuttanut ihmissuhteissa ja opiskeluissa sen mittaisi takaiskuja, että en kertakaikkiaan enää JAKSA.
Nostan ketjua, onko lisää kokemuksia?
ap.