Lasten kirkuminen ihmetyttää

Joo, ihmetelty on. Jumalaton kirkuminen kuulu tänäänkin pihalta.

Meillä ei harrasteta kirkumista, mutta h*#vetti, että minua kiukuttaa, kun yksi (3v) lapsista väsyneenä saa esim. itseään satutettuaan hirvittäviä, todella pitkiä,  huutokohtauksia, joihin ei auta mikään. Pakko vaan viedä ihmisten ilmoilta kauemmas huutamaan. Kirkumisesta voisi vielä kasvattaa eroon, mutta toi huutaminen on varsin resistenttiä.

pahoittelut vaan kaikille.

Oman kokemukseni mukaan kirkuminen jää kun puhe kehittyy. Se on varmaan tapa ilmaista kovaa tahtoa, kun sanoja ei ole.

Meillä kuopus (tyttö) ainakin kirkuu ihan huvikseen. Kiellän todellakin julkisilla paikoilla, mutta kotona kirkuu kyllä. Osittain siinä on kyse siitä, että hän rakastaa tehdä erilaisia ääniä, osittain ihan innostuksesta. Kaikuvissa paikoissa haluaa kokeilla kaikua jne. Matkii myös mielellään koiran haukuntaa ja ulvomista, mies sanoikin, kun tyttö pyysi koiraa, että ei me tarvita, kun meillä on sinut <3

Esikoinen (poika) ei kirku koskaan, hänellä oli puheenviivästymää, tytöllä taas on hyvä, selvä puhe. Minusta tytön kirkuminen on joskus rasittavaa, joskus huvittavaa ja hän on vasta neljä, kyllä maailmaan kirkunaa mahtuu :) 

Ja kyllä mä muista, että 70-luvulla lapset kirkuivat. Vai puhunkohan mä nyt koko ajan kiljumisesta? No, meidän tyttö kirkuu ja kiljuu :) mutta osaa olla myös hiljaa.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:15"]

Oman kokemukseni mukaan kirkuminen jää kun puhe kehittyy. Se on varmaan tapa ilmaista kovaa tahtoa, kun sanoja ei ole.

[/quote]

Kyllä näitä kirkujia on vanhemmissakin lapsissa, jopa teineissä kuten ap kirjoitti. Ihme touhua!

Meidänkin vuoden ikäinen kirkuu ja kokeilee ääntään, minkä vielä ymmärrän (vaikken pidäkään siitä ja yritän pitää minimissä).

Sitä sen sijaan en käsitä, että pihalla oleva, n. 4-vuotias tyttö, kirkuu ja karjuu KOKO AJAN. Milloin rääkyy äitiään vartin putkeen tuloksetta, milloin muuten vaan mölisee itsekseen. Helkkarin ärsyttävää!

Tiedän, mitä tarkoitat. Lasten metelöinti on ihan okei, mutta se kimeällä äänellä kirkuminen on jotenkin outoa.

(kohta joku mamma tulee valittaa lastenvihaajista :) ) Kyse ei ole siitä.

Joo en ymmärrä miksi vanhemmat ei esim. kaupassa puutu lasten kirkumiseen. Korvia sattuu.

Vrt. Apinat. Kirkuminen on luontaista kädellisille.

Jep, minun kuopus kirkuu:( Olen pahoillani. 

Koska vanhemmat eivät komenna. Kyllä minua ainakin ojensivat vanhemmat ja muutkin aikuiset ja pikku hiljaa käytös muuttui. Nykyään ei kenellekään saa sanoa mitään tai tullaan silmille.

Meillä vuoden ikäinen kuopus on ottanut tavakseen ilmaista tyytymättömyyttään tai tahtoaan kirkumalla. Esimerkiksi jos haluaa isoveljeltään vaikka paloauton niin ensin osoittaa ja yrittää ottaa ja sitten kirkaisee täyttä kurkkua. Nykyään isoveljet antavat kaiken suosiolla, jotta kirkuminen loppuu. Aikuiset eivät kyllä kirkumista palkitse mutta onpa tuo pieni toistaiseksi sillä turhan usein haluamansa saanut. Rasittavaa!

Monet lapset kirkuu. Voinee olettaa sen kuuluvan jollain tavalla kehitykseen ja tarpeellista. Omien lasteni en anna kiljua sisätiloissa tai kovin julkisilla paikoilla, mutta päivittäin pyrin siihen, että jossain lapset saisivat kiljua ja raakkua oikein sydämensä kyllyydestä. Vaikka puistossa tai jossain.

Hyvä kun löysin nämä kirjoitukset!

Olen miettinyt myös sitä että miksi ihmeessä nykyajan pienet lapset kirkuu ja vieläpä huvikseen.

Olen 71v. ja en kyllä ole kuullut ennen tälläistä hirveää kirkumista. Koirani kärsii kun pojantyttö 2v ja poika 4v kirkuvat ihan huvikseen. Vanhemmat ei kiellä! Se on niin korkeaa ja kimeää kirkunaa että häijyä tekee. Sitten nauravat vaan kun kiellän, ja jatkavat kirkumista.

Mä ihmettelin samaa jo ala-asteella 90-luvun alussa. Miksi koulukaverit kirkuivat.

Siellä päiväkodin kauheessa metelissä ei varmaan ilman kirkumista saa huomiota

Nykyajan lastenohjelmissa tai ainakin piirretyissä "puhutaan" huutamalla ja kiljumalla. Lisäksi tavallisissa tv-ohjelmissakin on huutamalla puhuvia juontajia, kuten esimerkiksi Mikko Leppilampi, jonka juonnot pilaavat monta ohjelmaa ja ainoa keino on painaa äänen kohotessa mute-nappulaa. 

Ala-asteella oli yks hyvä kaveri jonka kanssa kiljuttiin ja huudettiin välillä ihan kiljumisen ja riekkumisen ilosta. En tiedä miksi se oli niin hauskaa mutta saatiin jotenkin aina villiinnytettyä toisemme

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:15"]

Oman kokemukseni mukaan kirkuminen jää kun puhe kehittyy. Se on varmaan tapa ilmaista kovaa tahtoa, kun sanoja ei ole.

Kyllä näitä kirkujia on vanhemmissakin lapsissa, jopa teineissä kuten ap kirjoitti. Ihme touhua!

Jep. Olin Elma-messuilla töissä, ja kyllä harmitti eläinten puolesta, kun halli on täynnä muutenkin metelöiviä lapsia, niin siihen ihan ponin viereen menee pari arviolta kymmenvuotiasta tyttöä ja kun poni pärskähti, tytöt alkoivat kirkumaan kuin vähä-älyiset. Samaa kirkumista näin lehmäkarsinoiden luona. Kirkumista, ja huutoa "hyi miltä täällä haisee".

Jotenkin olin järkyttynyt siitä että eikö lapsille opeteta enää eläinten kunnioittamistakaan? Minulle jo pienenä natiaisena opetettiin, että eläinten parissa käyttäydytään rauhallisesti. Ei meillä kyllä tuollainen kirkuminen muutenkaan kuulunut repertuaariin.

Ajat näköjään muuttuvat ja ihan oikeasti lasten kasvatus taitaa monilla olla heikoissa kantimissa.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan kirkuminen jää kun puhe kehittyy. Se on varmaan tapa ilmaista kovaa tahtoa, kun sanoja ei ole.

Ei jää.

T. yläkoulun ope