Siis apua... hissukka lapsuudenkaveri tulee käymään vklp.
Siis oltiin tämän naisen kanssa kavereita jo eskarissa. Silloin meillä oli tiivis tyttöporukka johon kuului minä, tämä ko. nainen ja eräs kolmas. Tämän kolmannen kanssa ollaan edelleen parhaita ystäviä mutta tää yksi hiipui hiljaa pois kun muutti eikä hän koskaan ollut kovin puhelias. Noin vuoden ajan vielä tapailtiin silloin tällöin (siis tokalla luokalla) mutta koska tapaamiset meni aina niin että hänen vastaus kaikkeen oli "ihan sama" tai "ihan miten sä haluut" niin yhteyden pito loppui. Nyt tämä nainen laittoi yllättäen facebookissa viestiä että voitaisiinko tavata pitkästä aikaa. Pitkin kynsin kutsuin sitten meille ja sovittiin vielä että pyydetään tämä kolmaskin mukaan. Nyt stressaa jo valmiiksi :S Viimeksi kun nähtiin porukalla (joskus ehkä 15 vuotiaina) niin kaikki tuijotteli seinille ja kattoon eikä kukaan sanonut sanaakaan. Ja jos minä tai tämä paras ystäväni kysyttiin jotain niin aina vastaus tuli yhdellä sanalla eikä mitään vastakysymystä :( Mitähän tästä tulee. En kestä jos on samanlainen päivä. Toivottavasti olisi vähän kasvanut ja "sosiaalistunut"
Mistä keksisin puheenaiheita joihin on pakko vastata enemmän kuin muutamalla sanalla?
Kommentit (14)
Kyllä sitä nyt pari tuntia kestää vaikka seipään nokassa. Eikä koko ajan tarvitse olla äänessä. Joskus on hyvä ihan vain olla!
Menkää vaikka taidenäyttelyyn, siellä kävellessä on helppo kommentoida ja jutella.
Kysy sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata pelkästään joko kyllä tai ei. :D
Et kuulosta itse kovin hyvältä ystävältä tai kaverilta...
Niin ja jatkossa sitten et kutsu sitä kylään (etkä muitakaan joista et pidä) vaan siirrät tapaamista aina epämääräisesti: "Joo, vois yrittää jossain vaiheessa nähdä, mutta juuri nyt on hirveästi kaikkea, mut palaillaan tosiaan siihen asiaan jossain vaiheessa" ja jos palailee niin sitten et taas ehdi jne. Tajuaa kyllä jossain vaiheessa, koska kyllähän ihmisillä oikeasti on aikaa siihen mitä tärkeäksi näkevät.
ET oo ilkee, tiedän tunteen vieraasta, jolle ei oo sanottavaa. Ite oon oikeesti miettinyt valmiiksi muutamat aiheet joista voin kysyä ja jutella JOS tulee piinallista hiljaisuutta. Itsellekin voi tulla tyhjä tunne, silloin pari hyvää " jäänsärkijää" on hyvä olla varalla, että tilannetta saadaan kivasti jatkettua.
voihan olla, että kaikki sujuu kivasti. Varajutut ei kuitenkaan Ole pahasta. Varmuuden vuoksi.
Mietihän vielä. Hän luultavasti katsoo teitä ylöspäin - kestätkö sen? Hän myös osoittaa nyt niin suurta sosiaalisuutta, että on itse ehdottanut tapaamista. Anna anteeksi kaikki se epämukavuus, minkä toisen sosiaalinen kyvyttömyys on aiheuttanut, ja mieti miten tärkeää roolia olette hänen elämässään näytelleet. Hän ei kuitenkaan ole lainannut poikaystävääsi, puhunut paskaa opiskelukavereillesi selkäsi takana ja ryöstänyt tätä toista ystävääsi liittoutuakseen kateellisten puolueeksi selkäsi takana. Kaikki voisi olla paljon huonommin.
Mistä sen tietää, ehkä hän alkaa tulla kuorestaan ja kasvaa kukoistukseensa. Ota selvää, kasvoiko lilja, ruusu vai kirsikkapuu. Jos kasvoi nokkonen, niin kukkiihan sekin ja on terveellinen ja tavallaan kauniskin, ja tuottaa nokkosperhosia lasten iloksi.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 22:04"]
Menkää vaikka taidenäyttelyyn, siellä kävellessä on helppo kommentoida ja jutella.
[/quote]
Tai elokuviin tai teatteriin! Siellä ei tarvitse puhua, eikä kannatakaan, ainakaan kamalan kovaan ääneen. Muutenkin, tehkää jotain kivaa. Käykää syömässä ja vaikka kävelyllä. On ainakin vähemmän vaivaannuttavaa, kuin istua kotona seiniä tuijotellen.
Kerrothan sitten, miten meni. Minkä ikäisiä olette muuten nyt?
Jaa. Meidän nelihenkisen tyttöporukan ystävyys on säilynyt 20v, vaikka elämässä on ollut kaikenlaista säätöä vakavine sairauksineen. Tapaamme parin vuodenvälein ja tuntuu, ettemme ole erossa olleetkaan. Mutta me olemmekin ystäviä.
En ole tekemisissä vapaa-ajallani ihmisten kanssa, joitten seura ei miellytä. Ei tarvitse ruotia täälläkään vastenmielisiä kohtaamisia.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 22:14"]
Se on pitkin HAMPAIN!
[/quote]
Kieli kehittyy. Tuo oli aikaan ennen tekokynsiä.
Ei vaan, olet oikeassa. Minkään ei ole niin hauskannäköistä kuin se, kun nirso koira syö pitkin hampain.
Ilkee oot. Ei kai tarvi hirveesti kysellä. Juttelet ja kertoilet omias, muistelette menneitä.