Onko muilla niin että ylpeys omasta lapsesta meinaa pakahduttaa KOKO ajan?

Meillä siis lapset 3v ja 1,5v. Esikoinen on harvinaisen rakastettava luonne. Avoin, sosiaalinen, hyvät käytöstavat, halii, pussaa, puhuu kauniisti jne. Kuopus on ujo mutta villi, vähän hurjapää ja koheli, ei tottele läheskään aina kieltoja, mutta ihana jukuripää!

Minä vaan olen noista kahdesta niiiiin onnellinen ja ylpeä, että meinaan pakahtua! Kaupoissa ja muualla " ihmisten ilmoilla" usein mietin huomaavatko muut miten mahtavia nuo muksut ovat. Usein lapsia ihastellaan ääneenkin (niinkuin varmasti ihan kaikkia lapsia!) ja se tuntuu tietysti kivalle.

Koko ajan tekisi mieli halia ja pussailla niitä. Usein jään pitkäksi ajaksi vain tuijottamaan heitä ja silloin meinaa sydän haljeta kun ajattelee, että ne ovat minun omiani.