Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muutamaa kk vaille 3-v. ajaa mut hulluksi, on ylivilkas!
24.06.2014 |
Alan olemaan tosi väsynyt siihen että kaupassa ei istuta kärryissä, koko ajan huudetaan ja missään ei voi käydä.
Vanhemmiten homma vain pahenee ja luonne kasvaa. Itse olen hiljainen ja kiltti lukutoukka, ja sellainen olin jo lapsena. Olemme siis niin erilaisia temperamenttejakin, että vaikea ymmärtää häntä.
Tänään kaupassa joku vanhempi nainen sanoi, että enkö saa lasta kuriin! Se osui tosi pahasti, koska en sillä kertaa vain JAKSANUT sanoa mitään kun lapsi kiljui.
Kommentit (17)
Uhmaikä ihan normaalia. Jokainen jolla on ollut lapsi ymmärtää varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 12:57"]
Hommaa leikkiseuraa. Tarha?
[/quote]
Hän näkee lapsia melkein joka päivä ja käy 3 krt viikossa tarhassakin virikehoidossa. Kotiin tarhasta päästyään alkaa hokea, missä lapset, haluan puistoon, haluan kerhoon. Tavallaan ihan mukavaa kun on sosiaalinen luonne, mutta minulle olisi joskus halua olla ihan kotonakin esimerkiksi ruokaa laittamassa. :/
Välillä huudan hänelle, että nyt hiljaa, liian kovaa, tiedän. :( Hän loukkaantuu ja alkaa itkeä. :( Sitten minulla on niin syyllinen olo, että teen hänen eteensä kaiken, lähdemme autolla puistoon (asumme landella), haemme kinderin kaupasta, ostan lelun.. Kierre on valmis.
Minulla oli tosi ankara koti ja pelkään kai siksi vetää rajoja. Jos vedän rajan, niin hän ei tottele mitään. Useinkaan hän ei ole tottelematon ja raivostunut vaan täynnä elämäniloa, naurua ja tekee iloisena mitä huvittaa.
Oma raivomittari alkaa olla niin tapissa, että välillä tulee mieleen, että tarvitsee mennä ulos paiskomaan puutarhakalusteita ettei sano pahasti. Lapselle en koskaan tekisi mitään, edes tukkapöllyä.
ap
Miksi et lisää hoidon määrää jos ottaa koville?
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 13:11"]
Miksi et lisää hoidon määrää jos ottaa koville?
[/quote]
Olen kotiäitinä ja tuntuisi hölmöltä viedä joka päivä. En tosiaan tiedä auttaako se edes, sillä yhtä lailla lapsi kaipaa seuraa tarhapäivän jälkeen kuin ns. välipäivänä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikko oli ihan järkyttävä uhmaikäisenä. Kappas, 4-vuotiaana mallipoika ja rauhallinenkin. Toivo on ap!!!
Varmaan kannattaisi kuitenkin yrittää vetää niitä rajoja. Itselläni tosi vilkas (mutta sosiaalinen, iloinen yms.) 3.5v poika, joka testaa jatkuvasti rajojaan, on äänekäs ja tavarat saattaa lennellä. Poika myös on loukkaantuva, jos todella kovasti sanoo. Mielestäni saakin loukkaantua ja hetken sietää sitä oloa, sitten keskustellaan miksi näin pääsi käymään. Ei mitään hyvittelyjä.
Esimerkiksi jussina kyläilyreissu alkoi huonosti, lapsi lähti ihan villinä kotoota ja aavistin ettei hyvää tule. Keskustelin lapsen kanssa ennakkoon miten kylässä käyttäydytään. Kotona meno oli ollut taas ihan kamalaa. Lähdettiin sitten (naapuriin) ja pian riehuminen alkoi sielläkin keskusteluista huolimatta. Eikun lapselle vaatteet päälle ja vauhdilla takaisin kotiin, jossa joutui miettimään käytöstään. Kyllä, lapsi oli loukkaantunut, kyllä, lapsi itki. Mutta ymmärsi yskän, pyysi anteeksi ja leikki kauniisti loppu kyläilyn. Jotkut nyt vaan on vähän kovapäisiä. Ei tässä mitään kinderejä tarvita vaan selkärankaista aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 13:22"]
Varmaan kannattaisi kuitenkin yrittää vetää niitä rajoja. Itselläni tosi vilkas (mutta sosiaalinen, iloinen yms.) 3.5v poika, joka testaa jatkuvasti rajojaan, on äänekäs ja tavarat saattaa lennellä. Poika myös on loukkaantuva, jos todella kovasti sanoo. Mielestäni saakin loukkaantua ja hetken sietää sitä oloa, sitten keskustellaan miksi näin pääsi käymään. Ei mitään hyvittelyjä.
Esimerkiksi jussina kyläilyreissu alkoi huonosti, lapsi lähti ihan villinä kotoota ja aavistin ettei hyvää tule. Keskustelin lapsen kanssa ennakkoon miten kylässä käyttäydytään. Kotona meno oli ollut taas ihan kamalaa. Lähdettiin sitten (naapuriin) ja pian riehuminen alkoi sielläkin keskusteluista huolimatta. Eikun lapselle vaatteet päälle ja vauhdilla takaisin kotiin, jossa joutui miettimään käytöstään. Kyllä, lapsi oli loukkaantunut, kyllä, lapsi itki. Mutta ymmärsi yskän, pyysi anteeksi ja leikki kauniisti loppu kyläilyn. Jotkut nyt vaan on vähän kovapäisiä. Ei tässä mitään kinderejä tarvita vaan selkärankaista aikuista.
[/quote]
Mahtava pohjalainen kommentti! Oikeassakin taidat olla, MUTTA on vaikea olla selkärankainen kun on kokenut kovan kurin olevan sellaista "persoonaa hajottavaa tasoa". En missään nimessä tahtoisi, että omasta lapsesta tulisi seiniä pitkin luikkiva haamu, koska olisi nöyryytetty kuriin jo pienestä pitäen. En tiedä voiko tätä ymmärtää sellainen, jolla on ollut normaali kotikuri. :/
Ongelma on se, että a) en halua kesyttää lapsen luonnetta pois kokonaan
b) toisaalta en itse jaksa lapsen luonnetta
En tiedä, mitä tehdä.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 13:22"]
Varmaan kannattaisi kuitenkin yrittää vetää niitä rajoja. Itselläni tosi vilkas (mutta sosiaalinen, iloinen yms.) 3.5v poika, joka testaa jatkuvasti rajojaan, on äänekäs ja tavarat saattaa lennellä. Poika myös on loukkaantuva, jos todella kovasti sanoo. Mielestäni saakin loukkaantua ja hetken sietää sitä oloa, sitten keskustellaan miksi näin pääsi käymään. Ei mitään hyvittelyjä.
Esimerkiksi jussina kyläilyreissu alkoi huonosti, lapsi lähti ihan villinä kotoota ja aavistin ettei hyvää tule. Keskustelin lapsen kanssa ennakkoon miten kylässä käyttäydytään. Kotona meno oli ollut taas ihan kamalaa. Lähdettiin sitten (naapuriin) ja pian riehuminen alkoi sielläkin keskusteluista huolimatta. Eikun lapselle vaatteet päälle ja vauhdilla takaisin kotiin, jossa joutui miettimään käytöstään. Kyllä, lapsi oli loukkaantunut, kyllä, lapsi itki. Mutta ymmärsi yskän, pyysi anteeksi ja leikki kauniisti loppu kyläilyn. Jotkut nyt vaan on vähän kovapäisiä. Ei tässä mitään kinderejä tarvita vaan selkärankaista aikuista.
[/quote]
Mahtava pohjalainen kommentti! Oikeassakin taidat olla, MUTTA on vaikea olla selkärankainen kun on kokenut kovan kurin olevan sellaista "persoonaa hajottavaa tasoa". En missään nimessä tahtoisi, että omasta lapsesta tulisi seiniä pitkin luikkiva haamu, koska olisi nöyryytetty kuriin jo pienestä pitäen. En tiedä voiko tätä ymmärtää sellainen, jolla on ollut normaali kotikuri. :/
Ongelma on se, että a) en halua kesyttää lapsen luonnetta pois kokonaan
b) toisaalta en itse jaksa lapsen luonnetta
En tiedä, mitä tehdä.
ap
[/quote]
Olen kaukana pohjalaisesta, itse asiassa olen erittäin pehmo äiti ;) Kuri ja avoimet rakkauden osoitukset eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita. Tunteet leiskuvat aina puolin jos toisin. Sen jälkeen voidaan keskustella, halailla, pussailla ja kertoa rakastavansa. Kuten mekin tuon episodin jälkeen ennen paluuta kyläpaikkaan, makasimme masut vastakkain sohvalla ja vain olimme siinä pitkän tovin. Ja lapsi kertoi että rakastaa, ja minä kerroin että rakastan.
Toiset lapset vaativat enemmän rotia hommaan, mutta sitä roppakaupalla annettua rakkautta ei missään nimessä tule unohtaa! Ja sen pitää olla osana arkea. Arjen pitää olla sellaista rakkauden täyteistä, ettei ne väännöt haittaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko päiväkodissa. Siellä huomataan häiriöt. Eltot ja keltot.
olipa tosi kauniisti sanottu, nro 11, tuli melkein tippa linssiin <3 toivottavasti itse jaksan olla tollanen aiti omalle 2 v:lle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 13:32"]
Onko päiväkodissa. Siellä huomataan häiriöt. Eltot ja keltot.
[/quote]
Mikä on eltto ja keltto? Anteeksi jo etukäteen, mutta häiriön diagnosoiminen ei minulla tässä kohtaa ole intresseissä vaan oma jaksaminen, koska uskon että kyseessä on vahvan temperamentin omistava uhmaikäinen.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 13:22"]
Varmaan kannattaisi kuitenkin yrittää vetää niitä rajoja. Itselläni tosi vilkas (mutta sosiaalinen, iloinen yms.) 3.5v poika, joka testaa jatkuvasti rajojaan, on äänekäs ja tavarat saattaa lennellä. Poika myös on loukkaantuva, jos todella kovasti sanoo. Mielestäni saakin loukkaantua ja hetken sietää sitä oloa, sitten keskustellaan miksi näin pääsi käymään. Ei mitään hyvittelyjä.
Esimerkiksi jussina kyläilyreissu alkoi huonosti, lapsi lähti ihan villinä kotoota ja aavistin ettei hyvää tule. Keskustelin lapsen kanssa ennakkoon miten kylässä käyttäydytään. Kotona meno oli ollut taas ihan kamalaa. Lähdettiin sitten (naapuriin) ja pian riehuminen alkoi sielläkin keskusteluista huolimatta. Eikun lapselle vaatteet päälle ja vauhdilla takaisin kotiin, jossa joutui miettimään käytöstään. Kyllä, lapsi oli loukkaantunut, kyllä, lapsi itki. Mutta ymmärsi yskän, pyysi anteeksi ja leikki kauniisti loppu kyläilyn. Jotkut nyt vaan on vähän kovapäisiä. Ei tässä mitään kinderejä tarvita vaan selkärankaista aikuista.
[/quote]
Mahtava pohjalainen kommentti! Oikeassakin taidat olla, MUTTA on vaikea olla selkärankainen kun on kokenut kovan kurin olevan sellaista "persoonaa hajottavaa tasoa". En missään nimessä tahtoisi, että omasta lapsesta tulisi seiniä pitkin luikkiva haamu, koska olisi nöyryytetty kuriin jo pienestä pitäen. En tiedä voiko tätä ymmärtää sellainen, jolla on ollut normaali kotikuri. :/
Ongelma on se, että a) en halua kesyttää lapsen luonnetta pois kokonaan
b) toisaalta en itse jaksa lapsen luonnetta
En tiedä, mitä tehdä.
ap
[/quote]
Olen kaukana pohjalaisesta, itse asiassa olen erittäin pehmo äiti ;) Kuri ja avoimet rakkauden osoitukset eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita. Tunteet leiskuvat aina puolin jos toisin. Sen jälkeen voidaan keskustella, halailla, pussailla ja kertoa rakastavansa. Kuten mekin tuon episodin jälkeen ennen paluuta kyläpaikkaan, makasimme masut vastakkain sohvalla ja vain olimme siinä pitkän tovin. Ja lapsi kertoi että rakastaa, ja minä kerroin että rakastan.
Toiset lapset vaativat enemmän rotia hommaan, mutta sitä roppakaupalla annettua rakkautta ei missään nimessä tule unohtaa! Ja sen pitää olla osana arkea. Arjen pitää olla sellaista rakkauden täyteistä, ettei ne väännöt haittaa ;)
[/quote]
En ole ap, mutta haluan kertoa sinulle että oma isäni oli hyvin räiskyvä luonne ja tulistui meille lapsille tämän tästä, lopulta tuli ja pyysi anteeksi. Voitko uskoa, että vielä näin aikuisenakin minua puistattaa, jos joku pyytää anteeksi.
Se on niin tyhjä sana ellei sen tarkoitus ole kuin hyvittää aiempi teko. Lapsi pelkää aikuisen vihastumista ja jos saa vielä myöhemmin kuulla, että "anteeksi, en olisi saanut sanoa tai tehdä niin", niin lapselle tulee tunne, että tuo aikuinen on täysin out of control kun on vihainen, että sehän tekee kaikkea sellaista, mitä selvästi katuu.
Kun tulee seuraava riita, lapsi pelkää, kuinka pitkälle tämä itseään kontrolloimaan kykenemätön aikuinen menee. Ennen kuin tulee se olen pahoillani -lause.
Miettikää lapsen herkkyyttä, myös ap, se lapsi ei välitä anteeksipyynnöistä, kindereistä tai muista, vain siitä mitä oikeasti tapahtuu suurimman osan aikaa lapsen arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 puhuu asiaa. Työskentelen traumatisoituneiden lasten kanssa ja vanhemman epäjohdonmukainen käytös on pahin mahdollinen käytösmalli. Se ei jätä lapselle minkäänlaista ennakoinnin varaa tai ymmärrystä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 13:49"]
15 puhuu asiaa. Työskentelen traumatisoituneiden lasten kanssa ja vanhemman epäjohdonmukainen käytös on pahin mahdollinen käytösmalli. Se ei jätä lapselle minkäänlaista ennakoinnin varaa tai ymmärrystä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
[/quote]
En mielestäni toimi epäjohdonmukaisesti (enkä räjähtele lapselle). Lapsi tietää miten ei saa toimia ja tietää seuraukset jos jättää tottelematta, varoitusten kautta toimiin. Kuri ei ole yhtäkuin epävakaa aikuinen, anteeksipyynnöt ei kaikilla ole tyhjiä.
Sen 3.5v koltiaisen äiti
Ja kyllä äiti saattaa suuttua jos jatkuvasti jättää noudattamatta käskyjä/ohjeita. Siinähän on selvä syy-yhteys: käyttäydy huonosti > äiti suuttuu > rangaistus > anteeksipyyntö > sovinto. Vaiko?
Alue: Aihe vapaa
Meilläkin vilkas. Koita kestää. Tekemistä paljon ja ulkona oloa. Leekot olleet kivoja tykkää touhuta. Rauhoittuu kyllä. Itse en osta karkkeja jos villi kaupassa.