Mitä ajatuksia 30v naisesta joka on rakastunut 27v vanhempaan mieheen?

Käyttäisin tilannetta hyväkseni ja panisin.

M57

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 01:50"]

Tilanteeni on vähintäänkin hankala. Ensi kerran elämässä olen umpirakastunut, mutta itseäni niin paljon vanhempaan mieheen. Toivoisin edes hetken hänen kanssa. Yhteiset vuodet meiltä luultavasti loppuisivat lähitulevaisuudessa (ellen sitten itse kuole johonkin). Haluaisin vaan hetken, vuoden tai vuodet yhdessä jos Luoja suo. Olenko seonnut?

[/quote]Useimmilla 57-v miehillä on vielä n. 30 (kolmekymmentä) vuotta elinaikaa jäljellä. Varsinkin jos ei polta eikä ryyppää.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 01:53"]Käyttäisin tilannetta hyväkseni ja panisin.

M57

[/quote]

No tässä iässä ei liene kyseessä minkään valtakunnan hyväksikäyttö. Minä olen ollut se seksiä haluava osapuoli, mies lähinnä jarrutellut. ap

Sellaisia ne jotkut naiset vain ovat.

Kuten tyttäreni sanoi naapurin pariskunnan ikäerosta "ai, se tykkää pappaikäsistä! Mikäs siinä, jos niillä on kivaa!" itse jatkat, että toivottavaati ei kenenkään parisuhde\perhe rikkoonnu.

Onko se 57-vuotias varattu?

Ei hel..tti, mene ja nai, mutta älä jää roikkumaan siihen suhteeseen. Ei sillä miehellä enää montaa vuotta hommat edes onnistu.

Dorka !

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 01:53"]

Käyttäisin tilannetta hyväkseni ja panisin.

M57

[/quote]idiooti olet ja kai siksi vauvapalstalla....sinkku tietty.

Helppoahan ap:n on ajatella, että kohta mies kuitenkin kuolee ja ah niin ihana rakkaus saa traagisen lopun. Todennäköisesti ei kuitenkaan kuole vaan kituuttaa huonokuntoisena ja mahdollisesti dementoituneena vielä seuraavat 30 vuotta. Mitä ap sitten tekee? Jaksaako katsoa vierestä vai elääkö itse huonon omantunnon kanssa hylättyään rakkautensa?

Onhan tuossa vielä hyviä vuosia edessä, mutta viimeistään reilu kymmenen vuoden päästä huomaan olevasi suhteessa vanhuksen kanssa ja itse olet vielä keski-ikäinen. Siitä muutama vuosi ja olet ehkä omaishoitaja.

Olen itse ajatellut pitkään, että kun suhteen kummatkin osapuolet ovat yli 30-vuotiaita, ikäerolla ei ole enää hirveästi merkitystä, jos luonteet ja elämänarvot yleistasolla kohtaavat. Persoonallisuusteorioista lukiessani selvisi, että tälle ajatukselleni on pohjansa myös psykologiassa, ihmisen persoonallisuus nimittäin ei enää sinänsä muutu noin 30. ikävuoden jälkeen.

Totta kai ison ikäeron suhteissa on riskinsä, mutta nämä nyt ovat niitä valintoja, joita aikuiset ihmiset tekevät. Hyvinkin voi käydä, kaikki vanhukset eivät suinkaan kituuta dementikko-osastolla vuosikausia, esimerkiksi isovanhempani, joilla oli melkein 20 vuoden ikäero, saivat neljäkymmentä hyvää, tervettä yhteistä vuotta, ja ne 3-4 viimeistä vuotta, joina pappa ei ollut enää täysin kunnossa, olivat nekin tavallaan arvokkaita. 

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 08:19"]

Olen itse ajatellut pitkään, että kun suhteen kummatkin osapuolet ovat yli 30-vuotiaita, ikäerolla ei ole enää hirveästi merkitystä, jos luonteet ja elämänarvot yleistasolla kohtaavat. Persoonallisuusteorioista lukiessani selvisi, että tälle ajatukselleni on pohjansa myös psykologiassa, ihmisen persoonallisuus nimittäin ei enää sinänsä muutu noin 30. ikävuoden jälkeen.

Totta kai ison ikäeron suhteissa on riskinsä, mutta nämä nyt ovat niitä valintoja, joita aikuiset ihmiset tekevät. Hyvinkin voi käydä, kaikki vanhukset eivät suinkaan kituuta dementikko-osastolla vuosikausia, esimerkiksi isovanhempani, joilla oli melkein 20 vuoden ikäero, saivat neljäkymmentä hyvää, tervettä yhteistä vuotta, ja ne 3-4 viimeistä vuotta, joina pappa ei ollut enää täysin kunnossa, olivat nekin tavallaan arvokkaita. 

[/quote]

Ihmisen persoona muuttuu läpi elämän. Elämänkokemukset muuttaa ihmisten persoonaa. Mitä vanhemmaksi elää, niin sitä vähemmän se muuttuu. Se on luonnollista, kun samanlaiset kokemukset eivät muuta persoonaa.

Tuo 30 vuoden ikäraja on siinä syvältä, sillä ensisynnyttäjien keski-ikä on lähellä tuota. Kyllä äiteys on yksi suuria muuttajia naisten persoonissa. Se on totta, että persoonallisuushäiriöt muodostuu ennen tuota 30 vuoden ikää, mutta itse persoona kokee jatkuvaa muutosta, joillakin se on vain hyvin pientä.