Lue keskustelun säännöt.
Mökkeily on ihanaa, toisille on ja toisille taas vähemmän.
23.06.2014 |
Mökkikausi, mökkikausi jippii! Pääsiäinen mökillä ukon kanssa. Aletaan tehdä lähtöä. Mies pakkaa: juuei mitään. Huikkaa mulle, että viittitkö heittää mullekin mukaan parit puhtaat kalsarit ja t-paidat. Mä pakkaan: omat vaattet, hygienia tartvikkeet, pyyhkeet ja vuodevaatteet.
Ajetaan kaupoille. Pitäs viikoksi saada syötävää, semmoista mitä möksällä voi helposti laittaa. Ruuhkaa näyttää olevan. Mies kaartaa auton pihaan ja nousee autosta. Se ei suinkaan tule ruokakauppaan ryysäämään ruuhkiin tönimään vaunuilla toisia, vaan painelee selkä pystönä alkoon.
Minä taistelen urheasti koko marketin läpi, mielestäni saan viikon ruuat aika hyvin kasaan ja jotain herkkujakin on mukana.
Työnnän pikkuauton kokoista ostoskärryä loskassa autolle, mies nojaa kättä ikkunankarmiin ja kuuntelee musaa sisällä autossa . Alan nostella niitä 50 litran kokoisia ruokakasseja takakonttiin ja penkeille. Mies alkaa mäkättää, ,että en osaa lastata järkevästi autoa. Mun hommassa ei ole mitään logiikkaa. Minä haluan vaan saada nää kassit autoon.
En jaksa oikein uskoa, että meidän ruokakassin sijoittelu meidän autontötteröön jotenkin eri tavalla vaikuttaisi ajo-ominaisuuksiin tai vaatisi mitään lasti-opin arvosanaa.
Lähdetään matkaan, mies viheltelee ja minäkin saatan huokaista. On vielä valoisaa kun tullaan pihalle. Ihanaa. Kyllä tästä vielä kevät ja kesäkin tulee.
Mökille kannan kamat sisälle, vedet päälle, katsellaan paikat. Minä, siis minä vain laitan jääkaapin päälle ja pyyhin sen, nosta ruuat kaappiin ja käyn läpi kuivakaapit. Laitan päivälliskamat esille ja alan katsella että mistä päästä aloittais,
Mies on siinä vaiheessa saanut tulen uuniin. Sanoo, että lähempä saunalle kattomaan ja laitan sen tulemaan. Saunalle ei suinkaan mennä pelkkä tikkuaski taskussa, niinkuin vois luulla. Kuulen melkein alhaalta rannasta sisälle asti korkin narahduksen, Avaan punkkupullon itsekin.
Hommat menee niin, että minä tiskaan, pyyhin, lakaisen, pilkon, raastan ja pesen perunoita. Jos grilli on ulkona, mies kyllä grillaa, mutta ne grillattavat vihannekset, kastikkeet, salaatit ilmestyy itsestään pöytään. Liha on hyvin grillattua ja mureaa, ei siinä mittään.
Loma alkaa loppua, aletaan tehdä lähtöä kaupunkiin. Minä pakkaan vuodevaatteet, pyyhkeet ja pesuvehkeet, siivoan saunan, tyhjennän jääkaapin ja pesen sen, Kannan kamat autoon ja valmistaudun lähtöön, Miehellä sattuukin vielä olemaan vähän hutera olo, ja se yrittää jollakin ilveellä saada mun kans pienen riidan pystyyn jostain olemattomasta asiasta. Sitten voisi ottaa kostoksi helpottavan kaljan ja kas, mun pitäis ajaa kaupunkiin,
En ole koko päivänä huomaavinani sen pientä piikin yritystä, vaan olen kiireinen ja touhuan aina toisessa päässä taloa tai tonttia missä mies on,
Lopulta onkin sitten senverra ilta, että pitää lähteä. Mies istahtaa autoon ja alkaa kiroilla tulevaa ruuhkaa, kun jotkut esbolaiset junnaa jonossa kotona ja lomilla.
Kommentit (13)
Mä tajusin onneksi muutama vuosi sitten, että vihaan mökillä olemista. Meillä on sellainen vanhanaikainen mökki, jossa ei ole sähköä, ei juoksevaa vettä, ulkohuussi ja vain pieni kaasuhella, jossa voi maksimissaan paistaa juuri ja juuri 400g jauhelihaa.
Kärsin siellä aina. Minähän olin tietenkin se, joka sitä ruokaa siellä laittoi hirveällä vaivalla. Siis todella vaivalla. Ja tiskasin kamalalla vaivalla (ensin vettä kaivosta, sitten sen lämmittäminen padassa, sitten tiskaaminen, kuivaaminen). Laitoin lakanat, siivosin.
Aina kylmä ja aina hyttysiä, en tykkää järvivedessä uimisesta. Inhottavaa oli lähteä kylmässä kesäaamussa pissalle jonnekin ulkohuussiin. Tai tajuta juuri nukahtamaisillaan, että onkin vielä pissahätä.
Lopetin mökillä käymisen kokonaan. Nykyään tehdään niin, että mies lähtee lasten kanssa mökille. Niillä on aina tosi hauskaa, minulla kotona ihana rauha. Mökillä lapset syövät sitten ihan vain roskaruokaa, lihapiirakoita ja muroja, mutta koko perhe on hyvällä mielellä. Minä kotona, mies ja lapset mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo onhan tää sama teksti pyörinyt jo täällä ja muillakin palstoilla. Mutta jos kerran omalla kohdallasi on samanlainen tilanne, niin miksi lähdet sinne mökille?
Näinhän se menee, mutta en minä viitsi moisesta stressata. En kylläkään puunaa tai peseskele ikkunoita, olenhan lomalla.
Mökki suurinpiirtein asumiskuntoon, grilli tulelle ja tikkaa heittelemään miehen kanssa kilpaa..
Ihanaa, perjantaina sinne mennään!
Mökillä ollaan miehen kanssa mekin. Tosin en kutsu miestäni ukoksi, vaan kullaksi. Tosiaan hän laittaa tulet ja pitää talon lämpimänä, lämmittää saunan, kantaa sinne vedet siivoaa sen seuraavana päivänä.
Ruuan laittaa siltä osin mitä kalan tai lihan maustamiseen ja paistamiseen menee. Muut värkit on mun heiniä.
Aamiaisen laittaa aina valmiiksi, kun nousee aikaisemmin ja minä vetkuttelen myöhempään. Silloin on jo tulet keittiössä ja kamarien uuneissa, joten kivempi nousta.
Kaupassa käyn minä.
Kustannuspolitiikka eli rahat: mökki on meidän puoliksi, mies tienaa varmaan kolminkertaisesti mun palkan verran. Yhteiselle tilille siiretään rahaa yhteiseen käyttöön suhteessa tuloihin, eli minä 3 kertaa pienemmän summan kuin mies. Auto on miehen mutta mulla käytössä enemmän kun mies reissaa ulkomailla töissään.
Yhdessä täällä tassutellaan. Jotenkin työnjako on kovin perinteien, mutta se ei aiheuta mulle mitään suonenvetoa. Tykkään kullastani niin paljon. Jo 24 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tykännyt mökkeilystä. Vierailutkin ovat aina jotain työleirihelvettejä.
Nautin kaupunkilomista. Mitä suurempi ja vilkkaampi kaupunki sitä paremmin rentoudun. Kahvilat, museot, kirjastot, kirjakaupat, puistot, teatterit ovat niitä mistä saan voimaa. Niissä voin olla oma itseni eikä kukaan valita että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja olla jotenkin erilailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks ei ole mökkiä. Ja onneks olen päässyt eroon ihmisistä joilla mökki on ja joinne on joutunut joskus menemään viikonlopuiks. Vihaan mökkielämää.
Elämä on. Meidän mökillä olo menee tasan niin, että minä touhuan sisällä ja mies rapsuttelee veneitä ja laitureitaan ulkona. Yhdessä sitten syödään ja istutaan iltaa. Ei se ole minkäänlainen onglema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökkeily menettelee 24/7 pää jäässä.
Minä olen perinyt mökin Saimaan rannalta ja nautimme koko perhe todella paljon siellä olosta. Omistan sen kokonaan ja vastaan remonteista ja muista kuluista. Mies omistaa kaupunkiasuntomme ja sama hänellä sen suhteen. Ei ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveisiä mökiltä! Täällä on ihanaa, kelit upeat ja kaikki sesonkituristit ja parin viikon loman täällä häsläävät on poissa, upea rauha ja elokuun täysikuu nousi taivaalle.
Marttyyrimeinikiä :D Olen kylläkin jo aiemmin lukenut tuon kirjoituksen, mutta mikäs siinä.