Suvun yhteisomistamasta kiinteistöstä eroon
Minä, sisareni ja kolme tätiäni omistamme yhdessä maatilan. Minä ja sisareni omistamme osuutemme, koska isämme lahjoitti ne meille n. 10 vuotta sitten. Alun perin yhteisomistus on muodostunut kun isovanhemmat ovat kuolleet. Kyseessä ei siis ole perikunta tai kuolinpesä vaan yhteisomistus, verotuksellisesti maatalousyhtymä.
Minä haluan osuudestani eroon. Remonteista, ylläpidosta ym. sopiminen on todella, todella vaikeaa. Siihen asti kun isäni omisti osuutensa, hän huolehti kaikkien puolesta ylläpidosta ja remonteista ja paperiasioista. Sen jälkeen minä ja yksi täti olemme huolehtineet papereista ja ylläpito ja remontit ovat jääneet vähemmälle.
Isäni elää edelleen, mutta ei halua olla missään tekemissä tilan kanssa, vaikka onkin ok väleissä sisartensa kanssa ja meidän lastensa kanssa oikein hyvissä väleissä. On kuulemma saanut tarpeekseen. Olen tarjonnut hänelle omaa osuuttani lahjana takaisin, kieltäytyy vastaan ottamasta. Olen tarjonnut omaa osuuttani sisarelleni, hänkään ei sitä halua. Isä on ilmoittanut, että tädeilleni en osuuttani saa lahjoittaa tai hän suuttuu. Mieluummin pidän välit isääni kuin täteihini. Minun (ja isän) mielestä paras ratkaisu olisi, jos joku täti ostaisi koko touhun. Kellään ei vain ole varaa ostaa edes minua ulos saati sitten muita. Ulkopuoliselle tädit eivät halua myydä, eivät edes toisilleen. Minulle kävisivät kaikki ratkaisut.
Ongelma on nyt seuraava: Miten pääsen eroon yhteisomistuksesta? Koska metsää ja peltoa on yhteensä vain n. 15 hehtaaria + kesämökki ja erillinen päärakennus, onko tila liian pieni halkomistoimitukselle? Jos haen halkomistoimitusta, niin joudunko maksamaan itse koko lystin? Ajattelin, että jos saisin vaikka jonkun metsäpalan, niin voisin myydä sen ja päästä eroon koko touhusta.
Vaikka haluan tilasta eroon, niin en silti tahdo maksaa itseäni kipeäksi. Kun ei osuuteni ole kumminkaan kovin suuri, pelkään että halkominen tulee kalliimmaksi kuin mitä osuuteni on. Tahdon tästä pakko-omistamisesta joka tapauksessa eroon, mutta miten?
Kommentit (19)
Kuulostaa hiukan kummalliselta. Kyllähän isovanhempiesi kuoleman jälkeen on jäänyt kuolinpesä, jonka osakkaita ovat isäsi ja kolme tätiäsi. Kuolinpesästä voi jokainen sen jäsen vaatia ainakin lakiosuuttaan pois, mutta näin ei ole jostakin syystä tapahtunut. En osaa sanoa muuttaako tuo tilan maatalousyhtymäksi muuttaminen tilannetta siten, että kukaan kuolinpesän jäsen ei voi vaatia osuuttaan pois. Isäsi toimii tässä myös aika erikoisella tavalla. Syytä siihen voi vain arvailla.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 08:37"]
Kuulostaa hiukan kummalliselta. Kyllähän isovanhempiesi kuoleman jälkeen on jäänyt kuolinpesä, jonka osakkaita ovat isäsi ja kolme tätiäsi. Kuolinpesästä voi jokainen sen jäsen vaatia ainakin lakiosuuttaan pois, mutta näin ei ole jostakin syystä tapahtunut. En osaa sanoa muuttaako tuo tilan maatalousyhtymäksi muuttaminen tilannetta siten, että kukaan kuolinpesän jäsen ei voi vaatia osuuttaan pois. Isäsi toimii tässä myös aika erikoisella tavalla. Syytä siihen voi vain arvailla.
[/quote]
Kun kuolinpesä on jaettu, kiinteistöstä muodostuu verotusyhtymä, kun osakkaita on useampi. Ei siinä nyt mitään kuummempaa ole.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 08:42"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 08:37"]
Kuulostaa hiukan kummalliselta. Kyllähän isovanhempiesi kuoleman jälkeen on jäänyt kuolinpesä, jonka osakkaita ovat isäsi ja kolme tätiäsi. Kuolinpesästä voi jokainen sen jäsen vaatia ainakin lakiosuuttaan pois, mutta näin ei ole jostakin syystä tapahtunut. En osaa sanoa muuttaako tuo tilan maatalousyhtymäksi muuttaminen tilannetta siten, että kukaan kuolinpesän jäsen ei voi vaatia osuuttaan pois. Isäsi toimii tässä myös aika erikoisella tavalla. Syytä siihen voi vain arvailla.
[/quote]
Kun kuolinpesä on jaettu, kiinteistöstä muodostuu verotusyhtymä, kun osakkaita on useampi. Ei siinä nyt mitään kuummempaa ole.
[/quote]
Korjaan vielä, että verotusyhtymä tulee, kun omistajia on useampi kiinteistöllä.
AP vastaa
Kummallista tämä on munkin mielestä. Isä ei halua, että luovutan osuuteni ilmaiseksi tädeille koska silloin hänen mielestään minä häviän rahallisesti. Mulle se olisi se ja sama, mutta en mieluusti tee tee säröä suhteeseeni isään.
Tuo tekemättä mitään -vaihtoehto on sisarellani käytössä. Hän kestää sen oikein hyvin, minä en. Talo rapistuu koko ajan enkä tahdo olla se, jonka syytä se on. Lisäksi tahdon eroon tästä rasittavasta yhteydenpidosta tilaan liittyen. Se jotenkin rumentaa näitä sukulaissuhteita. Kun puhutaan rahasta ja sen käytöstä, on sen jälkeen kaikkien hankalampaa olla tekemissä normaalisti. Tavallaan se tila -yhteydenpito syö sen kaiken sukulaisille varatun kaistan ja sen jälkeen ei jaksa/halua enää nähdä muuten. Ymmärtääkö kukaan mitä haen takaa?
Osta sä ne muut pois. Minä jouduin pari vuotta sitten ostamaan tuollaisesta just noin15 hehtaarin tilalta muut perilliset (isäni sisarukset ja omat sisarukseni) ulos. Kyseessä oli pari hehtaaria tukikelpoista peltoa, kymmenkunta hehtaaria soista ja märkää "metsää" tai juuri istutettua taimikkoa ja hirveä käytännössä asumiskelvoton murju "päärakennuksena". (Oli siinä mummo asunut, minkä takia suku piti sitä hyvänäkin talona, mutta oikeasti sinne ei tullut vettä, siellä ei toiminut viemäri, ei toiminut lämmitys, pakkanen tuli eristeissä olevista aukoista sisään, pesutiloja ei ollut, pyykiä ei voinut pestä, muurahaiset teki pesiä seinissä, jne. Mummo oli vaan sitkeä ja vaatimaton ihminen, joka ei halunnut muuttaa kodistaan vaikka olisi jo ollut pakko.)
Hinta Kanta-Hämeessä oli 150 000 euroa, lisäksi jouduin korjaamaan sitä murjua muutamalla kymmenellä tuhannella päälle. Mut sun ehkä ei tarvitsisi, rempata. Jos sitten ostettuasi myisit sen ulkopuoliselle, voisit saada rahasi takaisin - et taatusti voittoa, mutta ostamiseen otetun pankkilainasi saisit maksettua ja näin pääsisit eroon koko paskasta.
Pakkorakosessa olet ja itsekin liki samassa tilanteessa olevana ymmärrän hyvin! Mistä varat ylläpitoon menevät, onko tilalla varoja, onko mahdollista vaikkapa metsäkaupalla saada käyttövaroja? Maksatteko jokainen aina osan jokaisesta kulusta? Olisiko toimiva ratkaisu, että maksaisitte, kuten esim. asunto-osakeyhtiöissä, kuukausittaisen tai vuosittaisen vastikkeen, jolla kulut katetaan ja, josta maksetaan rempat ja kunnossapitokulut ostamalla remppapalvelua joltakin "kylätalkkarilta" tms.? Paperityötkin voisi ostaa joltakin tilifirmalta, hoitaisi tilit ja verotuksen ja mahdollisesti hyötyisitte verotuksellisesti ja kuluthan voi laittaa yhtymän vähennyksiin. Toki jää miettitttäväksi, miten käyttö menee, käytettäänkö tasapuolisesti, kuka käytöstä johtuvat kulut (mahdolliset vedet, sähköt yms.) maksaa! Onko teillä sopu siitä, kuka milloinkin on mökillä, saako kukin kulkea miten haluaa, pitääkö vuorotella ja meneekö vuorot tasaisesti. Voisitko sinä saada osuutenasi maata ja myydä sen sitten pois, onko maa mahdollisesti mökkitontiksi sopivaa, metsämaata? AQina se näissä tahtoo mennä niin, että joku tekee työt ja joku nauttii hedelmät, valitettavasti!
AP
En usko että tädit myisivät minulle, kun eivät myy toisilleenkaan. Muuten olisin valmis tähänkin ratkaisuun. Ostaisin koko tilan itselleni ja myisin ulkopuoliselle.
Rahasta tämä ei ole minun osaltani kiinni, minulla on siis ihan hyvin varaa maksaa tilan pienoisia kustannuksia, enemmänkin vaivasta ja vastentahtoisesta vastuusta.
Lahjoita oma yhtymäosuutesi vaikka Punaiselle ristille, seurakunnalle tai jollekin muulle yhteisölle. On sitten heidän ongelmansa hakea jakoa tai mitä ikinä sitten tekevätkään.
Tuota lahjoittamista kolmannelle taholle olen itse asiassa miettinytkin, isovanhemmat tekivät paljon työtä SPR:n ja kirkon diakonian piirissä. Jompaan kumpaan sen osuuteni voisin lahjoittaa, silloin se menisi ainakin jollain tasolla isovanhempien mieleiseen kohteeseen. Isän mielipidettä pitää vielä kysyä, mutta ehkä hänkin ajattelisi sen olevan isovanhempien mieleen.
Sen olen tästä touhusta oppinut, että minua ei voi hallita omaisuudella ja että itse en koskaan lahjoita mitään omaisuutta lapsilleni siten että he jakaisivat sen. Mieluummin toiselle auto ja toiselle rahaa kuin yksi yhteinen kesämökki.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 09:19"]
Sen olen tästä touhusta oppinut, että minua ei voi hallita omaisuudella ja että itse en koskaan lahjoita mitään omaisuutta lapsilleni siten että he jakaisivat sen. Mieluummin toiselle auto ja toiselle rahaa kuin yksi yhteinen kesämökki.
[/quote]
täydellinen suunnitelma, jos sulla on sekä auto että rahaa, mut jos sulla on vain kesämökki, niin sehän on sit jaettava.
Halkomiseen tila ei missään tapauksessa ole liian pieni. Halkoa voi vaikka 5000 neliön tontin.
Et joudu maksamaan halkomiskuluja yksin, vaan nekin jaetaan omistettavien osuuksien suhteessa.
AP
Perintö on sitten asia erikseen, mutta eläessäni en aio lapsiani tällaiseen soppaan laittaa.
Mun kokemuksen mukaan tuossa tilanteessa auttaa parhaiten pieni pakotus. Kerro muille osakkaille, että tulet luopumaan osuudestasi seuraavan vuoden aikana. Jos he eivät halua ostaa sinua ulos, niin sitten kerrot lahjoittavasti tai myyväsi osuutesi ulkopuoliselle. Kerro tämä asiallisesti, mutta vakuuttavasti, kerro myös se, kenelle teet lahjoituksen. Yleensä tässä vaiheessa muut vähitellen heräävät ja haluavat pitää tilan suvussa, jolloin joku suostuu sen ostamaan. Anna vaihtoehdoksi myös oman osuutesi erottaminen, tällöin kyseeseen voisi tulla mm. tietyn alueen erottaminen. Voithan vaikka tarjoutua vaihtoehtoisesti lunastamaan/ottamaan kesämökin tai pellot itsellesi.
Uhh, tuo on mun tulevaisuutta. Vielä toistaiseksi vanhempani hoitavat tilan ylläpidon. Mut heidän jälkeensä minulla ja sisaruksillani on tuo tilanne.
En usko, että tätisi ovat halukkaita myymään sinulle, jos/kun tietävät että myyt edelleen ulkopuoliselle. Ajatuksena näissä yleensä on, et pitäisi saada pidettyä suvulla.
Mut kellään osakkaalla ei myöskään ole varaa ostaa kokonaisuutta itselleen ilman aikomusta et myisi se pian uudelleen eteenpäin.
Kinkkinen tilanne.
AP
Menen tänään käymään maanmittaustoimistossa kyselemässä tuosta halkomisasiasta. Kai ne osaavat ainakin arvioida paljonko se maksaa ja kuka sen maksaa. Jos lahjoitan oman osuuteni pois, yhdistys joutuu joka tapauksessa selvittämään tuon.
Maanmittaustoimisto on oikea osoite!
Maanmittaustoimistosta sai ystävällistä palvelua! Tila ei kuulemma ole halkomiselle liian pieni. Toimitusinsinööri (? olikohan oikea termi) kertoi, että kulut jakaantuvat kaikkien osakkaiden kesken omistusosuuksien suhteessa, mikä oli kiva kuulla myös. Juttelen nyt isäni ja siskoni kanssa ja päätän sen jälkeen lahjoitanko osuuteni jonnekin vai aloitanko halkomisprosessin.
Pyydät muita ostamaan sinut ulos, jos eivät suostu, niin myt osuutesi halvalla ihmiselle, jonka kanssa sukulaisesi eivät tule toimeen.
Sä voit myydä oman osuutesi prosnttiosuutenakin, halkomatta. Ostaja sit hakee sen halkomisen, s haluaa.
toki voi olla vaikea löytää ostajaa, mut ehkä sukulaisesi tässäkohtaa nåkevät, että olet todsssasi.
sä vot myös vaatia yhteisomistusta purettavaksi oikeudessa, mut siitä tuloksena on parin hehtaarin plänttejä, jotka on aika arvottomia kun rakennuspaikkaa ei kuitenkaan ole.
Yksi vaihtoehto on, että lakkaat vaan välittämästä niistä ylläpito ja remppahommidta niin kuin muutkin. Ts. Et sovi niistä enää jos ne kerran on hankalia. JOSKUS muutkin haluaa päästä hommasta erroon ja sit voitte myydä sen, mitä jäljellä vielä on. Arvo on toki tuolloin alentunut melkoiseesti, mutta ei ole ollut vaivaakaan.