Ainoastaan kipu kertoo minulle että olen olemassa

Kamala lapsuus, rikkinäiset vanhemmat. Rikkinäinen oma elämä, ei ole ollut pohjaa miltä ponnistaa. En ole koskaan osannut olla, kukaan ei ole koskaan pitänyt. Ei juurikaan kavereita, ei uskallusta yrittää mitään, henkisesti hakattu pohjamutiin jo pienenä. En osaa edes selittää enkä tiedä miksi avaudun. Itseni satuttaminen joka tavalla on ollut lapsesta asti ainut tie, jolloin tunnen olevani edes elossa.