Etunimien käyttäminen vanhemmista

Mieheni tekee tuota. En ole koskaan saanut vastausta, miksi hänen vanhempansa ovat tosiaan Tarja ja Rauno, eivät äiti ja isä. Näin on ainakin kotivideoiden perusteella lapsuudesta asti.

Meillä se on vain ollut tapa lapsesta lähtien. Se myös korostaa henkilön yksilöllisyyttä pelkän "roolin" sijaan.

mannet

Eihän lapsiakaan kutsuta tytöksi ja pojaksi, vaan niiden omilla nimillä, miksi vanhempia sitten pitäis kutsua äidiksi ja isäksi???

Mun jotkut ystävät tekee tätä ja musta se kuulostaa aivan typerältä. Ehkä on sitten kovin viralliset ja viileät välit vanhempiinsa. Tämän kuvan ainakin väkisinkin saa. 

Mun siskon lapset tekee tuota myös. Sisko yritti joskus korjata, että mikä olin, kun sanoivat "Tarja", mutta ei. En itse kutsu nimeltä ja jos mun lapsi alkaisi kutsua nimeltä, en varmaan kuuntelis. En ole lapsen kaveri, vaan äiti/mamma/mutsi...

Mullakin ex ja nykyinen miesystävä tekevät kumpikin noin. En ymmärrä. Ei ne kyllä kovin normaaleja ole muutenkaan kumpikaan.

Kaikilla on äiti ja isä, mutta mullapa Tarja ja Rauno! Ne on niin erityisiä. (oikeasti johtui siitä, että meillä oli jatkuvasti muita lapsia hoidossa, ja niiden puheista tarttui nuo nimitykset)

Eiköhän äiti ja isä ole rooleja, jotka kannetaan läpi elämän. Olet isä/äiti VAIN lapsillesi, muille maailman miljardeille ihmisille Tarja/Rauno.

En minäkään ymmärrä etunimien käyttämistä, kuulostaa niin kylmältä.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:23"]

Mullakin ex ja nykyinen miesystävä tekevät kumpikin noin. En ymmärrä. Ei ne kyllä kovin normaaleja ole muutenkaan kumpikaan.

[/quote]Ja lisään että molemmat ovat aivan liikaa kiinni napanuorassa, joten ei voi viileistä väleistäkään olla kyse, toinen vieläpä asuu vanhempiensa kanssa.

Meidän lapset ovat kutsuneet molempia vanhempia etunimillä heti 1-2 vuotiaasta saakka, vaikka vanhemmat ovatkin puhuneet "normaalisti" äiti/isi sitä/tätä jne. Oppivat kai mieluiten kieltä aikuisten välistä keskustelua seuraten.

Meilläkään kukaan sisaruksista ei ole koskaan sanonut isää isäksi, vaan etunimellä. Äiti on kyllä ollut ihan äiti. Ei hajuakaan, mistä tämä tapa on saanut alkunsa.

Olen 30v. ja mun isä kutsuu mua edelleen nimityksellä 'lapsi'. Sitä se kailottaa, kun jotain asiaa mulle :D!

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:25"]

Meidän lapset ovat kutsuneet molempia vanhempia etunimillä heti 1-2 vuotiaasta saakka, vaikka vanhemmat ovatkin puhuneet "normaalisti" äiti/isi sitä/tätä jne. Oppivat kai mieluiten kieltä aikuisten välistä keskustelua seuraten.

[/quote]

Meillä on sama tilanne, ensin lapsi käytti äiti/isä sanoja, mutta seuraavaksi tuli sekakäyttövaihte ja nyt 4 vuotiaana käyttää lähdestulkoon vaan etunimiä. Ei olla opetettu tätä tapaa.

Omista lapsistani isompi käytti ja käyttää "äitiä", nuorempi on ihan pienestä - siis siitä kun oppi puhumaan - kutsunu etunimellä. Ihan oma valintansa, jota en ole edes yrittänyt muuttaa. Johtuu varmaan siitä, että aina kuuli kun kaikki minua sillä etunimelläni kutsuivat. Niin tietty kuuli esikoinenkin, mutta jotenkin juniori sen omaksui. En myöskään ole koskaan itse puhunut itsestäni kolmannessa persoonassa ("tule äidin luo.... äiti laittaa, äiti tekee...") vaan olen sanonut että tules tänne, minä korjaan, minä teen. En ole kokenut olevani yhtään sen vähempää äiti nuoremmallenikaan. Sitä paitsi joka paikassa on aina ollut helppo erottautua jos kymmenen ääntä huutaa äitiä ;) ja vaan yksi sitä omaa nimeäni.

Mun mies kutsuu isäänsä nimellä, koska heillä on perheyritys ja alaisten kuullen olisi kumma vaikka käskeä viemään tuntilappu iskälle :D Siitä se sitten on jäänyt muuhunkin puheeseen. Tosin nyt tajusin että kaikki sisarukset kutsuvat vanhempiaan nimellä, siis myös äitiään. Miehen siskon lapset kutsuvat äitiään äidiksi ja isäänsä nimellä, en tajua miksi. Vanhemmat kyllä keskenään puhuttelevat toisiaan lapsille äidiksi ja isiksi...

Meillä kolmivuotias puhuttelee äitiä etunimellä. Ja varmasti aina puhuttu äidistä äitinä. Jännä juttu.

Toinen siskoistani kutsuu isäämme etunimellä, äitiä sanoo äidiksi. Me muut sanomme äiti ja isä. Joskus olen miettinyt, mistä se johtuu. Olen jopa pohtinut sitä vaihtoehtoa, että siskolla olisi eri isä kuin meillä muilla. Mistäs sitä koskaan tietää.

Iljettävää lassutusta kun vanhemmat puhuu lapsilleen maukuvalla äänellä "äiti antaa keijolle nyt puuroa"... tai vieraita ihmisiä puhuteölaan tädiksi ja sediksi. Saakeli en oo keijon täti.

Kun olin pieni, meidän talossa asui vanhempieni lisäksi isäni vanhemmat ja isäni veli. Lisäksi isän kaksi muuta veljeä ja sisar viettivät meillä paljon aikaa. Jos puhuttiin äidistä, se tarkoitti isoäitiäni, minun äidistäni taas kaikki puhuivat hänen omalla nimellään. Vastaavasti isä tarkoitti minun isoisääni. Siksi siis aloin kutsua vanhempiani heidän omilla nimillään. Ihan hyvät välit minulla on vanhempieni kanssa, vaikka en ikinä puhu heistä äitinä ja isänä.