Nettiriippuvainen-mt-ongelmainen nuori äiti pihallamme
Pihamme tuuletustelineellä käy päivittäin istumassa vastapäisen talon nuori äiti. Toisessa kädessä rööki, toisessa iPad tai vastaava laite. Hän kyhjöttää kyyryssä naama kiinni ruudussa, maanisesti selaten, tosi pakkomielteisen ja intohimoisen näköistä. Kaukaa näyttää fb:ltä tai joltakin valkopohjaiselta foorumilta se, mitä hän siinä maanisesti lääppii. Voi olla av:kin.
Tällä äidillä on mukana taaperoikäinen lapsi, joka yksinään yrittää leikkiä siinä asfaltilla. Kiertelee pihan laidoilla, tuo sieltä löytämiään käpyjä, lehtiä, yrittää näyttää niitä äidilleen, hihkuu äidilleen, yrittää saada kontaktin.
Äiti vetäytyy taaksepäin, nostaa iPadin naamalleen, saattaa ottaa lapsen ojentaman esineen mutta pudottaa tai heittää sen heti pois, tiuskii, sytyttää uuden röökin kuin häiriöstä hermostuneena.
Joka pikkulapsiperhe vuorollaan on nähnyt ikkunasta tän äidin meidän pihalla, ja joka kerta joku meistä on lähtenyt itse ulos kysymään, josko tuo yksinäinen lapsi tulisi meidän lasten leikkeihin, tai edes vähän jututtamaan, että onko kaikki ok. Kuitenkin sillä hetkellä, kun tää mamma havaitsee, että pihalle tulee joku muu, hän nappaa taaperon kainaloonsa tai lähtee retuuttamaan kädestä kovaa vauhtia takas sisälle.
Mitä ihmettä tässä tapahtuu, onko hän masentunut? Oma lapsi tuntuu suorastaan ärsyttävän häntä. Mitä me naapureina tehtäis?
Kommentit (17)
Millä paikkakunnalla? Kuvailit just mun naapuria..
Ei se mikään masentunut ole, vaan toteuttaan vanhanaikaista kasvatusmenetelmää.
Lapsi leikkii käpylehmillä ja vanhemmat vetäytyvät "omaan työhönsä"... ihan niin kuin ennenvanhaan oli maaseudulla tapana.
Voihan olla, että hän tekee duunia sillä tabletillaan... pyörittää vaikka omaa firmaa. Tai sitten on näitä "käpylehmäkasvattajia". Joiden filosofiaan kuuluu, että lapsella on mahdollisimman vähän virikkeitä jotta mielikuvitus kasvaa.
Ennemminkin lähimmäisistä välittämistä kuin kyttäämistä. Kato jotkut vielä tässä maailmassa välittää muistakin kuin itsestään.
Kyllähän tuolle tilanteelle jotain pitäisi tehdä. Jos ette naapureiden kanssa saa mitää kontaktia, niin tehkää ls-ilmoitus. Ei varmaan kovin hyvä tilanne lapsella ole.
Lasrensuojeluun vaan yhteys. Siellä arvioivat lapsen tilanteen. Itse voi auttaa just pyytämällä pikkuista omien leikkeihin mukaan.
Helsinki. Enpä tiedä kyttäämisestä, tuohon pihalle se päivittäin tulee ja dramaattisesti poistuu, ja taaperon lohduton kimitys kiinnittää ohikulkijoidenkin huomion, saati tässä asuvien. Tuo äiti käyttäytyy kuin teini, joka on pakotettu viemään perheen koira ulos. Umpimielinen. Olipa kusipää tai masentunut, lapselle yksinkertaisesti ei voi olla hyväksi tuo jatkuva torjunta.
Onhan se parempi, että ovat pihalla kuin jos olisivat sisällä.
perus nykymutsi, kotona aintaa pädinsa lapselle ja sanoo "leiki sillä, mamma kattoo nyt leffaa".
Joskus kun lapset leikkivät ulkona yhdessä, heitä vahtiva(t) mutsi(t) saattaa tosiaan vaikkapa tsekata työmeilinsä puhelimesta siinä laatikon reunalla. Mikäs siinä. Kahvitkin saatetaan siinä juoda.
Mutta ei kai yksikään terve äiti vie taaperoa yksinään tyhjälle asfaltoidulle pyykkipihalle, jossa sitten heittää vihaisesti pois lapsensa jostain kauempaa hakemat kävyt ja puunlehdet ja nostaa tabletin lapsen ja itsensä väliin, torjuen lapsen kontaktinhaun.
Onko siis normaalia, että lasta noin "karaistaan" ja "vieroitetaan"? (Kun olette alapeukuttaneet ja haukkuneet meitä huolestuneita kyttääjiksi.) Kysyy ap
Ap kuulostaa ihan meidän naapurilta. Yksi naapuri kertoi kerran miten oli tehnyt muiden naapureiden kanssa ls-ilmon jostain toisesta naapurista. Ls-ilmot parantavatkin naapurisuhteita ja on varmaan tosi mukava kohdata yhteisellä hiekkalaatikolla sen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 18:23"]Ap kuulostaa ihan meidän naapurilta. Yksi naapuri kertoi kerran miten oli tehnyt muiden naapureiden kanssa ls-ilmon jostain toisesta naapurista. Ls-ilmot parantavatkin naapurisuhteita ja on varmaan tosi mukava kohdata yhteisellä hiekkalaatikolla sen jälkeen.
[/quote]
Kuulehan, ei tuommosen kanssa tarvii mitään naapurisuhteiden vaarantumisesta stressata ja eipä ole tainneet siellä hiekkalaatikolla AP:n viestien mukaan ennenkään kohdata.
Lapsen henkinen pahoinpitely. Miten puuttua. Av vastaa:
Ei mitenkään, vain kyylä edes huomaa tuollaista tapahtuvan.
Ei mitenkään, kyseessä on ihan normaali kasvatusmenetelmä.
Ei mitenkään, luultavasti äiti sairaalloisesta, syrjäyneestä käytöksestään huolimatta onkin tosiasiassa uraäiti, joka padia lukemalla vain tekee tärkeää työtään.
Ei mitenkään, sillä lapsen mielenterveyttä tärkeämpää on oma maine: lastensuojeluilmoituksen tekeminenhän voi johtaa siihen, ettei tuo äiti tykkää ilmoituksen tekijöistä, ja se olisi kyllä kamala menetys.
Ratkaisu siis av:n mukaan: teeskennellään, ettei pihalta kuulu tuon taaperon ääntä ja hänen äitinsä vihaista tiuskintaa, ja kun tätä jatketaan vielä 5-6 vuotta, lapsi luultavasti menee kouluun eikä enää vietä päiviään vain äitinsä kanssa.
Av toimii! Tää taapero tuli eilisiltana pihalle nuoren kundin kanssa. Ajelivat vähän traktorilla, juttelivat. Mukana muitakin leluja, taaperolla säänmukaiset vaatteet ja muutenkin siisti olemus, kundi rohkaisi ja huomasi lapsen jutut. Kuka onkaan kyseessä (lapsen isä? eno?) hän antoi tälle lapselle enemmän hyviä ulkoleikkikokemuksia kuin äiti moneen viikkoon.