Mikä tällaisessa seksuaalisessa pattitilanteessa on oikea tapa toimia?
Otetaan kuvitteellinen pariskunta. Ovat tavanneet alle 3 -kymppisinä, molemmilla aikaisempia suhteita. On muutettu yhteen ja käyty vihillä, lapsia on kaksi. Kaikki on mallillaan. 4 -kymppisenä mies tajuaa, että tavisseksi ei hänelle enää riitä, vaan on saatava kokeilla jotakin rajumpaa (SM:ää, anaalia, mitä tahansa). Vaimoa asia ei kiinnosta, hänestä ajatus on inhottava, pyydetty juttu on kivuliasta tai muuten vastenmielistä. Mikä seuraavista on paras vaihtoehto ratkaisuksi:
A) Mies jatkaa vaimon kanssa, mutta vonkaa haluamaansa asiaa vähän väliä, yrittää sitä "vahingossa", valittaa seksielämän surkeutta ja lopulta vaimo saa tarpeekseen ja eroaa.
B) Mies neuvottelee vaimonsa kanssa vapaudesta saada nauttia "harrastuksestaan" esim. kerran kuussa (joko rahalla tai muuten) jonkun toisen kanssa.
C) Mies jättää perheen ja toivoo löytävänsä naisen, jonka mieltymykset ovat samanlaisia.
D) Mies pitää mölyt mahassaan ja jatkaa entiseen tapaan.
Kommentit (8)
A kohta on väärin sinua kohtaan ja alistavaa, eli ei. B kohta on ehdoton ei, sillä arvostus miestäsi kohtaan menisi, sillä sipuli. C kohta on mahdollinen ja d. Niistä ehdottomasti d, jos mies on älykäs. Jos mies on tyhmä, c.
D siihen asti, kunnes lapset ovat aikuisia. Sitten C.
Mies ja nainen yhdessä seksuaaliterapeutille.
Kimurantti tilanne. Asiasta pitäisi ehdottomasti keskustella, eli seksuaaliterapeutille. Ketään ei saa pakottaa tekemään vastenmielisiä asioita, mutta rakastavan vaimon pitää edes olla sen verran avoin, että asiasta keskustelee. Luulisin, että yhteinen kompromissi löytyy.
Jos meillä kävisi noin, c tai d. Mikään muu ei ole vaihtoehto.
Minulla oli tämän tyyppinen tilanne. Aluksi toimin kuten d, sitten kuten b, sillä poikkeuksella etten kysynyt lupia puolisoltani, sen jälkeen tein ratkaisun c, ja nyt ollaan siinä pisteessä että odotetaan sitä seuraavaa joka veis jalat alta.
Riippuu nyt vähän. Jos löytäisin itsestäni SM-puolen, niin luultavasti en pitäisi sitä harrastuksena vaan merkittävänä identiteettini osana ja pyrkisin elämään itselleni rehellisenä eli valitsisin C:n. Toisaalta jos taustalla on puhdas kokeilunhalu, niin miettisin miksi se on tärkeää minulle ja sitten punnitsisin minkä verran vaakakupissa painavat uudet kokemukset ja minkä verran avioliitto. Vaihtoehto B tulee joka tapauksessa johtamaan avioeroon. Toisaalta sitten taas, kun kerran olen hankkinut lapsia, niin heidän hyvinvointinsa on minulle tärkeintä ja hankkimalla lapsia luovuin oikeudestani valittaa omasta epämukavuudestani, joten luultavasti valitsisin vaihtoehdon D. Onneksi ei ole tullut tehtyä sitä virhettä, että olisin lisääntynyt.