Opettaako muut lapsille huumorintajua, vai ollaankohan meillä jotenkin kieroutuneita:)

3v poikamme lötkötti mummolan lattialla, minä kutittelin häntä jalalla ja sanoin, että joku kävelee ylitsesi kun keskellä käytävää makoilet (jalka pojan rinnanpäällä), anoppi siihen: " Olet liian raju lasten kanssa."

Aivan kuin olisin lapseni tallonut.

t. tosikko

äitinsäkin.

mutta meidän 6v on vielä ainakin tosikko

Eiköhän se huumorintaju tule itsekseen huumorintajuisten ihmisten kanssa eläessä. Vai meinaatteko kenties opettaa lapsellenne jonkun hyvin spesifin huumorin alalajin, jota ette itsekään hallitse? :)

Poikamme 8v alkaa olla jo mestari, itsekkään en tosikko kyllä ole =)

mutta mieheni tytär... täyttää 8 vuotta ja siinä meni todellakin aikaa ennen kun hän käsitti että se kaikki on leikkiä... heillä kotona kun ei tehdä" kiusaa" pikku asioilla eikä ole tuollaisia juttuja ja välillä se oli tosi rasittavaa koska tyttö melkein itki kun sille jotain sanoi ja samanlaisia on hänen pikkusisarukset heillä kotona...

Jos mein lapselle sanoo kun se kysyy että saanko vaikka karkkii jos sille sanoo että, et saa kato mä oon ne syöny jo... niin se ei usko mutta voi ei jos menet sanomaan kaverin lapselle niin, niin sehän alkaa kurkku suorana itkemään heti...

Kiusasi äitiäni, joka pyysi: " Sano mummo, sano mummo" , poika vastasi aina:" UKKI" . Kun mummo sitten antoi karkkia isolle siskolle ja unohti 1,5v pikku veljen, huusi poika: " MUMMOO" , ensimmäistä kertaa elämässään.

Olen aina ajatellut olevani huumorintajuinen, mutta ehkä olenkin sitten tosikko. Meillä viljellään sanaleikkejä, nokkelia sutkautuksia, sarkasmia, pelleillään kutittelemalla ja ilmehtimällä, tehdään hassuja kepposia ym. mutta " annan sulle kohta selkään" ... erittäin omituista huumorintajua, mielestäni.



Vaarallisinta tuollaisessa " huumorissa" on mielestäni se, että jos tällaisiin juttuihin oppinut lapsi harrastaa näitä heittoja aikuisenakin, voi oikeasti käydä väärässä seurassa hullusti kun joku muu ehtii oikeasti antaa takaisin selkään ennenkuin " humoristi" ehtii ilmaista, että sehän oli vaan vitsi..

äitini teki tuota, hän kutsui minua " leikillään" lihapullaksi. lapsetpa vaan ei ole huumorintajuisia, luulin tosiaan että olen lihava ja sain syömähäiriön murkkuna, johon melkein kuolin.



että way to go, älkääpä sitten ihmetelkä mitä on väärin tehny lapsen kanssa...

Vierailija:

äitini teki tuota, hän kutsui minua " leikillään" lihapullaksi. lapsetpa vaan ei ole huumorintajuisia, luulin tosiaan että olen lihava ja sain syömähäiriön murkkuna, johon melkein kuolin.

että way to go, älkääpä sitten ihmetelkä mitä on väärin tehny lapsen kanssa...

oria.

Vierailija:

mutta " annan sulle kohta selkään" ... erittäin omituista huumorintajua, mielestäni.

.

Me ollaan mieheni kanssa molemmat huumorintajuisia ja hyviä läpänheittäjiä ja kaikki kolme lastamme ovat myös. Ulkonäköön kohdistuvia tsoukkeja ei kylläkään harrasteta.



Lapsilla on muutamat kaverit, joilla ei hissi tosiaankaan mene ylös asti huumorijutuissa, tuijottavat vain totisina ja esikoisen 12 vuotias ystävä tokaisikin kerran, että teilla on tosi hassu perhe... Hällä itsellään on aika iäkkäät vanhemmat ja luulenkin ettei heillä ole huumorinkukka oikein koskaan kukkinut.



Huumoreita on tosiaan erilaisia enkä tarkoitakaan, että meidän perheen huumori olisi just sitä oikeanlaista. Kuitenkin olen sitä mieltä, että huumorintaju on geeneissä.

Voin ihan rauhassa sanoa lapselle, että äitin on nälkä, pistän sut uuniin ja syön pois. Tai ihan mitä tahansa. Nauraa vain. Sanoipa isälleen tuossa yhtenä päivänä, että annapa karkki tai pierasen ja sitten tää talo rähjähtää... Ei otettu tosissamme, neljä vuotias ei ehkä kuitenkaan räjäytä taloa pieremällä.

Minusta kaikenlainen muka-huijaaminen ja " kiusanteko" on huumoria tylsimmillään. Pieruvitsitkin melkein huvittaisi enemmän.



En todellakaan " opeta" lapsilleni ainakaan tuollaista huumoria.

Ja useimmista vastauksista kuultaa läpi se, että vain tää huijaushuumori on oikeaa huumoria. Kun siskonkaimannaimankummin lapsikin on niin tyhmä ettei tajua... Musta tuon lajin huumori oli ihan älyttömän tylsää jo lapsena. Taisin olla juuri tuollainen kuvattu lapsi, joka ei " tajua" vitsiä. Oikeasti tajusin, mutta olin liian kiltti ja hyvin kasvatettu sanomaan, että olipa harvinaisen typerä vitsi. :)

Ja taitaa lapsi olla tullut isäänsä.. Hoitajakin on monesti maininnut, miten huumorintajuinen poika on, miten osaa oikeissa kohdissa avata sanaisen arkkunsa.. Puhuu kyllä muutenkin paljon, mutta on huumoria ja tilannetajua..



Itse en edes osaisi opettaa huumorintajua, mutta onneksi tuntuu tulevan luonnostaan.. =)

sanotaan että saavat selkäänsä se ei sitä tarkoita vaan ehkä kutittamista ja halimista.

Äidilläni ei ole minkäänlaista huumorintajua. Jos hän kysyi, että onko minulla rahaa ja minä vastasin, että käyn matkalla ryöstämässä pankin ( eli automaatilla, jos joku ei tajua) niin äitini oikeasti luuli että aion todellakin ryöstää pankin!

Mutta tämähän on juuri sitä, että huumoria on montaa lajia ja kaikkia ei naurata samat jutut. Mä en löydä mitään HUVITTAVAA siitä että kuvitelmasta, että söisin lapseni nälkääni vaikka toki tajuan että kukaan, sinäkään joka aiheesta vitsailet, ei tekisi sitä ikimaailmassa tosissaan.



Sen sijaan minun lapsiani naurattaa kovasti esim. hassut sanaleikit. Tajuavatko sinun lapsesi sellaisia..?



Ehkä tajuaa, ehkä ei, mutta eipä tuolla väliä. Toinen tykkää punaisesta, toinen sinisestä ja kumpikin voi olla yhtä onnellinen ;)