Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni sai vauvan ja on lapsien kanssa kotona
19.04.2014 |
Koska 4- vuotiasta ei hänen mielestään saa laittaa tarhaan kun on vauvan kanssa kotona.
no asutaan samassa rivarissa ja olen nyt seurannut tätä menoa sivusta ja tosiaan käy sääliksi tätä vanhempaa.
kun vauva nukkuu äiti lepää sohvalla ja talossa pitää olla hiiren hiljaa ettei vauva herää--> esikoinen katsoo junioria ilman ääntä
lähdetään puistoon vauva vaunuissa kun esikoinen on saanut hiekkalelut kaadettua laatikolle vauva herää--> takaisin kotiin
harrastuksiin ei voi lähteä kun äiti ei jaksa huutavan vauvan kanssa odottaa tuntia
kaikki jutut tehdään vauvan mukaan, ruokailu, päikkärit jne
rivarissa kaikki muut lapset ovat päiväkodissa leikkimässä eli ketään kaveria ei ole. Esikoinen katsoo suruissani ikkunasta koko päivän koska tulee ensimmäinen kaveri koska äidistä ei seuraa ole, kun ei ole vauvan kanssa niin nukkuu sohvalla.
eikö tuonkin lapsen olisi paljon mukavampi olla päiväkodissa se 5h sääliksi käy.
Kommentit (17)
No kieltämättä vähän outoa. Meillä mentiin esikoisen päivärytmin mukaan kun vauva syntyi. Tottakai vauvakin otettiin koko ajan huomioon mutta nimenomaan puistoiltiin, käytiin muskarissa, kerhossa ja nähtiin kavereita koska oletin että sellainen 3- vee tarvitsi muutakin kuin katsoa sohvalla telkkaria kun äiti imettää vauvaa.
Voisiko tätä äitiä hienovaraisestl jututtaa asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu täysin lapsesta. Toisille ehkä parempi, toisille ei.
Missään nimessä ei joka päivä ja täyttää päivää.
Teet niin tai näin, aina se on väärin.
Mammat aina järkyttyneenä arvostelevat äidin/isän valintaa viedä vanhempi lapsi päiväkotiin kun vauva on pieni, mutta eivät tule ajatelleeksi, että siitä voi seurata juuri tämänkaltainen tilanne.
Olen samaa mieltä, että lapsi varmasti viihtyisi muutaman tunnin päivässä päiväkodissa leikkimässä kavereitten kanssa. Ei se oli lapselle mielekästä, että pitää istua hiljaa ja tuijottaa telkkaria kun vauva ja äiti lepäävät.
No ystäväsi tosiaan tekee tuon vähän väärin. Miksi puistosta pitää lähteä kotiin kun vauva herää? Eikö sitä voi syöttää siellä? Imettää tai pullo ja korvikemaito mukaan? Toi on kyllä ymmärrettävästi hankalaa jos äiti on väsynyt ja haluaa levätä kun vauva lepää, silloin tottakai esikoisella on tylsää :( Mielestäni virikehoitoon esikoinen. Ei tarvitse joka päivä käydä ja olisi vaikka muutaman tunnin niin hänellä olisi jo paljon kivempaa :)
Kyllä se siitä, kun vauva kasvaa ja arki rytmittyy. Ja ilmat lämpenevät, jotta voi imettää? ulkona helpommin. Vastasyntyneen kanssa voi olla vähän tuollaista arvaamatonta aluksi. Rauhallisessa puuhastelussa ei ole mitään pahaa. VaRmasti lapsi tekee muutakin kuin katsoo telkkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa kuluu siltikin se iltapäivä nukkumiseen, eli aamupalan jälkeen on tunnin verran ulkoilua sitten lounas ja hieman leikkiä, sitten jo päivälepo. Ei siellä niin paljon sitä tekemistä ole ja lisäksi kova meteli.
Se, että tämä sinun tuntemasi äiti ei hanskaa (ainakaan vielä) tätä yhtälöä ei tarkoita, että näin olisi muillakin. Meilläkin vauva joutui kyllä sopeutumaan esikoisen rytmiin. Ja esikoinen kävi päivittäin puistotädillä ja 4-vuotiaana oli yksityisessä päiväkodissa klo 9-13. Asioita voi kyllä järjestellä ja tekemistä löytyy. Vähän pitää tietty nähdä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti ei pysty huomioimaan toista lasta riittävästi, ei se päiväkoti siihen ole ratkaisu. Omilla lapsillani on ikäeroa 1v9kk, eikä olisi tullut mieleenkään laittaa toista hoitoon toisen ollessa kotona.
Käytiin muskarissa ja kerhossa kerran viikossa, mummolassa noin kerran tai pari viikossa, jolloin esikoinen sai mummolta jakamatonta aikaa, ja nukutin vauvan vaunuissa kesät talvet päikkäreille, joten meillä oli yhteistä aikaa aina kaksien tai kolmien päiväunien verran. Isomman lapsen unet ajoittuivat vauvan unien väliin, jolloin olin vain vauvaa varten. Isä paneutui esikoisen kanssa leikkimiseen heti aina töistä tultuaan. Me ainakin pärjättiin hyvin, ja varmasti esikoiselle oli parempi olla kotona kuin päivähoidossa.
Edelleenkään en vie kumpaakaan lasta hoitoon, jos toinen on kipeänä, itse olen kipeänä tai vapaapäivällä tms. Tämä on meidän kaikkien koti, jossa pitää jokaisen voida elellä ilman, että kellekään tulee tunne "miksi minä en saanut olla kotona".
Meillä 4-vuotias jatkaa päiväkodissa syksyllä vaikka vauva syntyy pian. Ihan sen takia kun viihtyy siellä niin hyvin ja tykkää leikkiä kavereidensa kanssa, kotona ei aamupäivisin olisi pahemmin tekemistä kun ei ole lapsia naapurustossakaan. Lapsi on ollut päiväkodissa jo 2,5vuotta enkä viitsi vuodeksi katkaista hoitoa kun siellä kerran viihtyy. Esikoinen aloittaa syksyllä eskarin ja on siellä sen 4h/pv, ja samalla 4-vuotias kulkeutuu hoitoon kun käy samassa päiväkodissa missä esikoulu on. Ja hoitoaika tulee hänelläkin olemaan se 4h/pv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään vie esikoista tarhaan nyt kun tää toinen lapsi syntyy. Tuo kaikki taudit viikottain kotiin. Ei kiitos , uskon pärjääväni hyvin molempien kaa, ilman , että pitää hoitoon viedä.
Ja sinä olet siis kotona myös, mutta omat lapsesi pvat päiväkodissa? Vai miten ihmeessä tiedät, että se isompi ei tee päivällä mitään eikä saa edes puistossa leikkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei voi olla parempi seura kun äiti.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 09:55"]
Jos äiti ei pysty huomioimaan toista lasta riittävästi, ei se päiväkoti siihen ole ratkaisu. Omilla lapsillani on ikäeroa 1v9kk, eikä olisi tullut mieleenkään laittaa toista hoitoon toisen ollessa kotona.
Käytiin muskarissa ja kerhossa kerran viikossa, mummolassa noin kerran tai pari viikossa, jolloin esikoinen sai mummolta jakamatonta aikaa, ja nukutin vauvan vaunuissa kesät talvet päikkäreille, joten meillä oli yhteistä aikaa aina kaksien tai kolmien päiväunien verran. Isomman lapsen unet ajoittuivat vauvan unien väliin, jolloin olin vain vauvaa varten. Isä paneutui esikoisen kanssa leikkimiseen heti aina töistä tultuaan. Me ainakin pärjättiin hyvin, ja varmasti esikoiselle oli parempi olla kotona kuin päivähoidossa.
Edelleenkään en vie kumpaakaan lasta hoitoon, jos toinen on kipeänä, itse olen kipeänä tai vapaapäivällä tms. Tämä on meidän kaikkien koti, jossa pitää jokaisen voida elellä ilman, että kellekään tulee tunne "miksi minä en saanut olla kotona".
[/quote]
Jos itse olin kipeänä, niin kyllä lapset silloin AINA menivät hoitoon. Jos mulla oli esim. oksennustauti, niin lapset olisivat kyllä olleet täydellisesti heitteillä koska en tosiaan olisi jaksanut heitä hoitaa kotona. Sitä varten on myös se hoitopaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, myös taudit kulkeutuvat vauvan kotiin päiväkodista.
Kyllä enemmän käy sääliksi niitä päiväkodissa olevia, ei siellä läheskään kaikki viihdy, viihtyminen on jotain ihan muuta.
Koti on paras paikka silloinkin kun muutama kuukausi menee vähän enemmän telkkaria katsellen kun äiti nukkuu.
Kokemusta on omien lasten päiväkodeista ja työn kautta nähtyä. Hyvin vähän on lapsia jotka todella viihtyvät päiväkodissa, se on kuin työpäivä lapselle ja jatkuvasti vain odottavat seuraavaa siirtymävaihetta. Kotona saa olla rennosti ja useimmat kotilapset kyllä ulkoilevatkin ihan riittävästi puistoissa ja tapaavat leikkiseuraa muuallakin. Pienen vauvan kanssa on erilaista koko perheelle hetken aikaa, mitä sitten? Ei se vahingoita, eikä lapsi tarvitse jatkuvasti jotain ohjattua virikettä tms. Huoh.
Kaveri laittoi muksunsa tarhaan , viikko tarhassa, 2 viikkoa sairaana kotona , viikko tarhassa, 2 viikkoa sairaana kotona , jne. Ja siitäkö pitää vielä maksaa . Omani on ollut terveenä koko vuoden ( koputtaa puuta)
Päivähoito on yleensä ratkaisu silloin, kun vanhemmat ovat työssä tai opiskelemassa eivätkä voi sen takia itse hoitaa lapsiaan. Miksi vauvan syntymän pitäisi olla syy hakea vanhemmille lapsille päivähoitopaikkaa päiväkodista, jos toinen vanhemmista on kuitenkin kotona, terve ja kykenevä hoitamaan lapsia?
Miksi pienen lapsen arjen täytyy muistuttaa työpäivää ja olla täynnä päiväkodin siirtymävaiheita, meteliä ja "virikkeitä"? Arjen voi järjestää toimivaksi ja kaikille perheenjäsenille sopivaksi siitä huolimatta että perheessä onkin eri-ikäisiä lapsia kun vanhempana ottaa huomioon lastensa tarpeet ja mieltymykset.
Onko olemassa jotain tutkimustietoa, etteikö lapsi saisi ihan tarpeeksi virikkeitä tavallisesta arkielämästä, kotona olemisesta, piirtämisestä, maalaamisesta ja askartelusta, jotka eivät vaadi juuri synnyttäneeltä äidiltäkään kovia ponnisteluja, leikkipuistoista (vauvan voi ottaa vaunuissa mukaan puistoon), metsäretkistä, kävelylenkeistä, uimarannoista, pulkkamäestä, perhekahviloista, kirjastoista jne? Eikö lapsilla voi olla kavereita ja leikkiseuraa muualla kuin päiväkodissa? Ei serkkuja, naapureita, ei leikkipuistoissa toisia lapsia, eikä päiväkerhoissa tai perhekahviloissa?
Sekin kannattaa muistaa, että esikoinen voi tuntea mustasukkaisuutta uutta perheenjäsentä kohtaan ja hoitoon laittaminen voi vielä pahentaa mustasukkaisuuden tunnetta.
Jos ystäväsi on juuri synnyttänyt ja toipumassa synnytyksestä, ehkä sektiosta, ehkä jostain muusta raskauteen ja synnytykseen liittyvästä vaivasta, niin eiköhän hänkin siitä pian piristy toivuttuaan ja sitten tavallinen arki lähtee sujumaan taas entiseen malliin. On omituista ja jotenkin tungettelevaa alkaa ronkkia toisten asioita ja vedellä johtopäätöksiä toisen perheen asioista kuten lasten päivähoidosta, tietämättä tarkkaan heidän tilannettaan, varsinkin jos he eivät ole itse kysyneet sinun neuvonantoasi ja kokeneet tilannettaan hankalaksi, miksi siis spekuloida toisten päätöstä hoitaa omat lapsensa itse, jos toinen vanhemmista kuitenkin voi olla kotona lasten kanssa?
Ehkä sinä vain haluat nähdä asian noin. Monien on vaikea hyväksyä toisten valintoja, jotka poikkeavat omista. Aina löytyy jotain arvosteltavaa.