Kiusattujen/arkojen lasten vanhemmat!

Olkaa kilttejä ja neuvokaa minua tässä ongelmassani! Esikoiseni on 2,5v. tyttö. Hän on todella vilkas ja melkoinen hurjapää sekä uskomattoman kovapäinen. Hyvin harvoin hän ilkeyttään tekee kiusaa, mutta aika usein hän onnistuu peläyttämään leikeillään muut lapset. Hänestä on mukavaa mm. karjua ja murista sekä juosta ja riehua. Myös leluja tulee otettua toisten kädestä.



Minulla on aina ollut tiukka linja tämän suhteen, toisilta ei leluja oteta ja jos toisia alkaa pelottaa niin riehumiset ja karjumiset saavat luvan loppua. Tiedän, että rauhallisten lasten äideistä meidän komentaminen saattaa kuulostaa hurjalta, mutta tämän neidin kanssa se on tarpeen sillä mitkään pyynnöt tai ehdotukset eivät tehoa alkuunkaan.



Esimerkkitapaus: Lapset leikkivät ja yhtäkkiä meidän pirpana nappaa lelun kaverin kädestä kaverin jäädessä katsomaan surullisen näköisenä. Minä käsken tyttöä antamaan lelun takaisin ja selitän että kaverille tuli paha mieli. Kun pyyntö ei tehoa, minä käsken lujasti.

Ja tässä tulee se ongelma: kun saan tytön tottelemaan, tulee se toisen lapsen äiti ja alkaa puolustelemaan minun tyttöäni! " Ei sen väliä, kyllä sen voi ottaa, meidän Maija voi sitten leikkiä sillä myöhemmin..."



Miksi toiset äidit tekevät näin?? Ihan niin kuin olisi sallittua ottaa leluja heidän lapsiltaan ja minä olisin pahantekijä kun kiellän lastani???

Miten teidän mielestänne minun pitäisi tehdä seuraavaksi kun lapseni saa taas jonkun itkemään? Annanko lasten selvittää omat välinsä (=minun tyttäreni tekee mitä tykkää) vai puutunko asiaan ja kiellän, vaikka toinen äiti tuleekin sitten murtamaan minun auktoriteettiani?