Milloin huomaat "en olekaan enää niin nuori"

Usein. Ikää 34 v.

Sitten kun 16-vuotiaasta naisystävästä haaveilemisen sijaan AT-mies iskee silmää ja suutelee poskelle ohi kävelemisen sijaan. Paljon sikamaisempi voisi olla mutta AT-miehelle sekin on jo niin rohkea juttu, että siitä tietää ettei ole enää mitään menetettävää ja ikä on kuluttanut yliminän puhki.

-Mies 29v-

Silloin huomasin, etten ole enää niin nuori kun laskeskelin, että armeijassa olevat "miehet" voisivat ikänsä puolesta olla lapsiani. Se oli jo muutama vuosi sitten. :)

Suurin osa urheilijoista on jossain Olympialaisissa nuorempia kuin minä.

En ole vielä huomannut mistään fyysisestä asiasta (olen 34 v.), mutta järkytys oli melkoinen, kun ihan hetki sitten tajusin olevani TUPLASTI sen ikäinen kuin lukiolaistytöt. Olin sitä ennen mieltänyt itseni heidän kanssaan suunnilleen samaan ikäluokkaan.. :D

Hmm. Minä huomasin jotain 27-vuotiaana, että apua, en olekaan enää nuori, tulee ryppyjä ja rapistun, aloin unohdella asioita, pian olen vanhus, kohta jo kuolen enkä ole ehtinyt saada elämässäni mitään aikaiseksi.

Muutama vuosi myöhemmin tajusin, että pöh, minähän olen vain minä - kuten aina ennenkin. En ole koskaan ollutkaan fyysisesti huippukunnossa, ja psyykkisesti olen tasan siinä kunnossa kuin päätän olla.

P.S. Taatusti osut palloon yhtä lailla kuin 15-vuotiaanakin, tai jopa paremmin. 15 vuoden tauko vaatii harjoittelua, missä asiassa tahansa. Ei liity erityisesti vanhenemiseen tuo tapaus.

En mäkään kykenisi enää floppaamalla hyppäämään korkeutta 135cm kuten nuorena. Harmaita hiuksia pusker nyt kymmenittäin päästä myös. Ikää 41.

kun huomaa miettivänsä 'ennen oli kaikki paremmin' ja ikää on 48v

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:47"]

kun huomaa miettivänsä 'ennen oli kaikki paremmin' ja ikää on 48v

[/quote]

Minä mietin noin jo 12-vuotiaana :(

No, oikeastaan koko elämän ajan mulle on tullut noita. Siis sellaisia pikkujuttuja, kaupassa pikkutyttö nimittää "tädiksi", selkä menee heti jumiin jos nostelee jotain raskasta, kun huomaan olevani paljon vähemmän pinnallinen kuin ennen enkä jaksa kiinnostua jatkuvasti esim. kynsilakoista ja muodista... Näitä riittää. Sellaista isoa jymähdystä että "hups, minähän olen jo ihan sikavanha", ei ole tullut. *kop kop*...

kun inttivaatteissa kulkevat pojat näyttävät niin reppanoilta ja pienet räkänokat ajavat oikeaa autoa

Viime viikolla. Lonely Planetin oppaassa kehuttiin paikkaa sanoilla "buzzing", "alive" ja "gem". Perillä paikka oli täynnä hipstereitä, joista vanhin oli meitä 15v nuorempi :) . Pakko kai siirtyä mummobaareihin myös ulkomailla.

terv. 37v.

Mieli olisi edelleen 20v, kroppa 60v, oikea ikä 38v.

Vuonna 2006 kun alkoi terveys ongelmat on alkanut ikä painaa ja tuntuu kuin olisi vankina nykyisessä elämässä vaikka on ok talo, autoja, kaikkea.

Töissä on pakko käydä lainojen takia mitkä eivät lopu ikinä, ok talossa on jatkuvasti rempattavaa ja rahaa menee, lisäksi tehtävä iltahommia harrasterahan takia.

Kaikista vaikein asia oli tajuta ettei koskaan enää tule hengailtua nuorten tyttöjen/naisien kanssa koska voisin olla jo niiden ISÄ, ei koti bileitä, onko vielä sellaisia discoja/baareja missä biletettiin -90luvun lopussa?

Silloin ei ollut huolta huomisesta, jaksoi valvoa päiviä putkeen, pitkinä valoisina kesäöinä kaahattiin autoilla ympäriinsä.

Urheilullisesti ja kropan kannalta olen nyt parhaimmillani, selä kyllä alkanut vaivaamaan, ei muuta. Huomaan että mies vanhenee (en minä tietenkään ; ), siis naamasta näkee mutta ei ole huono asia, parikymppiset näyttää niin nuorilta eikä todellakaan kiinnosta sellaiset, vanhemmat miehet alkaa miellyttää, en siis ketään ole iskemässä mutta mitä nyt tulee vilkuiltua. Numerona alan olla vanha, 35 v. Hetki sitten tosiaan tajusin etä on puoli elämää siitä kun olin n. 17 v eiä se tunnu niin kaukaiselta. Harmaita hiuksia pukkaa mut monellehan niitä alkaa tulla jo parikymppisenä. Siitä myös huomaa että vanhemmatkin miehet katselee, parikymppiset kyllä myös ja tulee muös iskemään tilaisuuden tullen, opin myös mikä MILF on ; ) eräältä nuorelta mieheltä...

Minä en osaa enää pyörittää hulahulavannetta! Olin aika järkyttynyt, kun huomasin sen. Ja olen hoikka, eli mistään vyötärön uupumisesta ei ole kyse. 

Nainen 41v.

Joskus aamulla herätessä nivelet ovat jäykät :(

Kun istun lattialla pidemmän aikaa, joutuu oikomaan jäseniä tovin, ennenkuin on taas entisellään. Notkeus on kadonnut (vaikken ikinä ihan kovin notkea ole ollutkaan). Liikunnallinen tosin olen edelleenkin. Ja olen samaa mieltä kuin joku aiemmin, että kyllä pesäpalloilija osuu palloon varmasti muutaman harjoitushutin jälkeen. Pesältä toiselle juoksu kyllä voi olla hitaampaa. Lentopallossa en pääse hyppäämään enää niin korkealle kuin ennen ja ketteryyskin on hiukan jo kärsinyt. Ikää 44v.

Radiota kuunnellessa, jos se on näillä ns. nuoremmille suunnatuilla asemilla. Musiikin aikana reaktio on "Prkl, mitä roskaa" ja juontojen aikana reaktio on "ja noista älyttömyyksistä vielä maksetaan". Olen virallisesti vanha täti.

Kun vauvat, joille olen vaihtanut vaippoja, menevät armeijaan, opiskelevat yliopistossa ja muuttavat yhteen seurustelukumppaniensa kanssa.

Kun peilin nainen alkaa huolestuttavasti näyttää äidiltäni. Kun omanikäisten miesten deitti-ilmoituksissa on vaan setien kuvia.

Kun tulin v. 2010 ajatelleeksi, että omista lakkiaisistani on jo 15 vuotta. Kohta siis jo 20 vuotta, huoh...

60 täyttäessäni järkytyin, että mites tässä näin pääsi käymään... Siitä järkytyksestä en ole selvinnyt vieläkään, vaikka 70-vuotissynttäreihinkään ei enää kovin monta vuotta mene. Herranen aika, minähän olen vanhus!