Mulle sanottiin, että olen kireä vanhempi.

Ärsyynnyt helposti tai reagoit paljon kielteisesti?

Pinna piukalla?

Et ole löystynyt?

Pipo tiukalla, pehmolelu patterin välissä ja keinuhevonen naulattu lattiaan kiinni.

Kuka sanoi ja millaisessa tilanteessa, sillähän on paljon merkitystä tulkinnan kannalta?

oletat helposti/automaattisesti että lapsesi tarkoittaa pahaa. Et osaa pitää hauskaa tai hullutella lasten kanssa (et ehkä muutenkaan).

Tiukkis. Älä välitä, minäkin olen. Varsinkin käytöstapojen kanssa olen tosi tiukka, ja esim. kaupassa en anna lasten juoksennella yhtään tai häiritä muita ihmisiä. Jos totta puhutaan, niin mun mielestä nykyään suurin osa lapsista kasvatetaan ihan liian lepsusti. Lopputulos on se, etteivät lapset osaa yhtään käyttäytyä ja huomioida muita ihmisiä. Häpeäisin silmät päästäni, jos omat lapset käyttäytyisivät niin (ja varmaan aina välillä käyttäytyvätkin kun en ole näkemässä...).

Stressistä ja väsymyksestä johtuva kireys ja rähjääminen on sitten eri asia. Jos sellaista on, niin kannattaa selvittää mistä se johtuu ja löysätä vähän. Myös oma elämä muuttuu sillä tavalla mukavammaksi :)

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:10"]

Mitä se tarkoittaa? Miten sinä ymmärtäisit asian?

[/quote] Ymmärrän sen kovana nipottamisena joka asiasta: haluat olla perfektionisti lapsen ravinnon, nukkumisen ja yleisen hoidon suhteen. Et pysty joustamaan ja heittäytymään tilanteeseen. Näin minä sen näen. Kerropa itse, millainen sitten olet  omasta mielestäsi?

joo, kyllä tuosta kireä sanasta tulee sellainen negatiivinen "pinna kireällä" vaikutelma. Kun taas jos tilalla olisi "tiukka" sana, joka on kuitenkin kireän synonyymi, vaikutelma on sellainen tiukka, vakaa, pätevä rajoja pitävä hyvä vanhempi. Aika jännä juttu muuten. Jos sanoja ei ole verbaliikaltaan lahjakas, voi olla että on tarkoittanut nimenomaan tuota jälkimmäistä?

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:16"]

Tiukkis. Älä välitä, minäkin olen. Varsinkin käytöstapojen kanssa olen tosi tiukka, ja esim. kaupassa en anna lasten juoksennella yhtään tai häiritä muita ihmisiä. Jos totta puhutaan, niin mun mielestä nykyään suurin osa lapsista kasvatetaan ihan liian lepsusti. Lopputulos on se, etteivät lapset osaa yhtään käyttäytyä ja huomioida muita ihmisiä. Häpeäisin silmät päästäni, jos omat lapset käyttäytyisivät niin (ja varmaan aina välillä käyttäytyvätkin kun en ole näkemässä...).

Stressistä ja väsymyksestä johtuva kireys ja rähjääminen on sitten eri asia. Jos sellaista on, niin kannattaa selvittää mistä se johtuu ja löysätä vähän. Myös oma elämä muuttuu sillä tavalla mukavammaksi :)

[/quote]

Kur kur. Yksinkertaiseen kysymykseen ei voi antaa yksikertaista vastausta vaan pitää kirjoittaa omaelämäkerta ja itsestään sankari ja muista kelvottamia vanhempia.

Minua on sanottu kireäksi vanhemmaksi, ja itse ainakin tulkitsen sen niin, että olen lasten seurassa usein ärtynyt ja poissaoleva ja reagoin lapsiin enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti. Tämä kaikki on totta, mulla ei riitä paukut olemaan mikään ikuisen sunnuntain äityliini, vaikka sellaista äitiyttä arvostankin. Olen ylikuormittunut ja lähinnä haluaisin olla joskus rauhassa (tämä ihme tapahtunut viimeksi vuonna 2008.) Odotan vaan milloin taas tulee joku tappelu punaisesta lapiosta vaikka niitä on kymmenen samanlaista tai joku makaa kuralätäkössä ja karjuu tai just kun olen asentanut lapseen kaikki satamiljoonaa lapasta ja rukkasta ja kurarukkasta ja sukkaa ja saapasta ja kurahaalaria ja kaulaliinaa ja miettinyt että onko sittenkin tuulen huomioon ottaen vaatetta liikaa vai liian vähän, niin lapsen on päästävä vessaan. Ei riitä kapasiteetti säätämiseen, ja pinna palaa herkästi.

Käytöstapojen opettaminen ja vaatiminen on aivan eri asia kuin olla kireä vanhempi.

Ne ei mitenkään kulje käsi kädessä. Itse olen rento ja kaveri lasten kanssa, mutta käytöstavat vaaditaan ja odotan että osaavat olla fiksusti tilanteessa kuin tilanteessa.

Eikä ole ollut valittamista, asioista keskustellaan ja saadaan sovittua ilman turhaa nipottamista ja takakireyttä.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:29"]

Käytöstapojen opettaminen ja vaatiminen on aivan eri asia kuin olla kireä vanhempi.

Ne ei mitenkään kulje käsi kädessä. Itse olen rento ja kaveri lasten kanssa, mutta käytöstavat vaaditaan ja odotan että osaavat olla fiksusti tilanteessa kuin tilanteessa.

Eikä ole ollut valittamista, asioista keskustellaan ja saadaan sovittua ilman turhaa nipottamista ja takakireyttä.

[/quote]

Komppaan, mutta lisään että vanhempien esimerkki on kaikista tärkein. Lapset ottavat mallia vanhemmiltaan ja kohtelevat muita niin kuin aikuiset kohtelevat heitä. Omilla lapsillani - kaikki poikia - en ole havainnut olleen mitään uhmaikiä, mistä olen ollut joskus jopa huolissani. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja poikani ovat edelleen kohteliata ja muut huomioon ottavia.

14, onko ne sun pojat aikuisia jo ja omassa elämässä?