Mitä minun pitäisi tehdä?

Olen ollut lapsena ja nuorena hyvin ujo ja estynyt. Enää en ole, mutta edelleen isommassa porukassa helposti seurailijan roolissa. Siis se hiljainen. Olen lapsesta asti kärsinyt siitä, että minua ei huomata ja minut unohdetaan ja näitä kokemuksia minulla on monista harrastusryhmistä ja koulusta. Tai siis enemmän siis lapsuudessa ja nuoruudessa. Minua ei muistettu pyytää mukaan tai järjestää harrastusryhmässä paikkaa jne. aivan jatkuvasti.

Tänä päivänä minusta tulkitaan, etten halua huomiota. Minulle ei siis opiskeluporukka tai työporukka ole koskaan järjestänyt esim. synttärimuistamista vaikka muille näin on tehty. Jälkeen päin on joku saattanut sanoa, että me ajateltiin ettet sä tykkää. Tosiasiassa kaipaan tuollaista muistamista, mutta ymmärrän senkin miksi muut ajattelevat toisin. Hämmennyn, kun minuun kiinnitetään yllättäen positiivista huomiota. Hämmennyt, koska se tuntuu niin hyvältä ja se tunne on niin harvinainen, että olen vähän hukassa sen kanssa.

Mutta mitä voin tehdä? Miten voin muuttua, että muut ymmärtävät minut paremmin? En kai oikein voi työporukallekaan mennä sanomaan, että haluan sitten yllätyksiä ja muistamisia... Kokonaisuus on aika monisyinen, eikä kyseessä ole pelkkä synttärimuistamien. Kunhan nyt oli jokin konkreettinen esimerkki :)