Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu luovuttaa esim. työn, opiskeluiden ym. suhteen?
30.03.2014 |
Kysyn tätä tosissani. Olen ollut vuosia työtön ja lisäksi on mielenterveysongelmia, jotka tekevät minusta väkisinkin vaikean ihmisen ja kakkosluokan kansalaisen muiden silmissä. Vaikka pääsisin työhaastatteluun, viimeistään vilkaisu olemattomaan ansioluettelooni sammuttaa kiinnostuksen nopeasti.
Tuntuu järjettömältä elää uskoen johonkin parempaan, kun järki sanoo että "tässä se nyt on, sun mitätön elämä". Ei kiinnosta osallistua kursseille, ilmaisiin työharjotteluihin, kaikenmaailman aktivointitoimenpiteisiin, kun tietää että NE EIVÄT JOHDA MIHINKÄÄN. Olin nuorempana positiivinen, mutta enää en pysty uskomaan.
Kommentit (6)
Oletko koskaan ajatellut liittyä johonkin mielenkiintoiseen järjestöön tai alkaa harrastamaan jotakin porukassa? Se on katsos niin, että kotoa harvoin tullaan ketään mihinkään hakemaan, vaan on hyvä osata olla itse aktiivinen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä kannattaa luovuttaa jos hakee ihmisarvoa ja elämän tarkoitusta työstä.
Ei palkkatyönteko tee elämästä sen mielekkäämpää
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:40"]
ehkä kannattaa luovuttaa jos hakee ihmisarvoa ja elämän tarkoitusta työstä.
Ei palkkatyönteko tee elämästä sen mielekkäämpää
[/quote]
Totta, itselläni oli kauan sama ongelma. Nyt ajattelen vihdoin ihmisarvon olevan vakio. Muu on plussaa. Itsellemme ja toisillemme elämällä sopivassa tasapainossa eläminen tuo mielekkyyden.
Miltä tuntuu luovuttaa esim. työn, opiskeluiden ym. suhteen? Hyvältä.
Pahalta kun siinä käsittää elämän ainutkertaisuuden, ja elämä on ihmisen parasta aikaa. Tämän parempaa ei ole enää luvassa.
Kaikessa ja kokonaan ei kannata luovuttaa, mutta joissain asioissa ehkä kannattaakin. Suunnitelmiaan saa muuttaa. Ihmisarvoa ei tarvitse ansaita palkkatyöllä, mutta jollakin tavalla on hyvä ja kiva olla muillekin hyödyksi tai iloksi.