Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sh-opinnot ja harjoittelu
22.04.2014 |
Onko täällä Sh-opiskelijoita? Kiinnostaisi tietää, miten teidät on otettu vastaan harjoittelupaikoissa ja miten teihin suhtauduttu. Katsoiko sairaanhoitajat nenän vartta pitkin, tuntuiko että olet rasite ohjaajalle vai oliko hänellä aikaa perehtyä ohjaamiseen? Minkälainen ilmapiiri työyhteisössä? Kiitos vastauksista! Itseäni kiinnostaa tämä siksi, että olen parhaillaan harjoittelussa ja oma kokemukseni opiskelijana olosta ei ole järin positiivinen vaikka olen omasta mielestäni ollut reipas ja ulospäinsuuntautunut.
Kommentit (15)
Saako sh- ja lh-harjoittelijat palkkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus kuin kakkosella. Eipä ole ruusuista tämä terveydenhuoltoala.
Kuten aina vastaan niin suosittelen aina ALAN ihmisille/opiskelijoille Hoitajat.net foorumia, jonne oman alan ihmiset voivat verkostoitua ja saavat varmastia siallisia kommentteja :)
Huutelen tänne väliin, vaikkei mitään kysyttykään: olkaa vain rohkeita ja uskokaa itseenne. Jos ohjaajaksi tai työkaveriksi sattuu ihan k-pää, ei vika ole teissä. Ikävä kyllä meihin mahtuu niin monenlaisia ihmisiä, että harjoitteluiden kauhukertomukset ovat välillä ihan tottakin.
Toisaalta: ihan kaikkea ei voi nähdäe ikä ymmärtää vielä koulunpenkiltä tai parin vuoden työelämän jälkeen. Kokonaiskuva hahmottuu työvuosien myötä. Olkaa siinä mielessä terveellä tavalla nöyrällä mielellä kuuntelemassa kokneen ihmisen ohjausta. Ensin asiat pitää oppia tekemään prikulleen oikein, ennen kuin on turvallista sooloilla ja kehittää omia työtapoja.
Vaikeinta omalla kohdallani on ollut sopeutua terveyskeskusmaailmaan, helpointa yliopistosairaaloihin.
Tsemppiä harjotteluihin!
sh vuodesta -97
Valmistun syksyllä Helsingissä sairaanhoitajaksi ja todella ihania harjoittelupaikkoja on ollut, samaten työyhteisöjä ja ohjaajia! Perushoidon harjoittelut olivat kyllä aika kauheita, mutta HUS:illa on ollut tosi kivoja harkkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:35"]Saako sh- ja lh-harjoittelijat palkkaa?[/quote]
ei todellakaan. päinvastoin, oppilaitokset maksavat sairaalalle.
Ei saa palkkaa mistään harjoitteluista.Ikäviä työtovereita olen kohdannut tosi paljon.En suosittele alaa,olen itsekkin vaihtanut toiseen.
Sh/Th 2009
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai työharjoittelu on työtä ja siitä maksetaan palkkaa.
Itsekin ollut lähihoitajana muutamia vuosia ennen kuin aloin sh:ksi opiskella. Itse koen työssäolon paljon helpommaksi kuin opiskelijana olon. Mua ahdistaa olla koko ajan ohjaajan "silmän alla" ja todistella koko ajan jotakin. En niinkään välitä ohjaajan huonosta päivästä tms ja uskallan kyllä sanoa suoraan. Mutta ärsyttää suunnattomasti tämä opiskelijan rooli! Raskasta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:55"]Tottakai työharjoittelu on työtä ja siitä maksetaan palkkaa.[/quote]
No eikä makseta hoitoalalla.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:55"]Tottakai työharjoittelu on työtä ja siitä maksetaan palkkaa.[/quote]
No eikä makseta hoitoalalla.
[/quote]
Kyllä meillä ainakin Helsingissä aika useinkin maksetaan, jos on jo kokemusta siltä harjoittelualalta ja harjoittelupaikka haluaa sitä hyödyntää, tarvitsevat keikkalaista tms. Usein esim. kotihoidon harjoittelu ja viimeiset harkat ovat monilla palkallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 140 opisntoviikkoa on täynnä, voi syventävän harjoittelun tehdä palkallisena jos saa sairaanhoitajan sijaisuuden.
Muulloin harjoitelusta ei makseta, vaan koulu maksaa osastolle/sairaalalle opiskelijasta.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:29"]
Minua on kohdeltu ihan ok. Mulla on tosin ikää tässä jo 30+, ja otan kaikenlaiset tiuskimiset ja vähättelyt, työpaikan sisäiset juorupiirit ja haukkumiset rennosti, koska käsitys työelämästä noin yleensä ottaen ei ole ollutkaan kovin ruusuinen. Usein olen ajatellut, että jos olisin nuori, olisin todennäköisesti koko ajan stressaantunut ja minusta tuntuisi että minun pitää koko ajan tunnustella millä päällä ohjaajat ja muut työyhteisön ihmiset ovat, eli uskaltaako esimerkiksi kysyä mitään, ja tietty suoranainen ilkeilykin tuntuisi paljon raskaammalta. Ajattelisin varmasti että se johtuu minusta. Nyt mietin mielessäni että vaivaako ilkeilijää kenties vaihdevuodet, lähestyvä avioero, krooninen pettymys elämäänsä vai onko hän vaan työssään ylikuormittunut ja aliarvostettu. Stressi ja epävarmuus kun tuppaa tekemään ihmisistä kärkkäitä ja kireitä ja päästämään suustaan asioita joita eivät ehkä sanoisi jossain toisessa tilanteessa.
Minä olen siis ajatellut, että paska valuu aina organisaatiossa alaspäin, ja jos minä nyt harjoittelijana saan kurjaa kohtelua aika ajoin, se tarkoittaa että organisaation johto ja esimiestyöskentely ei ole tehtäviensä tasolla (eli huolehdi henkilöstön jaksamisesta ja riittävistä resursseista). Se ei ole minun vikani eikä aina sen ohjaajankaan vika.
Sussa ei ap ole varmasti mitään vikaa, mennä porskuta vaan. :)
[/quote]Tämä on kyllä hyvin sanottu. Itsekin valmistuin juuri terveydenhuoltoalalle, en tosin sairaanhoitajaksi. Ja ikää jo 36 vuotta. Samalla lailla olen itsekin ajatellut kuin tämän kirjoittaja. On tässä jo oppinut ottamaan rennommin eikä ota itseensä kaikkea. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vittuilua eikä pomotusta tietenkään ei tarvitse sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opskelen sairaanhoitajaksi ja maisterin paperin toisesta alasta on taskussa. Harjoittelu on ollut palvelutalossa- ihan kauhea! Kohtelu oli törkeä.
Alue: Aihe vapaa
Minua on kohdeltu ihan ok. Mulla on tosin ikää tässä jo 30+, ja otan kaikenlaiset tiuskimiset ja vähättelyt, työpaikan sisäiset juorupiirit ja haukkumiset rennosti, koska käsitys työelämästä noin yleensä ottaen ei ole ollutkaan kovin ruusuinen. Usein olen ajatellut, että jos olisin nuori, olisin todennäköisesti koko ajan stressaantunut ja minusta tuntuisi että minun pitää koko ajan tunnustella millä päällä ohjaajat ja muut työyhteisön ihmiset ovat, eli uskaltaako esimerkiksi kysyä mitään, ja tietty suoranainen ilkeilykin tuntuisi paljon raskaammalta. Ajattelisin varmasti että se johtuu minusta. Nyt mietin mielessäni että vaivaako ilkeilijää kenties vaihdevuodet, lähestyvä avioero, krooninen pettymys elämäänsä vai onko hän vaan työssään ylikuormittunut ja aliarvostettu. Stressi ja epävarmuus kun tuppaa tekemään ihmisistä kärkkäitä ja kireitä ja päästämään suustaan asioita joita eivät ehkä sanoisi jossain toisessa tilanteessa.
Minä olen siis ajatellut, että paska valuu aina organisaatiossa alaspäin, ja jos minä nyt harjoittelijana saan kurjaa kohtelua aika ajoin, se tarkoittaa että organisaation johto ja esimiestyöskentely ei ole tehtäviensä tasolla (eli huolehdi henkilöstön jaksamisesta ja riittävistä resursseista). Se ei ole minun vikani eikä aina sen ohjaajankaan vika.
Sussa ei ap ole varmasti mitään vikaa, mennä porskuta vaan. :)