Hupia huijarikeräyksestä!
Mentiin aamupäivällä miehen kanssa käymään kylillä kaupassa ja mies pomppasi vauhdilla autosta ulos, mutta minä pudotin parkkikiekon jalkojeni viereen ja huomasin olevani nalkissa. Auton viereen, kuljettajan puolelle oli tullut salamana joku intialaisen näköinen mies ja hän työnsi käteeni hoonolla suomella kirjoitetun keräyslistan. Koska kalastin sitä parkkikiekkoa ja auton ovi oli jo auki, en voinut nykäistä ovea enää kiinni. Kiekko löytyi ja luin listan uudelleen. Olipa todella hoono suomi, mutta en päässyt autosta ulos, koska mies tukki oviaukon. Niinpä lupasin antaa rahaa ja kirjoitin suurieleisesti nimeni listaan ja kaivoin lompakosta peräti 2 euroa. Miehen naama venähti, kun kirjoitin summan listaan, mutta eipä hän voinut tehdä muuta kuin perääntyä, kun aloin nousta autosta päättäväisesti. Menin uusimaan rahapelini ja kukkakauppias, jonka liikkeessä Veikkauksen edustus on, sanoi kiinnittäneensä miehiin huomion. Kauppa oli vain niin hankalassa kulmassa miesten autoon nähden, ettemme saaneet yhteistyölläkään tiirattua ilmeisesti puolalaista rekkaria. Kipitin sitten samassa kiinteistössä olevaan taksimiesten koppiin ja pahaksi onneksi auton eteen ajoi juuri bussi ja miehet pääsivät pakenemaan. Saimme kuitenkin autosta sen verran tuntomerkkejä, että nyt kuntamme kaikki taksimiehet ja -naiset varmasti osaavat pitää silmät auki.
Mutta sen ukon ilme oli todella tuhannen taalan arvoinen saatuaan sen kaksieurosensa. Kannatti maksaa, sain jälkeen päin niin hyvät naurut. Ja olen varma, että ne miehet jäävät kyllä vielä kiinni. Sana kiertää varmaan takseilta myös bussikuskeille.
Kommentit (3)
Hupia samasta huijarikeräyksestä joka aamupäivä jo kuukausien ajan... Eikö jo kyllästytä. Käske miehen ajaa auto sellaiseen paikkaan ettei joka kerta sinua nalkita, eikö olisi jo miehen vuoro välillä olla uhrin asemassa.
Kerjääjille ei missään nimessä saa antaa mitään. Ne on kyllä röyhkeitä mutta ajaa ne kylmästi pois vaan. Ennen ne istui jossain kadulla pahvimukin kanssa, mutta nyt ne jo seuraa ihmisiä kerjäämässä.
Tiedän, ettei niille saa antaa mitään, mutta toisaalta tilanne oli niin herkullinen, että pikku piru pääsi iskelmään. Etenkin, kun listaan oli merkitty jo annettuja "lahjoituksia". Mistäkö tiesin nekin huijaukseen kuuluviksi hämäyksiksi. No, siitä että kun oli sarake, jossa kysyttiin postinumeroa, jossa lahjoittaja asuu, oli kaikissa yhtäläisyysmerkit. Eikä kukaan hullukaan antaisi tuollaiseen huijaukseen parikymppistä. Mutta hauskaa minulla todellakin oli. Eivät tainneet kaverukset saada edes päivän bensakuluja tuolla antamallani parieurosella katettua. Ilmeisesti myös tajusivat sen, että huomasin kyseessä olevan huijauksen.