Lue keskustelun säännöt.
Lukion opettajat!
10.04.2014 |
Miten pääsitte aikanaan töihin lukioon? Millaisia meriittejä teillä oli ja kuinka kauan olitte tehneet opetustyötä?
Tuntuu, että virkoja ja vuoden määräaikaisuuksiakin tavoittelee helposti 30-40 pätevää hakijaa, yliopistokaupungeissa vielä hiukan useampi. Itse valmistuin opettajaksi aineesta, jossa työtilanne on vielä aivan kohtuullinen. Peruskouluun työllistyinkin vaivattomasti, mutta työvuosien karttuessa tekisi mieli päästä lukioonkin.
Kaikenlaiset vinkit ja etenkin omakohtaiset tarinat kiinnostavat!
Kommentit (21)
Lukioon pääsyn dilemma taitaakin olla juuri tuo edellä mainittu: "saadakseen lukiopaikan täytyy olla lukiokokemusta ja mieluiten useampi vuosi". Muut meriitit näyttelevät varmaankin pienempää roolia. Henkilökohtaisten suhteiden luominen yliopistokaupunkini lukioiden opettajiin ja rehtoreihin jäi aika vähäiseksi, koska lukiosijaisuuksia en oikein yrityksestä ja aktiivisuudesta huolimatta päässyt tekemään kuin satunnaisesti.
Väitöskirjan tekemiseen on toivottavasti suurimmalla osalla muut motiivit kuin halu päästä lukion opettajaksi. Olen myös saanut sellaisen käsityksen, että tohtoriutta ei nähdä suurenakaan meriittinä opetustehtävissä vielä toisen asteen oppilaitoksissa. Mutta maailma muuttuu - tohtorin tutkintojakaan eivät enää suorita pelkät "nerot", kuten lienee asian laita ollut vielä 30-40 vuotta takaperin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein vuoden äitiyslomasijaisuuden lukioon. Myöhemmin hain tuolla työkokemuksella toiseen vuoden sijaisuuteen saman kaupungin toiseen lukioon, ja se venyi lopulta kolmeksi vuodeksi. Kollega jäi sopivasti eläkkeelle, jolloin hain hänen vapaaksi jättämäänsä virkaan ja sain sen.
ARGH! Mutta mites saat sitä kokemusta, kun nuo äitiyslomat yms. sijaisuudetkin menevät niille, joilla jo kokemusta on? Kun asuntovelallisena ei ole mahdollisuutta jättäytyä työttömäksi ja elää sijaisuustuntien toiveissa, vaan pitäisi olla sellainen sijaisuus, johon tästä perusopetuksen hommasta voi pyytää virkavpaata... Ja samasta syystä muuttaminen tuppukylän lukion viereen ei onnistu, kun se unelmien koti on täällä yliopistopaikkakunnalla. Kaikkea vähnkään mahdollisen ajomatkan päässä (1,5h/suunta) olen kyllä hakenut.
Itse painin samojen ongelmien kanssa, peruskoulusta kokemusta 10 v. mutta se ei paljoa paina lukioiden valintaprosessissa. Vuoden kokemus lukiosta, mutta virkoihin kokeemmat menevät edellä.
Lukiossa enemmän töitä ja haasteellisempaa hommaa, mutta myös palkka on paljon parempi ikälisien jälkeen ja koeviikot tauottavat mukavasti opetusta.
Yksi kysymys: onko teillä lukiossa opettavilla syventävät opinnot kaikissa opettamissanne aineissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 21:50"]
ARGH! Mutta mites saat sitä kokemusta, kun nuo äitiyslomat yms. sijaisuudetkin menevät niille, joilla jo kokemusta on? Kun asuntovelallisena ei ole mahdollisuutta jättäytyä työttömäksi ja elää sijaisuustuntien toiveissa, vaan pitäisi olla sellainen sijaisuus, johon tästä perusopetuksen hommasta voi pyytää virkavpaata... Ja samasta syystä muuttaminen tuppukylän lukion viereen ei onnistu, kun se unelmien koti on täällä yliopistopaikkakunnalla. Kaikkea vähnkään mahdollisen ajomatkan päässä (1,5h/suunta) olen kyllä hakenut.
[/quote]
Itse tein vastavalmistuneena sen ratkaisun, että muutin toiselle puolella Suomea, josta sain lukuvuoden mittaisen viransijaisuuden lukiosta. Työpaikka oli todella mukava, vaikka asuinpaikka olikin vähän ankea. Pesti jatkui ensin määräaikaisuuksina ja lopulta virkana. Viisi vuotta viivyin siellä, sitten sain viran pääkaupunkiseudulta. Sitä en olisi taatusti saanut ilman tuota "uhrausta". Tällä hetkellä pidän erittäin arvokkaana kokemuksena sitä, että olen saanut työskennellä erilaisissa lukioissa sekä kasvukeskuksissa että niiden ulkopuolella.
Yhtenäiskoulussa, jossa on yläkoulu ja lukio samassa, pääsi siirtymään vaivattomasti yläkoulun puolelta lukioon, kun lukiossa opettaja jäi eläkkeelle. Rehtori, työtoverit ja käytännöt olivat valmiiksi tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kaksi vuotta yläkoulussa (+sijaisuuksia yläkoulussa opiskeluaikana), sitten hain ja pääsin tuntiopen hommiin aivan tuntemattomaan lukioon toiselle puolelle Suomea. Siellä olin 3 vuotta. Sen jälkeen sain lukion viran pääkaupunkiseudulta, myöskin siis aivan uudesta paikasta. En ole ollut päivääkään työttömänä valmistumisen jälkeen vaan aina olen saanut myös kesän palkan.
Tein lähes koko yliopiston ajan sijaisuuksia (milloin yhden tunnin, milloin koko päivän, milloin kolmen päivä, milloin viikon) entiselle lukio-opettajalleni. Tämän jäädessä eläkkeelle hän suositteli minua, hain paikkkaa ja sain paikan. Tämä siis yliopistokaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin valmistunut puoli vuotta aikaisemmin, kun "pääsin" lukioon. Hyvin pian huomasin, että ryhmäkoot oli tuplat peruskoulun ryhmäkokoihin, kokeiden tarkistaminen todella hidasta, mitään mukavaa ei ehtinyt tekemään tunneilla, kun piti vain koko ajan kahlata nopeasti opettajajohtoisesti asioita että porukat ehti saamaan opin ja koepinon tarkistamisessa meni 2 tunnin sijaan 20 tuntia. Lopulta tajusin olevani siivoojan tuntipalkalla töissä ja hakeudun peruskouluun ja ah tätä elämän ihanuutta!
Lukion opettajuus sopii hyvin työnarkomaaneille, jotka eivät osaa laskea omaa tuntipalkkaansa tai niille, jotka eivät jaksa peruskoulun kasvatustyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukio on kyllä vaativa, ei siitä pääse mihinkään.
Mä väitän, että se on tuurista kanssa kiinni, jos ei halua muuttaa työn perässä. Yksi kurssikaveri myöhästyi valmistumisesta ja valmistui vasta elokuulla, joten kevät-kesän työmarkkinoilla oli vielä epäpätevä. No, syyskuussa roikkui sijaisrekisterissä, kun pamahti yhtäkkiä viikon sijaisuus kaupungin yhteen huippulukioon. Sitten sijaisuus jatkui ja jatkui. Lopulta oli siellä koko vuoden. Seuraavana syksynä jatkoi edelleen ja lopulta virkaopettaja jäi eläkkeelle. Pari vuotta valmistumisesta oli vakivirka tuolla lukiossa, kun kurssikaverit puljasi peruskoulussa. Monet kuitenkin haluaa lukioon.
Itse haluaisi. Peruskoulu on paljon mukavampaa ja kevyempää, alakoulu kaikista mukavin ainakin sosiaaliselle ja monipuoliselle persoonalle. Kuka sitä jaksaa samaa ainetta paahtaa tunnista toiseen? On mukavaa, kun ei ole kiire ja voi tehdä kaikkea muutakin. Lisäksi alakoulussa tulee se työn monipuolisuus kasvatustyön korostuessa ja saa opettaa kaikkea. Jotkut tietysti kokee alakoulun kamalana, jos ei tykkää ihmisistä, ei osaa kohdata vanhempia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en pelkää lukion vaativuutta, vaan itse asiassa juuri se houkuttaakin hakeutumaan sinne. Olen ollut aina varsin hyvä opetettavissa aineissani, yliopistossakin keskiarvo pyöri nelosen tienoilla. Toisaalta en ole ns. tutkija-tyyppiä, vaan nautin kyllä työstäni yläkoulussakin. Etenkin vuorovaikutus oppilaiden kanssa on mielekästä.
Kokevatko lukion opettajat työnsä raskaaksi? Täällä on jo muutamaan otteeseen kauhisteltu ainepinoja ja vaativiin tunteihin valmistautumista. Toisaalta lukiossa ei kaiketi tarvitse taistella työrauhahäiriöitä vastaan, eikä huomioida kolmiportaista tukea ym. muita pelkästään peruskouluun kuuluvia velvoitteita.
Palkan puolesta lukio houkuttaisi siinä mielessä, että noin neljä-viisi viikkotuntia pienempi opetustuntimäärä toisi saman palkan kuin tämän hetkinen kokonaistuntimääräni. Tosin monissa lukioissa taidetaan elää minimituntikehyksen aikaa, joten ainakin uutena tulokkaana saattaa jäädä pelkän opetusvelvollisuuden varaan.
ap
Yritä erottua hakijajoukossa. Hanki suosittelijoita talon sisältä. Tunge sijaiseksi, solmi kontakteja. Selvitä reksin mieltymykset, hän esittää hakijat johtokunnalle ja esittää ykkössuosikkinsa valittavaksi. Joku haluaa räväkämpää tyyppiä, kai joku vielä oliivinvihreään tai beessiin pukeutuvan tylsän hikarinkin. Puhelahjat kehiin.
Olen tuo vastaaja nro 3 (?), virassa pk-seudulla. Jos haluat, voin kirjoittaa huomenna lisää kommentteja tuohon jälkimmäiseen viestiisi liittyen. Nyt surffailen tabletilla enkä jaksa tällä naputella.
Olisi mukavaa, jos vain suinkin jaksat kirjoitella :)
ap
Hei, ehkä sun ainehallinta nyt riittää, vaikka kaikki kurssit olisi yliopistosta ykkösiä. Tai sanotaanko, että ei se alussa riitä, mutta kenellä tahansa vähintään aineopinnot suorittaneella on riittävä pohja oppia hanskaamaan ne lukiojutut. Opinnot yliopistossa nyt ei suoraan opeta lukion ainehallintaan. Toisaalta "aivot ovat laajenneet" sen verran yliopistossa, että lukion hommista saa nopeasti kiinni.
Palkka on tosiaan yksi tekijä, joka puoltaa lukiota. Toisaalta siellä on tulospaineet aika kovat ja oppilasaines usein aika epämiellyttävää verrattuna peruskoululaisiin. Peruskoulussa ne on lapsia ja niiden kanssa on omat ongelmansa, mutta lukiolaiset on usein passiivisia, nyrpeitä ja osaavat useissa lukioissa pelata sitä omaa peliään, jossa tietävät merkityksensä rahoituksessa. Jos alat vaatia liikaa -> mennään valittamaan reksille ja uhataan hyvässä lykyssä lähteä koko koulusta. Jos et vaadi tarpeeksi -> olet huono opettaja ja sinun syysi, että kirjoitukset ei suju. Ne on siellä "asiakkaita". Ja samalla täytyy muistaa, että murkkuikä on venynyt pidemmäksi eli 16-18 -vuotiaat on kuin 15-vuotiaat ennen. On hyvin yleistä, että lukiossa joutuu yhtälailla komentamaan kuin peruskoulussa ja joissain tapauksissa poistamaan tunnilta. Hyvää on se, että voi tosiaan vaan heittää ulos, ei tarvi vahtia perään. Vielä yhtenä miinuksena on se, että voit unohtaa kasvatuspuolen kokonaan. Lukiossa on tiukka etenemistahti ja siellä ei voi sillä tavoin käydä oman oppiaineen ulkopuolelta keskusteluja kuin peruskoulussa. Tiukkaa asiaa vaan.
Mutta on siinä hyviäkin puolia. Palkkaus tosiaan ja vähemmät tuntimäärät. Ja onhan ne oppilaat lukiossa kuitenkin aikuisempia kuin peruskoulussa.
Viran saanti lukiosta edellyttää lähes aina lukiokokemusta. Eli jos haluat vakipaikan lukiosta, ota virkavapaata ja lähde tekemään vuoden sijaisuus lukioon. Siinä on hyvä alku ja tapa testata, onko lukio sinun paikkasi.
Itse olen ollut valmistumisestani lähtien lukiossa (13 vuotta). Ensimmäinen työpaikka oli lukiossa ja sille tielle jäin.
nosto