Duunit alko ottaa aivoon, vaihdoin alaa, nyt haluanki takas vanhaan duuniin

Onko kyseessä kulttuurishokki? Muutosvastarinta? Vanhasta luopumisen tuska? vai mikä hemmetti on, että viimeiset vuodet töissä on ollu armoton ketutus päällä, alanvaihtoajatusta kypsytelty jo pitkään ja sitten kun vihdoin teen radikaalin ratkaisun ja sanon entiselle elämällä soronnoo, niin menee muutama kuukausi ja haluun sen entisen elämän takaisin! Tuntuu naurettavalta tää vatvominen, mutta tuntuu myös järjettömältä, että olen opiskellut 7 vuotta ja tehnyt töitä 15 vuotta yhdellä alalla ja nyt heitänkin sen kaiken hukkaan.

Onko muita alaa vaihtaneita kenellä olisi ollut samoja fiiliksiä? Kannattaako palata entiseen vai menisikö tää entisen kaipuu ajan kanssa ohi?