Onko (yh) äideillä omaa elämää?

Mä oon kokoaikainen yh, ei omaa elämää. Toki mulle kivoja asioita voimme tehdä myös lasten kanssa; käydä uimassa jne..

Mitä se oma elämä on parisuhteessa olevilla?

Eikö oma elämä ole lapsuuden jälkeen sitä, että osaksi valitsee velvollisuutensa, osaksi saa velvollisuuksia. Sitten pyrkii tekemään ja täyttämään velvollisuutensa niin hyvin kuin suinkin ja iloita samalla elämästään.

Yksinkö? Omaa elämää on se aika, joka alkaa klo 21, kun lapset ovat unessa. Silloin voi istua alas, kutoa, katsoa telkkaria, kirjoittaa päiväkirjaa tms., jumpata DVD:n tahdissa jne. Kun lapset saa joskus mummolaan, voi  kydä vaikka kavereiden kanssa ulkona, leffassa tms. Kun lapset sitten kasvavat tarpeeksi isoiksi, heidät voi jättää kotiin keskenään vaikka reiluksi tunniksi ja lähteä kuntosalille. Omalta elämältä tuntuu myös työmatka, jonka ainaka voi istua autoonsa tai busiin ja luukuttaa mielimusiikkiaan tai lukea kirjaa.

Oma elämä on siellä kotielämän, työssäkäynnin ja arjen lomassa kuten suurimmalla osalla ihmisistä.

No on toki oman lapsensa hoitamista, kodinhoitoa. Kaikki se on elämää ja YHn omaa.

Mun oma elämä on ihan tää mun oma kokonainen elämänä. En jaa sitä mihinkään osiin. Lapset on mun omaa elämää. Myös se aika kun lapset ovat isällään on mun omaa elämää. Kysytkö siis onko aikaa ilman lapsia? Vai mitä yh tekee silloin kun ei ole lastensa kanssa? Itse työssäkäyvänä ihmisenä nautin eniten vapaa-ajasta lasten kanssa. Silloin kun lapset ovat isällään, teen töitä, lepään tai tapaan ystäviä.

On mulla kyllä isokin oma elämä, vaikka olen totaali-yh. Sen huomaan varsinkin harrastuksissa ja illanvietoissa, joissa olen ilman lasta ja käyttäydyn ihan erilailla, kun ei ole sitä äitiroolia päällä. Minulla on aika paljonkin omiakin harrastuksia ja muita menoja. Ja minulla on elämässäni myös asioita, joista lapseni ei tiedä yhtikäs mitään.

tunnen yhden yh-äidin, jolla ei tosiaan ole muuta "elämää" kuin arjen pyöritys. Isä ei ole kuvioissa, eikä juurikaan kavereita. Asuu pienellä paikkakunnalla ja kaikki kaverit muutti kauas pois opiskelujen perässä. Silloin kun tulevat käymään, saattaa hänkin päästä vähän tuulettumaan, mutta aika harvoin. Hällä ei ole edes autoa ja bussit kulkee siellä tosi harvoin. Hyvin hän pärjää lapsensa kanssa, mutta ei kyl käy kateeks..

Musta tuntuu, että mulla on nyt enemmän sitä ns. "omaa elämää" kuin naimisissa ollessa kun lapset ovat joka toisen viikonlopun poissa ja lomistakin puolet. Kun olin naimisissa kaikki jutut tehtiin perheen kanssa.

Eiköhän niillä ole ihan samallalailla kuin meillä ydinperheellisilläkin. Samallalaillahan se lapsi on välillä myös isänsä kanssa niin kuin ydinperheissäkin. Luulisin että omaa aikaa olisi jopa selkeämmin, kun lapsen oleminen kummankin luona on sovittu ihan kiinteästi.

Tää on mun oma elämä, enkä puutu toisten. Harmi vaan et jotku yrittää tunkee nokkansa MUN elämään! Mur.

Mitä on ylipäätään  oma elämä?

Kun minusta meillä kaikilla on oma elämä, jokaisella yksilöllä erilainen, mutta omansa kuitenkin elämäntilanteen mukaan.