Milloin on järkevää luopua raskaushaaveista?
Kysyisin että missä vaiheessa teistä nuoren (alle 30v) pariskunnan on järkevintä luopua raskaushaaveista, kun lasta ei ole kuulunut mutta kummassakaan ei ole isompaa vikaa (eli lääkärien mukaan raskaus on mahdollinen)?
Jos ei halua hoitoja, onko 2-3 vuotta hyvä aika luonnollisesti?
Entä jos käyttää lääkkeitä, esim. Clomifen niin mikä on hyvä aika jos ei halua jatkaa hoitoihin?
Jos haluaa hoitoja, niin kannattaako kokeilla kaikkia hoitomuotoja lapsettomuushoidoissa? Entäs jos kaikki on kokeiltu, kannattaako yrittää uudestaan vaikka ivf-hoitoa?
Eihän kehoaan voi loputtomiin rääkätä hormoneilla. Eikä myöskään mieltään. Jossain vaiheessa on kai järkevin sanoa että "nyt kaikki on jo nähty" ja jatkaa elämäänsä. Milloin tämmöiseen prosessiin on oikea aika?
Kommentit (7)
Samaa mietin tässä kun koimme taas aamulla toisen varhaisen keskenmenon kymmenennen yrityskerran jälkeen. Vaikka olen mielestäni vahva niin henkinen puoli on kyllä rankempi kuin kropan kokema rasitus. Pakko pidätellä kyyneleitä vielä tänään ja huomenna. Itken sitten perjantaina töissä omassa huoneessani.
Ei haaveista kannata luopua. Elämää eteenpäin ja raskaus voi tulla vielä yrittämättäkin. Hoitoja kannattaa harkita myös.
Mä oon saanut kolme lasta ja jokaista yritettiin luomusti kolme vuotta.
Julkisella tehdään tilannekohtaisesti tietty määrä ivf-hoitoja, sen jälkeen hoidot loppuu jos ei raskaudu.
Yksityisellä tekevät kyllä varmaan niin pitkään kun pariskunta haluaa, mutta se että onko se enää kovin järkevää on eri juttu.
Kovia hoitoja en jatkaisi pitkään, koska niissä on riskinsä. Kotona voisin yrittää luomusti ja lääkeavusteisesti pitkäänkin. On kuitenkin ihmisiä jotka saavat lapsensa 2-3 vuoden yrityksenkin jälkeen luonnollisesti.
Riippuu tilanteesta. Jos on nuori pariskunta ja varsinkin nainen on nuori, niin en luopuisi toivosta jos ennuste on hyvä. Kokeilisin kaikki hoidot, sen jälkeen voi olla varsinkin naisen kannalta jo järkevin pitää ainakin pitkä tauko ja antaa kehon levätä. Kuitenkin pistelyt, lääkkeet, mahdolliset keskenmenot ym. vaikuttaa aina naiseen.
Me yritettiin ilman hoitoja vuosi. Seuraavanavuonna Clomifen ei tuottanut tulosta mutta teki palveluksen, se sai endometrioosikasvaimeni kasvamaan vauhdilla munasarjoihin ja ne sitten huomattiin, pääsin leikkaukseen ja sen jälkeen heti raskauduin. (Endometrioosia kun ei voi nähdä yleensä tutkimuksissa jollei kasvaimet ole munasarjoissa). Minulle sanottiin, että kyse on selittämättömästä lapsettomuudesta, mutta leikkauksessa nähtiin että endoa olikin monessa paikassa. Olen ikuisestu tyytyväinen, että pääsin leikkaukseen. Fakta on se, että jos lapsettomuuteen on jokin syy, tilanne harvoin odottelemalla paranee. Syy ei ole stressissä tms.
Tämä on niitä asioita jotka jokainen joutuu miettimään ihan itse.