Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiys on ihanaa
Kommentit (11)
Minä olen hoitovapaalla ja ei ole minun juttuni. Niin tylsää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
=) Mä olen pitkän linjan kotiäiti, nykyään jo kotirouva, pakko vastata tähän, vaikka en ap olekaan.
Mä asun isossa puutalossa ja kesät asun omassa (en sukulaisten) merenrantamökissä. Ei olla rikkaita, mutta omaisuutta hankittu työllä.
Jos mies vaihtaa mut nuorempaan, niin mä saan puolet meidän omaisuudesta eikä mun tarvii mennä kälyseen sossuyksiöön, missä sä ehkä asustelet parhaillaan.
Harvala kotiäidillä on oikeasti niin huonosti asiat, että päästyisivät katuojaan miehen löytäessä nuoremman, se on vaan työäitien kuvitelmaa. He yrittävät vakuuttaa itseään siitä, että on oikein laittaa 9 kk ikäinen lapsi hoitoon, kun he menevät töihin tienaamaan. Iltaisinkaan ei kerkiä olemaan lapsen kanssa kuin pari tuntia, koska työpäivä on pitkä, kotimatka on pitkä, kaupassakin pitää käydä ja jonkun laittaaa ruokaa. Sitten se vauveli meneekin jo nukkumaan, että jaksaa herätä taas kuudelta aamulla päiväkotiin.
Minä olen myös hoitovapaalla ja ihanaa aikaa! Voisin olla kotiäitinä vaikka kuinka pitkään. Ja kakkoselle tiedoksi että kaikki kotiäidit ei ole miehensä elättejä, toisilla kun on säästöjä/omaisuutta. Ja ammatti sekä vakituinen työ mihin palata sitten joskus.
Käyn töissä ja suren sitä, ettei ole lasten kanssa kuin se pari tuntia. Mies käy myös töissä. Molemmat olemme keskituloisia, eikä yksinkertaisesti kotihoidontuella tämä perhe elä. Vaikka erossa kaikki menisi puoliksi, niin ei sitä omaisuutta ole kummallakaan niin paljoa, että voisi kotona olla.
Kotiäitinä oli kivaa. Ehkä kaikkein eniten olen kuitenkin nauttinut elämästäni, kun olen ollut puolipäiväisesti työssä ja ikään kuin osa-aikakotiäiti lasten ollessa jo leikki-ikäisiä ja koululaisia. Saan sekä työn että kodin parhaat puolet. Keski-ikä on myös ihanaa aikaa ollut minulle muutenkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lapseni jo aikuiseksi saattanut ja haikeudella muistelen kotiäitiys aikaa. Aika tietysti kultaa muistot, mutta silti sanon, että kotiäitivuodet olivat elämäni parasta aikaa. Tylsää ei ollut eikä aika tullut pitkäksi koskaan. Nautin silloin niistä vuosista ja uskon, että lapsikin sai tasapainoisen varhaislapsuuden elämällä sellaista elämää kuin pienen lapsen kuuluukin elää.
Komppaan nelosta, aika samanlainen tilanne, lapset jo isoja. olen nauttinut kotona olemisesta ja koko elämästä se on parasta.
Myös seiskaa, minäkin otin puolipävätyön kun lapset meni kouluun, silti kotona lähtiessä ja saapuessa.
Ollaan oltu jo kauan naimisissa jos mies höpsähtäisi niin mikäs hätä minulla..omistamme puoliksi ok-talon Helsingissä+autot yms. Puoliksi omaisuus menisi joten mitään hätää ei olisi. Eipä ole oireita edes esittänyt mutta jos niin kävisi.
Meille tämä on ollut ihan paras ratkaisu, olen saanut toteuttaa itseäni kotona ja vietetty päiät niinkuin haluamme, tunnen olevani etuoikeutettu.
En ikinä olisi vaihtanut elämääni siihen pyöritykseen että pikkulapsia olisi pitänyt raahata aamuisin hoitoon jne.
Tämä on sopinut meille erinomaisesti, mieheni ei tosin ole mikään essu päällä imuroiva kodin-ihme mutta sellaista en olisi halunnutkaan! Olen tykännyt kotihommista ja teen niitä mielelläni, mies sitten hoidellut enemmän lasten harrastushommia yms.
Tämä on niin parasta, en ole hävinnyt mitään vain voittanut ja niin sanoo mieskin ja lapset!
Aikaa ja halua on riittänyt hyvin myös makuuhuoneen puolella kun ei ole kummallakaan stressiä siitä miten hommat hoituu, aina on ollut aikaa lapsille eikä turhaa kiirettä. Voin suositella!
En ole koskaan ollut yhdellekään uraäidille kateellinen mutta minulle kyllä ollaan oltu, ovat suoraan sanoneet, elämä on valintoja, kuka arvostaa mitäkin. Minulle se perhe on ollut aina ykkönen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan nelosta, aika samanlainen tilanne, lapset jo isoja. olen nauttinut kotona olemisesta ja koko elämästä se on parasta.
Myös seiskaa, minäkin otin puolipävätyön kun lapset meni kouluun, silti kotona lähtiessä ja saapuessa.
Ollaan oltu jo kauan naimisissa jos mies höpsähtäisi niin mikäs hätä minulla..omistamme puoliksi ok-talon Helsingissä+autot yms. Puoliksi omaisuus menisi joten mitään hätää ei olisi. Eipä ole oireita edes esittänyt mutta jos niin kävisi.
Meille tämä on ollut ihan paras ratkaisu, olen saanut toteuttaa itseäni kotona ja vietetty päiät niinkuin haluamme, tunnen olevani etuoikeutettu.
En ikinä olisi vaihtanut elämääni siihen pyöritykseen että pikkulapsia olisi pitänyt raahata aamuisin hoitoon jne.
Tämä on sopinut meille erinomaisesti, mieheni ei tosin ole mikään essu päällä imuroiva kodin-ihme mutta sellaista en olisi halunnutkaan! Olen tykännyt kotihommista ja teen niitä mielelläni, mies sitten hoidellut enemmän lasten harrastushommia yms.
Tämä on niin parasta, en ole hävinnyt mitään vain voittanut ja niin sanoo mieskin ja lapset!
Aikaa ja halua on riittänyt hyvin myös makuuhuoneen puolella kun ei ole kummallakaan stressiä siitä miten hommat hoituu, aina on ollut aikaa lapsille eikä turhaa kiirettä. Voin suositella!
En ole koskaan ollut yhdellekään uraäidille kateellinen mutta minulle kyllä ollaan oltu, ovat suoraan sanoneet, elämä on valintoja, kuka arvostaa mitäkin. Minulle se perhe on ollut aina ykkönen.
Mitä se voi olla muuta kuin parasta kun saa hoitaa omat lapsensa, vai voiko joku äiti oikeesti olla toista mieltä..että jossain on sinun lapsellesi parempi paikka kuin oma koti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se parasta, ei tarvitse lapsia tuonne pakkaseen raahata, sekin on jo ihanaa!
Tosin meillä ei enää ole pieniä lapsia mutta silti ihanaa olla näin kotirouvana. Ei itseäkään tuonne kylmään huvita mennä, eilen kävin autolla kaupat päivällä ilman ruuhkaa ei tarvitse muutamaan päivään mennä. Nyt alan pyörittelemään lihapullia, perunamuussia omatekoista seuraksi ja pullapellisen teen kanssa. Ihan rauhassa ja nautiskellen, samalla jotain mukavaa telkusta vilkuillen, ei ole kiire mihinkään..koirakaan ei kaipaa lenkille, senkun avaan oven. Voiko ihanampaa olla, ei voi!
täysimääräinen eläke on vielä kauniimpi asia. Ole vain kotiäitinä miehesi elättinä. Meikäläistä naurattaa siinä vaiheessa, kun se vaihtaa sut nuorempaan ja sossuyksiössäsi mietit, että miten saa töitä kotiäidin "papereilla".