Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muiden mielestä esikoisen odottajat rasittavia :D
22.12.2013 |
Minä jo odotan että kaverini lapsi syntyisi! En nimittäin jaksaisi hänen höyrytystään yhtään enään. Tottakai ensin innoissani kuuntelin listat oireista ja tunti katseltiin ultra kuvia. Myös suunnitelmat milloin hälle jo toinen tulee ja mitkä tavarat hankitaan. Mutta joo, vähän alkaa mennä yli kun jatkuvasti hän hokee, että olisi jo toukokuu niin saa pienen syliin ja sata sydäntä siihen päälle. Tuntuu nykyään että kahvittelen pelkän mahan kanssa kun käsi mahalla kokoajan ja sitä tuijotellaan.
Sanoin yksi päivä, että kyllä hän pian sen lapsen saa. Nauttisi nyt vielä kun voi rentoutua ja nauttisivat miehen kanssa toisistaan nyt täysillä. Erehdyin vielä laittamaan, että lapsen kanssa voi olla rankkaakin ja ei se ole aina sellaista täydellistä euforiaa.
Ja tästäkös se pultit veti, ja sain kuulla miten aikuiset ihmiset osaa olla niin ilkeitä. Siihen päälle suuren sepustuksen, kuinka hän tietää kyllä kaiken koska on työskennellyt joskus lasten kanssa.
Oliko teilläkin suuret kuvitelmat ja unelmat kun odotitte? Itse olin varautunut koliikkiin ja ties mihin ja nehän lapsella olikin. Pelkään vaan että tuleeko tämä kaverini tippumaan kovaa ja korkealta kun se lapsi oikeasti sitten tulee. Toivottavasti ei.
Kommentit (10)
99% odottajista on rasittavia, oli lapsi sitten ensimmäinen tai viides. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä odotin koliikkivauvaa ja kauheita parisuhdekriisejä, suoraan sanottuna olin varautunut aivan hirveään elämäntilanteeseen ja kaaokseen. Silti odotin esikoistani enemmän positiivisella mielellä.
Vauva syntyi ja oli järkyttävän helppo. Nukkui hyvin, söi hyvin, olin pirteä ja parisuhde kukoisti.
Minusta taas tuntuu että minua pidetään pelkkänä mahana, varastona, jossa kehittyy jotain uutta ja ah-niin-ainutlaatuista. Joiltakin ihmisiltä ensimmäiset kysymykset "mitä vauvalle kuuluu" ja "mites maha" ja "onkos maha kasvanut", "joko se liikkuu hurjasti" jne., vaikka välillä olisi kiva että tämäkin ihmisryhmä muistaisi MINUT. Toki olen itsekin onnellinen raskaudesta ja odotan lasta positiivisin mielin, mutta ei minun oma identiteettini ole mihinkään hävinnyt. Olen yhä nainen, tytär, sisko ja ystävä, en pelkästään vauvaa odottava tuleva maitobaari.
Näinkin päin voi siis mennä...
Osa on, osa ei. Mulla oli kerran kyllä yks työkaveri, joka oli niin raskaana niin raskaana ja tuleva äiti. Se oli jo aika tuskallista kuunneltavaa, varsinkin kun itsellä ei silloin ollut lapsia. Pahin oli ehkä, kun hän teki yhtä täysin normaalia ja jokapäiväistä työtehtävää ja sitä tehdessään suusta tuli: "tämäkin on hyvää harjoitusta siihen, että osaan sitten kun lapsi kasvaa askarrella sen kanssa." Aarght!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kyllä ihan täpinöissäni kun odotin esikoistani ja siksi voin ymmärtää muita jotka ovat samassa tilanteessa. En kyllä (muistaakseni) vaatinut, että ystävien pitää palvoa ultrauskuvien äärellä yhtään. En pitänyt niitä edes mukanani. Miehen kanssa kyllä jaksettiin niitä katsella.
En myöskään olettanut että vauva-arki olisi kamalaa, raskasta, raastavaa jne. Olin onnellinen tulevasta lapsesta, en varautunut pahimpaan - en tee sitä muutenkaan.
Meillä on kolme lasta jo. Jos joku intoilee esikoisensa kanssa yritän muistella miten täpinöissäni itse olin silloin ja olla armollinen. Jos joku vaihtaa identiteettinsä Raskauteen, lukee pelkkiä vauvalehtiä ja -kirjoja, seurailee neuroottisesti milloin mitäkin ruokasuosituksia yms. niin kuuntelen vain toisella korvalla ja kommentoin neutraalisti. Tällaisia ihmisiä ei lähipiirissäni ole, tuttuja ja työkavereita jonkun verran.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 15:32"]
Osa on, osa ei. Mulla oli kerran kyllä yks työkaveri, joka oli niin raskaana niin raskaana ja tuleva äiti. Se oli jo aika tuskallista kuunneltavaa, varsinkin kun itsellä ei silloin ollut lapsia. Pahin oli ehkä, kun hän teki yhtä täysin normaalia ja jokapäiväistä työtehtävää ja sitä tehdessään suusta tuli: "tämäkin on hyvää harjoitusta siihen, että osaan sitten kun lapsi kasvaa askarrella sen kanssa." Aarght!
[/quote]
No se mun kaveri on just tuoillainen. :D Niin raskaana että poksahtaa kohta. Facebookissakin käy kommentoimassa kaikkiin kuviin mihin hänet on merkittä että "tuleva mamma <3 <3" . Joo onhan toi hellyyttävää mutta en jaksaisi enää kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, eipä tule mieleen yhtään ärsyttävää odottajaa, siis oikeassa elämässä. Netissä niitä kyllä on.
Itsellä esikoinen oli vahino ja tuli aika huonoon elämäntilanteeseen joten en todellakaan missään hattarapilvessä häntä odotellut. Raskaudesta ei kerrottu kenellekään ennen kuin oli pakko. En varautunut siihen, että vauvan hoitaminen olisi jotenkin kamalaa, tosin minulla ei ollut silloin nettiä. Varsin leppoisaa ja mukavaa se esikoisen vauva-aika olikin, kuten muidenkin. Vauvan hoitaminen on mielestäni kuitenkin aika ihanaa, vaikka sitten joskus väsyttäisikin.
Alue: Aihe vapaa
En, onneksi, tunne kaverisi kaltaisia odottajia. En pidä esikoisen odottajia rasittavina, mutta tuollainen voisi pidemmän päälle käydä kaverina hermoille. Ihanaa, että joku jaksaa olla noin innoissaan vauvasta, mutta olet ihan oikeassa, että tuossa on riski, että arki voi yllättää raskaudellaan, varsinkin, jos tulee jotain ongelmia. Toivotaan, ettei. Mutta eiköhän kaverisi tuosta rauhoitu tai sitten on niin "vaaleanpunainen" ihminen, että pystyy kävelemään ne pinkit lasit nenällään koko elämänsä läpi. Ihailtavaa tavallaan sekin:)
Itse odotan toista ja ekalla oli mm. hankalat allergiat. Täytyy myöntää, että juuri tässä tilassa ja esikoisen kokemukset pelotteena, hajoaisi pää totaalisesti kuunnella tuollaista hehkutusta, joten ymmärrän kyllä sinuakin.