Minkälaisessa kodissa viihdyt?

Viihdyn lämpimässä kodikkaassa kodissa, jossa on mukavia vähän jo kulahtaneita huonekaluja, joita ei tarvitse koko ajan varoa. Lämpöä luovat suht. runsaat verhot ikkunoissa, kunnon matot lattialla ja perintöryijy ja Karjalan raanu seinällä. Kun on riittävästi tekstiileja, ei kaiu eika kumise. Beige - vanha roosa ja harmaalla taitettu vihreä ovat sisustusvärejäni.

Valkoista, mustaa ja harmaata ei juuri kodissani näy, paitsi keittiön kaapistojen ja kaikkien komeroisen ovet. Ne voisivat olla värillisetkin. Lisäksi kotiini kuuluu ehdottomasti iso kirjahylly ja paljon kirjoja. Ja erinomainen lukuvalo. 

En ole mikään taiteentuntija eikä seinilläni ole kallita tauluja, jokunen lähinnä sisustustauluksi luokiteltava vain. Nekin valittu siksi, että miellyttivät silmää. 

Astiat ovat sellaisia tukevia Arabian tuotteita, että niitä uskaltaa käsitellä henkeä pidättämättä. Onhan ne joskus olleet desgnia kuten Franckin Kilta (nykyinen Teema) ja jokunen muu nimetön isovanhemmilta perintönä tullut sarja, joka sopii hyvin yhteen Franckin astioiden kanssa.  

Persoonallinen. Sellainen, josta löytyy pieniä yksityiskohtia, joissa silmä lepää tai jotka saavat hyvän mielen läikähtämään. Ja kodissa pitää olla piha. Myös näkymä ikkunoista on minulle tärkeä, kaunis luontomaisema pitää olla, koska teen töitä kotoa käsin.

Selkeässä, siistissä, rauhallisessa. Tykkään suorista linjoista ja selkeistä väreistä, kuviollisuus ei ole mun juttu. Pitää olla paljon kirjoja ja tauluja. Hyvät säilytyspaikat, mitään ylimääräistä tavaraa ei saa olla esillä. Ei mitään koreja missä epämääräistä tavaraa, ei johtomykkyröitä lattianrajoissa, ei "järjestän sitten joskus" -pinoja.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 10:17"]

Selkeässä, siistissä, rauhallisessa. Tykkään suorista linjoista ja selkeistä väreistä, kuviollisuus ei ole mun juttu. Pitää olla paljon kirjoja ja tauluja. Hyvät säilytyspaikat, mitään ylimääräistä tavaraa ei saa olla esillä. Ei mitään koreja missä epämääräistä tavaraa, ei johtomykkyröitä lattianrajoissa, ei "järjestän sitten joskus" -pinoja.

[/quote]

Tämä kuulostaa hyvälle. Kelpaisi minullekin.

Sama kuin kakkosella. Persoonallisuus on tärkeää, samoin toiminnallisuus ja ennenkaikkea se että talo on sopusuhtainen mitoiltaan ja sopii tontille.

Liika yrittäminen sisustuksessa näkyy, matkitaan lehtien antamia mielikuvia ja lopputulos on usein kömpelö ja kliininen. Tyylitajua ei saa rahalla...

Jotkut talot/asunnot on vaan kodikkaita siitä hetkestä kun niihin astuu sisään, toiset ei koskaan. En tiedä miksi, vuosienkin jälkeen sama tunne säilyy??

Kodikkaassa, mielummin hieman vanhahtavassa kun uudessa tyhjyttään kumisevassa musta-valkokodissa. Ja ennen kaikkea SIISTISSÄ!

Siisti ja selkeä, mutta tavaraa saa olla esilläkin. kirjoja, valokuvia, viherkasveja, tauluja, kynttilöitä, ym. Matot ja verhot, ehdottomasti ja niissä jotain väriäkin, mutta ei liian räikeitä tai kuviollisia. 

Hei 6, mitä kodikkuus sinulle tarkoittaa, mistä se syntyy?

ap

Siisti ja selkeä, ei kuitenkaan kylmä. Eli pitää näyttää jollakin tapaa asukkaiden näköiseltä. Omassa kodissani rakastan tilaa,pihaa ja keittiötä eniten! Keittiössä on iso,kulunut pöytä jonka ääreen mahtuu perhe,sukulaiset ja ystävät. Lasten piirrustuksia,valokuvia, kodikkuutta.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 10:22"]

Hei 6, mitä kodikkuus sinulle tarkoittaa, mistä se syntyy?

ap

[/quote]

Matoista, verhoista yms, vaikea sanoa mikä lopullisen kodin tekee.

Mutta ei ainakaan sellainen paikka, jossa sohvallakaan ei uskalla istua, kun pelkää sen puolesta.

9 vastaa tuohon kodikkuuteen.

Vaikka tykkään että on siistiä, pitää kotona pystyä elämään. Eli sohvilla saa istua (olen ollut kodeissa, mssä ei saa istua sohvalle farkuissa ettei jää jälkiä), lapset saavat leikkiä vapaasti ympäri asuntoa, joku perheenjäsen ei ole jatkuvasti hinkuttamassa kotia (esimerkiksi jokaisen murun perässä lakaisemassa), sisustus ei ole repäisty suoraan jostain sisustuslehden vinkeistä ja anttilan tarjous kuplavalaisimista vaan semmoisista omista jutuista.

Siisti, selkeä, avara. Itse tykkään vaaleasta sisustuksesta.  Ei liikaa rompetta yms.

Siistissä mustavalkoisessa kodissa, jossa voi olla vähän muutakin väriä, mieluiten kylmiä värejä. Persoonallisuutta pitää myös olla. Meidän lapsiperheellämme on tällainen ja viihdymme. Kodikkuus ja kotoisuus ovat sanoja, joista en pidä, sillä ne tarkoittavat useimmille ihan eri asioita kuin minulle.

Mulla oli ensin valkoinen koti, sitten mustavalkoinen, olin himosiisti, kummasti alkoi ruskettua ja lopuksi tuli perhettä, koiria. Löysin sisäisen itseni, alettiin kaivaa ikivanhat ruskeat huonekalut esiin, omia ja sukulaisten retro-antiikkeja ja muutakin. Nyt on vanha talo, suloinen sekamelska vanhaa, myös kirjavia kukkivia verhoja joita ennen inhosin yli kaiken, seinät täynnä tauluja, joka paikassa paljon tavaraa, jopa astiat mummon peruja. Jotkus ihastuu jotkut vihastuu mutta me viihdymme, tämä on meidän koti ja täällä on hyvä olla. En ikinä vaihtaisi jonkun valkoiseen tai uusilla huonekaluilla tai jollain Ikean kammotuksilla sisustettuun selkeään vaikka niitä uusia liikkumattomia taloja joskus ihailenkin. Onneksi on vapaus valita!

Tykkään selkeistä linjoista, ei krumeluureja suuremmin. Ei siis mitään pikkusievää maalaisromantiikkaa, mutta ei myöskään ultramodernia minimalismia. 

Lämpimiä värejä; viininpunaista, lämmintä beigeä, ruskeaa ja vaaleaa. Tauluja ja kynttilöitä. Ei sisustustyynyjä, mutta verhot ja matot paikoilleen kiitos.