Lapsen kasvosokeus

Olen itse kasvosokea aikuinen, ja joskus olin tietty kasvosokea lapsi. Ensinnäkin kasvosokeudesta ei kannata tuntea syyllisyyttä. Se pitää oppia hyväksymään. Ei pidä painostaa lasta liikaa. Mulla ei ole mitään diagnoosia, mutta tämä vaiva on aika ilmiselvä.

Kannattaa tukea lasta etsimään ihmisistä jotain muita tunnistettavia juttuja kuin kasvot, jotain piirteitä, mitkä vain muistaa. Hiukset, lävistykset, tapa pukeutua, ruumiinrakenne, ääni, kävelytyyli, jokin huomiota herättävä kasvonpiirre (esim. erikoinen nenä, outo hiusraja, leuan muoto) tai mitä tahansa vastaavaa. Tähän joutuu kiinnittämään huomiota aktiivisesti, mutta niin sitä saattaa jonkun muistaa. Itselläni lipsuu kyllä todella usein, ja ihmiset vaan katoaa sitten heti. Siitä ei pidä syyttää itseään, eikä lastakaan pidä painostaa. Ei se ole itsestäkään kivaa, kun ihmiset unohtuu. Mutta siis ihmisen voi oppia muistamaan muidenkin ulkoisten piirteiden kuin vain kasvojen perusteella. Joskus saatan todeta, että "anteeksi, en millään muista, kuka sä olet. Mä olen kasvosokea." Yleensä ihmiset suhteutuu siihen aika ymmärtäväisesti, ja itsekin säästyy nololta tilanteelta.

Lisään vielä. Kannattaa suhtautua asiaan huumorilla niin pitkälle kuin pystyy. Moni ihminen unohtaa ihmisten kasvot tai nimen todella helposti, ja pystyy vähän samaistumaan tähän vaivaan. :)

Kasvosokea? En ole koskaan kuullut termiä.

Ruotsin kruununprinsessa Victorialla on myös ko. ominaisuus. Siitä huolimatta hän näyttää pärjäävän hyvin edustustilaisuuksissa ja muissa tapahtumissa, missä hän kohtaa paljon ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 14:28"]

Olen itse kasvosokea aikuinen, ja joskus olin tietty kasvosokea lapsi. Ensinnäkin kasvosokeudesta ei kannata tuntea syyllisyyttä. Se pitää oppia hyväksymään. Ei pidä painostaa lasta liikaa. Mulla ei ole mitään diagnoosia, mutta tämä vaiva on aika ilmiselvä.

Kannattaa tukea lasta etsimään ihmisistä jotain muita tunnistettavia juttuja kuin kasvot, jotain piirteitä, mitkä vain muistaa. Hiukset, lävistykset, tapa pukeutua, ruumiinrakenne, ääni, kävelytyyli, jokin huomiota herättävä kasvonpiirre (esim. erikoinen nenä, outo hiusraja, leuan muoto) tai mitä tahansa vastaavaa. Tähän joutuu kiinnittämään huomiota aktiivisesti, mutta niin sitä saattaa jonkun muistaa. Itselläni lipsuu kyllä todella usein, ja ihmiset vaan katoaa sitten heti. Siitä ei pidä syyttää itseään, eikä lastakaan pidä painostaa. Ei se ole itsestäkään kivaa, kun ihmiset unohtuu. Mutta siis ihmisen voi oppia muistamaan muidenkin ulkoisten piirteiden kuin vain kasvojen perusteella. Joskus saatan todeta, että "anteeksi, en millään muista, kuka sä olet. Mä olen kasvosokea." Yleensä ihmiset suhteutuu siihen aika ymmärtäväisesti, ja itsekin säästyy nololta tilanteelta.

[/quote]

Miten sä pystyt ikinä rakastamaan ketään, kun naamat on kaikki vaan tyhjää taikinaa???

Monella autismikirjon ihmisellä on myös kasvosokeutta, mutta sitä voi tosiaan esiintyä pelkästäänkin, ilman muita diagnooseja.

Nelonen voisi kyllä ihan itsekin googlettaa: http://yle.fi/uutiset/kasvosokealle_kaikki_ovat_samannakoisia/6279610

Kakkonen antoi hyviä ohjeita. Asian suhteen voi olla avoin, ja myöntää rehellisesti, että ei muista kasvoja.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 14:43"]

Miten sä pystyt ikinä rakastamaan ketään, kun naamat on kaikki vaan tyhjää taikinaa???

[/quote]

Sitä rakastuu ihmiseen, eikä naamaan. Kai sokeakin voi rakastaa, vaikkei näe ollenkaan. :D Onneksi mun miehen kasvot on tosi erikoiset, niin sen olen oppinut tunnistamaan. Olen yleensä muutenkin pitänyt tietyllä tavalla erikoisen näköisiä ihmisiä viehättävinä. Johtuu varmaan juuri tästä.

Täällä tietoa: kasvosokeus.fi