MITÄ tämän elämän jälkeen? Ajatukset taivaasta/kadotuksesta jakavat mielipiteitä
Asiallista ja valaisevaa puhetta aiheesta parhaillaan kirjailija-teologi Jarmo Sormusen ohjelmassa Varustamo Tv7:lla klo 16.20 saakka: netti-tv ja digiboksi
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:08"]
Mikä siinä on, ettei tää yks elämä riitä? Kantsiskohan mahdollisesti keskittyä olemassa olevaan elämäänsä parhaansa mukaan nyt?
[/quote]
Hyvin sanottu, MUTTA jos katsot ohjelmaa, se osoittaa hyvin, että juuri tällä elämällä tässä ja nyt on suorastaan erottamaton yhteys myös kuoleman jälkeiseen elämään! Ihmisen kohtalo ja suunta tämän elämän jälkeen riippuu tämän elämän valinnoista, ja ennen kaikkea siitä tärkeimmästä valinnasta: yritänkö itse kantaa omat laiminlyöntini, väärät tekoni ja "syntini", vai otanko vastaan sen anteeksiannon ja "vapauttavan tuomion", jonka jokaista ihmistä RAKASTAVA Kristus tahtoisi antaa? Eli luotanko Kristukseen vai omiin tekoihini?
Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa missä onnen kaukorantaan laine liplattaa missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan.
Oishan se kiva juu.
Miksi pitää jatkuvasti tyrkyttää tuota paskakanavaa ja sen paskaohjelmia?
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:47"]
Miksi pitää jatkuvasti tyrkyttää tuota paskakanavaa ja sen paskaohjelmia?
[/quote]
Siksi, kun Jeesus Raamatun mukaan käski.
Eikö kaikista mahdollisuuksista armollisin ja paras ole se, ettei kuolema jälkeen kertakaikkiaan ole mitään.. kun on kuollut niin ruumis maatuu tai poltetaan, mitään sieluja tms ei jää jäljelle.. ja kun mitään ei jää jäljelle niin ei myöskään ole mahdollisuutta murehtia mitään (kun ei ole ajattelukykyä millä murehtia) Itse en koskaan kyllä tule uskomaan mihinkään kuolemanjälkeiseen, ajatuskin ahdistaa, että pitäisi sitten kuoltua jatkaa vielä jossain mukamas.. nyt elämä on hyvää ja mukavaa ja se riittää..
Tuntuu kauhean epäreilulta, että maailman ihmisistä varmaan kolme neljäsosaa olisi tuomittu ikuiseen kadotukseen vain siksi, että eivät ole koskaan syntyneetkään kristittyyn kulttuuriin ja ovat kasvaneet vauvasta asti johonkin muuhun uskontoon...
Saahan näitä asioita pohtia mutta voisi vähän vetää niitä ristikuvioisia silmälappuja sivuun välillä.
Minä ainakin haluan ihan vaan lakata olemasta sitten kun olen tämän elämän loppuunsa elänyt. Kun aivotoimintani lakkaa, Minäkin lakkaan olemasta, ja kun rumiini elintoiminnot lakkaavat, on se enää pelkkää biojätettä.
Minä taas ajattelen, että tämä elämä ja tämä ruumis on kuin ilmapallo. Ulkokuori on sellainen kun on, se minkä kaikki muut näkevät. Väri, muoto ym. on mitä on. Se sisällä oleva ilma on kuitenkin se todellinen elämä, sielu. Kun kuori puhkeaa, ilma pääsee vapaaksi ja yhtyy tähän kaikkeen ympäröivään. Ei siihen mitään taivaita ja kadotuksia tarvitse liittää eikä kuvitella eikä etenkään mitään tuomioita ja ikuisia kärsimyksiä. Miksi ihmeessä joku hyvä ja viisas jumaluus loisi epätäydellistä elämää ja sitten tuomitsisi näitä epätäydellisyyden takia johonkin helvetin tulijärveen? Todella epäloogista.
Mikä siinä on, ettei tää yks elämä riitä? Kantsiskohan mahdollisesti keskittyä olemassa olevaan elämäänsä parhaansa mukaan nyt?