Niin ikävä vauvaa, miksi se ei voi päästä kotiin?!

Maailma on epäreilu paikka, ikävä kyllä. Tiedän, kuinka kurjalta tuntuu jättää vauva sairaalaan ja jokainen päivä ja tuntikin tuntuu olevan liikaa. Ei siinä auta, vaikka muut sanovat että siellä saa parasta hoitoa ja siellä vauvan on hyvä olla. Kyllähän sen nyt sanomattakin tajuaa. Mutta silti se SAA ärsyttää, suututtaa ja tuntua kurjalta. Kotiinlähtö kyllä palkitsee, kun sitten vihdoinkin koittaa. Tsemppiä ja jaksamista! Toivottavasti vauvanne tulee pian kotiutuskuntoiseksi.

Ymmärrän suuttumuksesi, turhautumisesi. Toivotaan, että saatte hyvän tulevaisuuden vaikeasta alusta huolimatta.

Kiitos viestistä. :) Joo se niin sapettaa ku ihmiset sanoo, että etkö ymmärrä, että siellä se saa hoitoa eikä kotona selviäis.

Ymmärrän joo, mutta helppo on huudella jonku joka on ollut oman vauvansa kanssa aina ku mahdollista niin kokoajan ja vikisee jo ku käy töissä, että kun on omaa lasta joka isänsä kanssa on kotona sen aikaa niin niiin valtava ikävä!

Moi ap,

Olen pahoillani että teidän vauva on joutunut teholle. Kauanko hän on siellä jo ollut? Onko sinun ollut mahdollista käydä hoitamassa lastasi joka päivä, vai asutteko esim kaukana sairaalasta? Mikä teidän vauvalla on, kun joutui teholle? 

Toivon sinulle paljon voimia. Pian se ilon päivä koittaa, kun vauva pääsee kotiin. Tuskin se on enää kaukana, jos ovat jo lupailleet :)

Ajattele niin, että onni että teidän sairas vauvanne syntyi juuri teidän perheeseenne, vaikka raskasta onkin. Ei johonkin huume- tai alkoholistiperheeseen, jossa ei pystyttäisi huolehtimaan edes terveestä vauvasta, saati sairauden vuoksi erityistarpeisesta.

Vauva on ollut teholla kolmeviikkoa, koko elämänsä ajan. Hän on vakavasti sairas ja jouduttu tekemään leikkauksia ja muita operaatioita. Harvinainen sairaus. Se tässä on onnellista, että suurella todennäköisyydellä hän saa elää normaalia elämää kunhan alun vaikeudet selvitään.

Ymmärrän ärtymyksesi jos olet saanut pysyvästi sairaan lapsen. Jos tilanne menee ohi tehohoidolla niin osoita kiitollisuutta äläkä kiukuttele. Elämä on epäreilua ja sinun piti tulla äidiksi tajutaksesi se.

Olisiko ollut parempi ettei lasta olisi hoidettu lainkaan? Joissakin tapauksessa näin olisi armollisempaa, ei lapsen tarvitsisi kitua ja kärsiä.

Voimia tilanteeseenne!

Ymmärrän tunteesi ja samalla en ymmärrä. Ymmärrän tuskasi siitä, ettei vauva vieläkään päässyt kotiin. :( Mutta en ymmärrä tuota vertausta narkkarin lapseen; jokaisella vauvalla on yhtäläinen "oikeus" syntyä terveenä.. kaikki eivät vaan synny. Tuo sairaus kuuluu nyt juuri sinun lapsellesi, ei sen narkkarin jonka vauva on (onneksi) terve. Tottakai olisi hyvä että sinunkin vauvasi olisi terve. Se ei kuitenkaan ole kenenkään muun vika että näin ei ole.

Toivottavasti lapsi paranee pian ja pääsee kotiin. Voimia koko perheelle.

P.S. meidänkin vauva oli vakavasti sairas ja useamman viikon teholla. Nyt onneksi elää normaalia, tervettä elämää. Ja minäkin elän hyvin terveellisesti...

6 tuo oli kyllä viisaasti sanottu. :) Ehkä tälläkin on joku tarkoitus, että juuri me saatiin tuollainen lapsi joka vaatii paljon erityishuomiota ja rakkautta päästäkseen alkuun tässä elämässä.

ap (myös 7)

Juuri niistä sukusoluistanne ei parempaa tullut. Harmi.

"Elämä on epäreilua ja sinun piti tulla äidiksi tajutaksesi se." Tämä olen valitettavasti saanut tajuta jo lapsena heti kun alkoi jotain elämästä ymmärtää.

Joo en minä kyllä itsekkään nyt ymmärrä tuota vertaustani kun alkaa asiaa ajatella. :D Oli vaan niin kiukkunen olo ja suututti ja vihastutti. Ja toivon, että jokainen lapsi joka syntyy narkkari tms perheeseen, saisi elämässä kuitenkin hyviä kokemuksia ja jaksaisi ponnistaa parempaan elämään.

Ja osaan olla todellakin kiitollinen siitä, että lapsine tulee suurella todennäköisyydellä elämään normaalia elämää ja ylipäätään siitä, että hän on hengissä!

Voi paljon tsemppiä teille <3 Toivottavavsti pääsette näkemään vauvaa mahdollisimman paljon ja että hän pian pääsisi kotiin.

Minä ymmärrän tuon vertauskuvan, koska itse ajattelin samoin siinä tunteiden/hormoneiden myllerryksessä. Ajattelin, että kaikkeni olin raskausajan tehnyt vauvani eteen, jotta sillä olisi parhaat mahdolliset eväät elämänsä alkuun, ja lopulta se kaikki tuntui turhalta. Tuntui epäreilulta, että sellaiset, jotka vähät välittävät raskausaikana vauvansa hyvinvoinnista, saavat terveitä vauvoja. Että sellaiset, jotka ottavat riskin vauvansa terveyden suhteen, tavallaan pääsevätkin pälkähästä. Ne ovat kuitenkin vain tunteita ja ajatuksia, joihin sitä pahaa mieltänsä purkaa. Lopulta on kiitollinen vain siitä, että vauva on elossa, oli se sitten oma tai jonkun muun. Sairaalajakso ja sairas vauva on rankka alku äitiyteen, mutta sitä, miten kokemus kasvattaa, ei voi verrata mihinkään.

T. 2

Se juuri, että ku itse on parhaat mahdolliset olosuhteet antanut lapselle syntyä terveenä. Mutta toiset ei välitä yhtään vaan tuhotaan omaa ja lapsen elämää.

Mutta kenellekään en toivo silti sairasta lasta ja lapsen kannalta etenkin ajatelle on aina onni, että hän syntyy terveenä, oli äiti ja isä miltä taustalta oli.

Täytyy toivoa, että tästä seuraa jotain hyvää ja että tämä kasvattaa äitinä.

Mun mielestä on varsin lapsellista ja kypsymätöntä tuo aapeen valitus että kun HÄN on tarjonnut parhaat mahdolliset olosuhteet syntyä terveenä niin miksi HÄNELLE kuitenkin syntyy sairas lapsi eikä lapsi pääse hetki kotiin vaikka HÄNELLÄ on ikävä.

 Ehkä sen lapsen pitääkin olla sairaalassa juuri siksi, että äiti kasvattaisi edes vähän kärsivällisyyttä ja empatiakykyä ennen kuin ottaa kasvatustehtävän hoitaakseen?

Terv. toisen sairaan lapsen äiti, joka myös - kuten useimmat - tarjosi lapselleen parhaat mahdolliset lähtökohdat, mutta jonka kohdalla pieleen meni silti ja joka EI KUVITTELE OLEVANSA SEN TAKIA JOKU VÄÄRINKOHDELTU PYHIMYSMARTTYYRI ja muiden sairaiden lasten äitejä parempi. Aina ei vaan kaikki mene putkeen ja sen kanssa sit eletään.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:54"]

Mun mielestä on varsin lapsellista ja kypsymätöntä tuo aapeen valitus että kun HÄN on tarjonnut parhaat mahdolliset olosuhteet syntyä terveenä niin miksi HÄNELLE kuitenkin syntyy sairas lapsi eikä lapsi pääse hetki kotiin vaikka HÄNELLÄ on ikävä.

 Ehkä sen lapsen pitääkin olla sairaalassa juuri siksi, että äiti kasvattaisi edes vähän kärsivällisyyttä ja empatiakykyä ennen kuin ottaa kasvatustehtävän hoitaakseen?

Terv. toisen sairaan lapsen äiti, joka myös - kuten useimmat - tarjosi lapselleen parhaat mahdolliset lähtökohdat, mutta jonka kohdalla pieleen meni silti ja joka EI KUVITTELE OLEVANSA SEN TAKIA JOKU VÄÄRINKOHDELTU PYHIMYSMARTTYYRI ja muiden sairaiden lasten äitejä parempi. Aina ei vaan kaikki mene putkeen ja sen kanssa sit eletään.

[/quote]

Tässä tekstissä ei tuo empatiakyky kyllä näy. Eiköhän tämä ketju ole Ap:n keino päästellä höyryjä, eikä suinkaan tarkoita, että  hän kokisi itsensä jotenkin muita paremmaksi. Ehkä itselläsikin on vielä asioita käsiteltävänä?

Suututtaa ja sapettaa....outoa. Luulisi, että ap:llä olisi ihan muut tunteet nyt esillä.

On käsiteltävää joo. Kaikki helvetin aapeen kaltaiset bresserwiserit, jotka syyllistää sairaan lapsen vanhempia itseään nostaakseen. Niihin nimittäin kyllä törmää jopa "vertaistukiryhmissä". Kaikki on salaa sitä mieltä, että he ovat vähän muita parempia vanhempia ja siksi "ansainneet" lapsen sairauden vähän muita vähemmän ja siksi heitä pitää paapoa vähän muita enemmän.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:05"]

Suututtaa ja sapettaa....outoa. Luulisi, että ap:llä olisi ihan muut tunteet nyt esillä.

[/quote]

Viha/suuttumus on ihan normaali osa kriisistä seurannutta reaktiota, etenkin alkuvaiheessa... Kolme viikkoa on aika lyhyt aika isojen muutosten ja järkyttävien tapahtumien keskellä - lapsen syntymä ja heti todettu vakava sairaus ovat juuri sellaisia. Varmasti paljon muitakin tunteita on, eikä viha ole varmasti se tärkein ja pidempiaikaisin tunne, mutta yhtälailla normaali kuin esimerkiksi pelko tai itsesyytökset ja jossittelutkin.

Eli ap:lle tsemppiä, myös vihaa saa tuntea, parempi ne tunteet on tuntea ja käydä läpi kuin hautoa sisällään! Ja kovasti voimia tulevaan, koko perheelle. Toivottavasti kaikki päättyy hyvin ja pääsette aloittamaan sen oman arkenne :)