Parisuhdeterapeutti suositteli meille eroa

Erittäin samaa mieltä, mutta luulen ja toivon, ettei kukaan näitä AV vastauksia ota niin tosissaan. Eihän?

Niin ja erokin olisi voinut olla ihan hyvä ratkaisu. Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, hyvä että te päädyitte pysymään yhdessä ja selvititte ongelmat!

Jokainen tottakai tekee niinkuin itsestä parhaalle tuntuu. Ei täällä anneta faktaa eikä sitä anneta parisuhdeterapiassakaan

Mulla on yksi ystävä joka uskoo sokeasti jokaisen sanan jonka sen terapeutti päästää suustaan. Sillä ei siis ole sama tilanne (avioero) vaan muita henk.koht. ongelmia, mutta välillä tuntuu että se ei osaa edes ajatella enää itse vaan menee aina vaan sen mukaan mitä sen terapeutti viimeks sanoi. 

Sanoin tästä kerran ja siitähän se suuttui ja sanoi että on vihdoin löytänyt jonkun joka kuuntelee ja ymmärtää sitä. Huoh.

Meille puolestaan vakuutettiin et asiat saa järjestykseen kunhan vaan yrittää ja antaa aikaa. No ei ois pitänyt. Oltais kaikki päästy helpommalla jos oltais vaan erottu sillon kun se tuli ajankohtaseks, eikä menty sinne terapiaan vielä "yrittämään kaikkemme".

t. sekin aika mekin hukkaan. 

Niin meillekin suositteli kaksikin parisuhdeneuvojaa eroa muutama vuosi sitten. Molemmat ei lakanneet ihmettelemästä miten kummassa ollaan edes 10 vuotta pysytty yhdessä niin erilaisilla arvoilla, luonteilla jne. Erottiin sitten eikä olla toisiamme kaivattu.

Teidätkö milloin ihminen on onnellinen?! Silloin, kun ei sitä huomaa. Jos joka aamu herää onnellisesti hymyillen antamaan suukon toiselle, tietenkin sitä on onnellinen.

Mutta voi olla, että olisitte onnellisia myös erikseen, sitä ei tiedä. Mutta oikeassahan sitä olet. Ensin pitää uskaltaa olla rehellisesti onneton, että löytää onnen.

Mä olen kautta rantain kuullut, että kokenut pariterapeutti saattaa joissain tilanteissa "suositella" omasta mielestään väärää vaihtoehtoa, jotta saisi pariskunnan ikään kuin yhdistymään terapeuttia vastaan ja valitsemaan "oikean" vaihtoehdon.

’Suositella eroa’...hmm... tiedän pariskunnan, jolle läheiset suositteli eroa. Ihan vain siksi, että heillä oli paljon erimielisyyksiä ja riitoja, yhdessäolo oli vaikeaa. Vaikka ei väkivaltaa tms.

Tämä pariskunta ’kauhistui’ ehdotusta ja olivat sitä mieltä, ero ei ole heille vaihtoehto. Kului vuosia eteenpäin, parisuhde jatkui vaikeana. Mies asui välillä muuallakin, mutta palasivat jälleen yhteen. Sitten tuli erimielisyys jostakin keittiöremontista tms., ja se oli jotenkin ’viimeinen niitti’. Päätyivät sitten kuitenkin eroamaan. En tiedä, ovatko nyt onnellisia tahoillaan. Ehkä ovat. Ainakin onnellisempia, kuin jos olisivat jatkaneet yhdessä.

Mutta tarvitseeko elämän olla onnellisuuden maksimointia?

TT

P.s. itse elän vaikeassa suhteessa. Mutta erotakaan en halua. Haluaisin, että suhteemme tulisi kuntoon. Tai paremmaksi kuin se nyt on. Mutta pelottaa, terapeutti, jolla käymme, suosittelisi eroa. Tai että puolisoltani loppuu halu yrittää. Että puolisoni päätyy haluamaan eroa.