Kuopuksen synnytys, mitä vanhempien lasten kanssa?

Mulla alko lapsiveden tiputtelulla, illalla rupesi supistelemaan. Lähdin sairaalan, jossa sanoivat, että lapsivettä se tiputtelu oli. Jäin sairaalaan, tässä vaiheessa mun sisko oli tullut meille. Jäi yöksi, vaikka mieskin tuli yöksi kotiin, koska supistukset loppuivat. Aamulla tuli sitten miehen isä hoitamaan, että sisko pääsi töihin. Lapsi syntyi illalla seitsemältä. Asuttiin kyllä sairaalan vieressä, joten mies kävi välillä kotosalla. 

Meillä oli aikamoista jännitystä synnytyksen lähestyessä, koska mies oli 100km päässä töissä ja vanhempani (lähes ainoat mahdolliset hoitajat) myös tunnin matkan päässä.

Sovin lähellä asuvien kavereideni kanssa, että hädän hetkellä he voivat ottaa isommat lapset pariksi tunniksi hoitoonsa, kunnes vanhempani ehtivät paikalle. Synnytys käynnistyi (onneksi) yöllä. Sinnittelin kotona aamukuuteen, jolloin soitettiin hoitajille. Mies jäi kotiin odottelemaan ja lähdin yksin taksilla synnärille. Mies tuli perässä joskus kahdeksan aikaan, ja lapsi syntyi puolilta päivin.

Meillä nelivuotias esikoinen. Mulla oli päivällä vähän sukkapuikkomaisia kipuja mutta en arvannut, että synnytys käynnistyisi (laskettu aika oli mennyt jo pari päivää sitten). Ulkoiltiin, lapsi oli pyörällä ja minä kävellen niin käytiin vähän kauempana kuin tavallisesti leikkipuistossa. Illalla n. 23.30 kun lapsi tietenkin jo nukkui menin suihkuun ja arvelin, että ehkä limatulppa meni kun olin niin limaisen oloinen. Laitoin siteen, jota itseasiassa sitten vaihdoin aika usein kuin tuli vaaleanpunertavaa vuotoa. Noin puolen tunnin päästä tästä alkoivat säännölliset supistukset. Laitoin tens-laitteen ja jossain vaiheessa soittelin sairaalaan ja myös doulalleni. Tein liikeseurantaa sairaalan kehotuksesta enkä saanut toivottavaa tulosta niin lähdin yöllä yksin sairaalaan päivystysosastolle toiveissa päästä sieltä vielä kotiin. Mua ei kuitenkaan enää "päästetty" sairaalasta kotiin koska katsoivat synnytyksen olevan  käynnissä ja halusivat seurata vauvan sydänääniä. Mies vei lapsen aamulla hoitoon naapurille ja tuli sitten sairaalaan suunnilleen siinä vaiheessa kun siirryin synnytyssaliin ja doulakin tuli vähän ajan päästä sitten sinne. Iltapäivällä vauva sitten syntyi. Esikoinen olisi voinut mennä naapuriin vaikka keskellä yötä mutta en halunnut herättää häntä kun arvelin ihan oikein, ettei vauva vielä yöllä synny. Pärjäsin sen ajan kun olin yksin sairaalassa ihan hyvin kun olin harjoitellut kivunlievityskonsteja ja itseasiassa kipu ei päivystysosastolla ollut vielä erityisen kovaa, liikkuminen ja tens-laite auttoivat silloin vielä tosi hyvin. Salissa sitten tuntui, että tarvitsin miehen ja doulan hieromis- laulamis-ym tuen.

Olin etukäteen lukenut esikoiselle lastenkirjoja, joissa vauvan odotusta ja syntymää käsitellään ja puhunut jonkin verran myös siitä, että voin olla kivulias kun synnytys käynnistyy ja hän tiesi myös kivuliaista harjoitussupistuksistani ja oli nähnyt kun tein erilaisia synnytys-asento yms. harjoituksia kotona (mikä varmaan näyttäytyi lähinnä vain jumppana). Tosi tilanteessa hän oli kuitenkin umpiunessa ja minä olin vielä aika hyvässä kunnossa muutenkin kotoa lähtiessä niin hänelle ei ainakaan tässä mielessä mitään traumaa jäänyt asiasta. Siinä mielessä aikataulu meni tosi kivasti.

Olisimme saaneet sairaalassa perhehuoneen mutta päädyimme siihen, että jäin yksin vauvan kanssa sairaalaan, jossa olimme pari yötä ja mies ja esikoinen kävivät meitä kumpanakin päivänä katsomassa. Näin lapsen ei tarvinnut olla lainkaan yöhoidossa. Hän olisi varmaan pärjännyt yöhoidossa hyvin mutta itse jännitti sitä etukäteen ja on ollut hyvin vähän yöhoidossa niin tuo tuntui mukavemmalta vaihtoehdolta. Uskoimme myös, että hän viihtyi paremmin kotona kuin sairaalassa, joka kuitenkin vähän tylsä ympäristö lapselle jos siellä pitää olla pari päivää.

Klo 23 jälkeen, 40+4, heräsin kipeään supistukseen. Olin supistellut koko edellisen päivän n. 10 min välein, mutten kovin kipeästi. Nousin ylös ja tunsin, että lapsivettä holahti reilusti. Kävin vessassa ja tunnustelin muutaman hetken, supistukset tulivat 4 min välein ja kivun voimakkuus kasvoi selvästi. Herätin miehen ja soitin mun äidille, että lähde heti tulemaan. Oltiin sairaalassa n. 00 maissa, poika syntyi klo 03. Mies ehti kotiin ennen aamua, eikä alle kaksivuotias ollut edes tietoinen, että yöllä mummu oli hoitamassa.

Jee, kiitos tarinoista :). Kertokaahan lisää vielä!

Meillä on synnytyssairaala mantereen suunnalla vajaan tunnin ajomatkan päässä, ja samassa suunnassa sukulaiset. Jos synnytys käynnistyy niin, että vanhemmat lapset on kotona, ehkä voimme heidät viedä naapurin rouvalle joksikin aikaa tai naapurin soittaa meille siiheksi, että joku sukulaisista pääsee paikalle tai hakemaan lapset luokseen. Tai sitten yhtenä vaihtoehtona (ei kovin houkuttelevana) olisi ajaa koko perheen kanssa sinne sairaalaan ja sukulaisista joku tulisi sairaalalta hakemaan lapset. Sekään ei kyllä hirveästi houkuttele, muutenkaan se ajomatka supistusten kanssa, saati sitten että lapset joutuisi istumaan samassa autossa... Aiemmissa synnytyksissä tilanteet olleet ihan erilaisia, siksi nyt tuntuu että mitä kaikkea tässä pitääkään ottaa huomioon... Sairaalakassia itselle ja yökyläkassia varmuuden vuoksi lapsille. Ja yrittää pitää kotia siinä kunnossa, että naapurin tai isovanhempien on helppo tulla lapsia hoitamaan ja vaatteet ynnä muut löytyy. Lemmikkien hoitojärjestelyt vielä siihen päälle. Mutta eiköhän sitä selvitä. Synnytyksen jälkeistä aikaa en oikein osaa edes ajatellakaan, mies vaikka ajatelkoon miten aikoo sen järkkäillä :D.

Kiva tosiaan kuulla muiden kokemuksia :).

t. ap

Meillä  teini voi soittaa halutessaan seuraa, tai sitten odotta milloin pikkuveli (olen varma veljestä) on läsnä elämässämme.

Meillä oli hoitopaikka ja varapaikkakin suunniteltu lapsille. Ja varauduttiin myös siihen että mies saattaa joutua jättämään synnytyksen väliin. Lopulta koko raskaus päättyi aivan toisin kuin kuviteltiin. Lapset saatiin hoitoon, mutta mies ei ehtinyt/olisi edes päässyt vauvan syntymää näkemään.

Jouduin sairaalaan ihan yllättäen aamupäivällä, en siis aamulla pari tuntia ennen tiennyt ollenkaan, että synnytys alkaisi edes lähikuukausina. Mies tuli suoraan sairaalaan töistä. Lähellä asuva iäkäs anoppini haki lapset päiväkodin mennessä kiinni ja oli heidän kanssaan iltaan. Illalla isäni oli ehtinyt paikalle hoitamaan lapsia ja jäi seuraavaksi päiväksikin.

Kuopuksen synnytys alkoi aamuyöllä, soitimme isovanhemmille jotka lähtivät klo6 aikaan tulemaan luoksemme tunnin matkan. Itse menin taksilla sillä aikaa sairaalaan ja kun mies pääsi sairaalaan niin vauva oli jo syntynyt. Oli hyvä että esikoinen oli mummolassa pari päivää, niin mies sai käydä luonani rauhassa.

Mulla oli aika polille verenpaineiden takia, alapaineet oli yli 100 juuri ennen vastaanottoa. Esikoisen vein matkalla sovitusti mummilaan. Synnytys päätettiin käynnistää saman tien, vauva syntyi tästä n. puolentoista vuorokauden kuluttua. Mies kävi välillä sairaalassa, mutta ei saanut yöllä tietenkään olla siellä. Yhden aikaan yöllä soitin että saa alkaa tulemaan paikalle, tuleva iskähän ajoi paikalle sellaisella vauhdilla, että olen vieläkin vihainen hälle :/

Vauva syntyi neljältä yöllä, esikoinen sai tiedon pikkuveljestään seuraavana aamuna. Onneksi olin kaiken varalta pakannut hälle tarpeeksi vaatetta ja muuta mukaan, vaikken uskonut käynnistykseen. Helpolla siis päästiin.