Voiko aamuvirkuksi opetella?

Väliaikaisesti voi, ainakin kokmukseni mukaan: herää aina aikaisin, ja menee iakaisin nukkumaan. Jokseenkin luonnostaan herääminen aikaistuu. Tosin itselläni aina homma loppuu siihen, että telkusta tulee jotain muka kiinnostavaa, valvon myöhään ja nukun viikonloppuna pitkään. Kuukauden olen hyvillä mielin herännyt ajoissa (alkuun aikaeron takia, sitten yritin pitää taoaa yllä), mutta huonot elämäntavat eivät vaan lähde niin helpolla..... Ja taas aamukoomailen, valvon myöhään ja ole kärttyinen aamulla.

Minusta ei voi. Jos on ihan täydellinen yökyöpeli ja aamut on supervaikeita, voi pakottaa itsensä kyllä heräämään aiemmin kellon avulla, mutta ominaisuus aamu-unisuuteen ei kokonaan poistu. Todellinen aamuvirkku ei edes tarvitse herätyskelloa, joten se on mielestäni sisäsyntyinen ominaisuus. 

Mielestäni ei voi. Uskon että meillä jokaisella on oma kello, ja sen mukaan elämme. Ihminen näennäisesti voi elää eri ajassa sen oman kellonsa kanssa, mutta pidemmän päälle homma ei toimi.

Lisäksi ihmisen luonnolinen rytmi ei ole sellainen että aamuvarhaisella ollaan työn touhussa, se on tullut vasta myöhemmin mukaan. On käsittämätöntä, että edelleen useimpien ihmisten pitää olla töissä klo 8.00 (jolloin moni herää jo klo 6.30.) mikä on minusta ihan yötä.

Minä en koskaan sopeutunut virka-aikaan, vaihdoin alaa, ja nykyään olen iltatyössä, ja elämänlaatu parani paljon. Aamulla herään ilman kelloa klo 10 maissa, illalla valvon niin että klo kahden maissa yöllä nukahdan.

Aikaisin nukkumaan.

Minä onnistuin tuossa viime syksynä ja talvena. Päätin että menen joka aamu töihin klo 7 (liukuva työaika). Sovin muiden aamuvirkkujen kanssa yhteiset suunnittelut heti aamuun, tai keksin jonkun muun aamuohjelman josta ei voinut luistaa, jotta saan itseni varmasti ylös klo 5.30. Sitten pikkuhiljaa huomasin että heräsin viikonloppuisinkin ilman herätyskelloa aina viimeistään klo 7.00 aivan virkeänä. Se oli ihanaa. Minäkin rakastan aamuja.

Kesälomalla kuitenkin repsahdin ja nyt tuntuu että en jaksa nousta edes töihin. Koitan olla nykyään töissä aina viimeistään klo 9 ja sekin tuntuu kamalan vaikealta välillä. Illatkin venyy ja töistä pääsen lähtemään monesti vasta kuuden jälkeen. En tiedä miten saisin otettua itseäni niskasta kiinni. 

Tuolloin kun noihin aikaisiin aamuihin totuttelin niin lastasin aina illalla kahvinkeittimen täyteen. Kun kello soi, sytyttelin kaikki mahdolliset valot päälle, avasin ikkunan ja napsautin kahvinkeittimen päälle. Valoisuus, raitis ilma ja kahvi piristi. En myöskään jäänyt sohvalle nuokkumaan vaan menin heti pesemään kasvot, harjaamaan hampaat ja vaihtamaan pyjaman pois päältä. Näiden toimien jälkeen olin siten piristynyt, että saatoin istahtaa sohvalle ja avata vaikka television nukahtamatta. 

Eli kyllä aamuvirkuksi voi totutella mutta kuten kakkonenkin sanoi, ei voi repsahtaa liian pitkäksi aikaa. 

6:lle

Minusta esimerkkisi kertoo nimenomaan siitä, että hetkeksi voi opetella olemaan nk. aamuvirkku, ja sitten "repsahtaa" takaisin.

Jos tekisin työtä jossa olisi aina pakko olla töissä klo 8.00 (ei siis liukuvaa työaikaa) niin miten kävisi? Varmaan siihen pakotettuna pystyisin, mutta olisiko se elämää? Minusta ei.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:09"]

6:lle

Minusta esimerkkisi kertoo nimenomaan siitä, että hetkeksi voi opetella olemaan nk. aamuvirkku, ja sitten "repsahtaa" takaisin.

Jos tekisin työtä jossa olisi aina pakko olla töissä klo 8.00 (ei siis liukuvaa työaikaa) niin miten kävisi? Varmaan siihen pakotettuna pystyisin, mutta olisiko se elämää? Minusta ei.

[/quote]

Niin, oma kokemukseni oli siis että totuttelun jälkeen koin olevani aamuvirkku ja kuten sanoin, heräsin viikonloppuisinkin ilman herätyskelloa viimeistään klo 7. Tunsin olevani tuolloin pirteämpi ja toimeliaampi kuin nyt. Onnellisempi siis. Luonnollisimmaksi rytmiksi taas olen kokenut sen että nukahdan klo 1.30 ja herään klo 9.20. Olin kuitenkin elämääni ja aikaansaannoksiini tyytyväisempi silloin kun tietoisesti muutin sen oman rytmini aikaisemmaksi.  Ei minulle aikaiset aamuherätykset koskaan mitään äärettömän ylivoimaisia ole ollut, epämiellyttäviä kylläkin. Voi olla että en ole paras esimerkki tässä. 

Sitä siis tarkoitinkin, että tietoisesti opettelin olemaan aamuvirkku ja koin olevani erittäin tyytyväinen niin. Sitten repsahdin takaisin siihen "luontaiseen" rytmiin. Sen koen taas itselleni epämieluisaksi. Haluan siis olla aamuvirkku ja oman kokemukseni pohjalta uskon että muihinkin rytmeihin voi totutella. Kuitenkaan sitä omaa luontaista taipumusta ei välttämättä voi pysyvästi muuttaa vaan opeteltua rytmiä pitää tietoisesti ylläpitää. 

Käsittääkseni ap tiedusteli sitä, voiko aamuvirkuksi opetella. Minusta voi. Nimenomaan opetella. Ja kannattaa kokeilla jos pitkäksi venyneet aamut ärsyttää. :) Aina voi palata takaisin tavanomaiseen rytmiin.

Aikaisempaan nukkumaanmenoon on helppo sopeutua melatoniinia käyttämällä ja lopettamalla ruutuaika klo 20.

Ei onnistu. Olen yrittänyt 47 vuotta.

Ei synnynnäistä taipumustaan aamu- tai iltavirkkuuteen pysty kokonaan muuttamaan. Mutta on kyllä mahdollista helpottaa huomattavasti aamuheräämisiä, vaikka on iltavirkku. Pitää herätä joka aamu samaan, aikaiseen aikaan, jotta tottuu siihen. Siis myös viikonloppuisin aikainen herääminen: 1-1,5 tuntia myöhemmin voi herätä, muttei niin, että arkisin herää kuudelta ja viikonloppuna nukkuu puolillepäivin. Menee aikaisin nukkumaan, tämä on se kaikkein tärkein asia :) Välttää kahvia neljän jälkeen ja työjuttuja, liikuntaa sekä töllöä tunnin, pari ennen nukkumaanmenoa, jotta saa unta. Näin olen itse sopeutunut puoli kuudelta heräämisiin ihan hyvin.