Lue keskustelun säännöt.
Tulenko hulluksi, auttakaa...
13.10.2013 |
Sain tänään ihan hirvittävän itku- ja paniikkikohtauksen, tuntui että kaikki maailman paha olo oli minussa sisällä enkä millään voi sitä kestää. Tuntui etten saa hengitettyä vaan tukehdun. Edelleen itken holtittomasti välillä. Olen alkanut käydä terapiassa ja rosenterapiassa käsittelemättömien surujen takia, voiko ne nyt yhtäkkiä purkautua näin vai olenko sairastumassa johonkin psykoosiin? Ajattelin että joudun menemään sairaalaan mutta oli onneksi rauhottavaa lääkettä kotona. En voi puhua kenellekään ystävälle tällaisesta mutta en uskalla ollla ehkä kotona yksin jos olo vielä pahenee...
Kommentit (8)
Et ole tulossa hulluksi, mielesi käsittelee käsittelemätöntä, kiitos terapian ja tunteesi ovat pinnalla. Kuuluu terpaian alkuu. Minulla oli samaa, kun joutuu käsitteelemään kaikkia kipeitä asioista.
Ei syytä huoleen. Sano itsellesi, että tilanne johtuu terapian aloittamisesta ja olosi tulee kohentumaan pikku hiljaa. Hyvä, että sinulla lääkkeitä kainalosauvana.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
psykoosissa et tajuaisi luultavasti että olet sairastumassa. Tulee hitaasti tai nopeaa. Hitaassa et huomais.
Jos oli paniikkikohtaus niin en sanoisi että "vain", sen verran hirveää oli ja edelleen ahdistaa ihan kammottavasti. Voiko psykiatriseen päivystykseen mennä tällaisen takia? Tai mitäpä ne siellä muuta kuin laittavat rauhottavareseptin kouraan? En vaan kestä olla yksin nyt.
mene ihmeessä päivystykseen. sielä selvitetään tilannettasi, ja pääset puhumaan asiasta. Parempi hakea apua kuin jäädä yksin! Siksi se päivystys on olemassa.
sen verran sanon, että eivät anna rauhoittavia nykyään kuin harvoille. yksityiseltä niitä tippuu. Mieliala lääkkeitä vaan jotka pahentaa ainaki alkuun tilannetta ja oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mula oli joskus noita että paniikki iskee jos olen yksin, ihan hirvee ahditus ja pelkäsin valmiiksi yksinäisyyttä. menin sitten ovesta ulos ja illalla olo helpotti kun kello tuli tarpeeksi ja tein ruutinin esim. suhku, hyvä iltapala, jotain kivaa telkkarista ja sitten pahalla hetkellä soitin jollekkin, esim vanhemille, siskolle, kaverille tai vaan textasin. emmä siitä olosta puhunut mutta tuntui paremmalta etten olekkaan niin yksin.
Viestittelin ihanan ex:n kanssa joka sai mut unohtamaan tän ahdistuksen hetkeksi. Eli säästin julkisen terveydenhuollon jo valmiiksi ylikuormitettuja resursseja.
No jos et ole harhainen tai luule olemattomia niin tuo on varmaan vain paniikkikohtaus joka menee ajallaan ohi. Eli et ole tulossa hulluksi.