Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ovat harmissaan työttömän työllistymisestä
25.09.2013 |
Sain töitä oltuani pitkään pätkätyö- ja koulutuskierteessä. Osaa muista työsskäyvistä selvästi otti päähän työllistymiseni, he eivät onnittele tai edes teeskentele näyttävänsä iloiselta. Miksi? Olen kuitenkin tehnyt työni aina hyvin ja ollut pitkäaikaisessakin työssä, on vain sattunut huonoa tuuria kohdalle. Määrärahojen puutteesta on ollut työsuhteen jatkuminen pari kertaa kiinni ja muutama paikka ollut sellainen, joita on vuosikausia pyöritetty työllistämisvaroin ja joihin ei ole tänä päivänäkään palkattu lisää väkeä. Nyt oli tuuria ja olen ollut nykyisessä paikassani kaksi vuotta, pisin aika oli 4 vuotta ennen isoa lamaa. Vieläkäin tavatessa osa kysyy vieläkö olet siellä töissä, siihen äänesävyyn kuin toivoisivat etten olisi. Työpaikkani on aika hyvä.
Kommentit (6)
Ihan normaalia ettei ihmisillä ole käytöstapoja. Ikävähän tuollainen on. Ei kannata ympäröidä itseensä tuollaisia ihmisiä, jos vaan mitenkään pystyt estämään sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa normalisti.
Kunnes pysyn terveenä. Minä muistan ensimmäinen kielitunti. Minä mietin,että jos nyt pystyn tähään,olen mukana,olen muiden ihmisten joukkueessa.Oli todella vaikea oppia suomea. Mielessäni ei kuitenkaan koskaan käynyt ajatus jättää oppimatta.Jo kahden vuoden päästä olen pystynyt keskustelemaan muiden kanssa. Olen ollut edelleen maahanmuuttaja,mutta minuun suhtauduttiin eri tavalla.Omalla tavalla.Muistan,miten onnellinen minä olin kun avasin sanomalehti ja luin ja luin:) Myöhemmin ymmärsin,että kieli on tavallaan kunnioitus ihmisia kohtaan. Kulttuuria kohtaan. Olen tietysti kohdannut rasismia jne.. En syyttää ihmisiä. Nykyän ajattelen,että eihän kaikki törkeile tarkoituksella. Kuulin,että suomalainen ei ole rasisti,vaan rakastaa oma maata. Niin rakastan minäkin:) En kerä kehuja. En manipuloi.
Eivät he ole pahoillaan siitä, että sinä olet työllistynyt. Mutta nyt - tai ainakin pian - sinäkin liityt siihen joukkoon, joka tiedostaa myös, mitä vikoja työelämässä ja työpaikoissa ja ihan niissä "vakituisissakin" työpaikoissa on. "Jee, saat liittyä joukkoon" saa juuri ne samat sarkastiset sävyt kuin mitä muutkin työssäkäyvät kokevat omassa elämässään. Ei se mitään onnea ja auttuutta pelkästään ole, ei edes niissä harvoissa tapauksissa, jotka, kuten minä, voivat itse säädellä työaikojaan ja työtehtäviään ja tekevät unelmiensa työtä alalla, joka tosiaan kiinnostaa. AINA siellä silti on jotain epäkohtiakin, ei tämä muuten olisi elämää.
TOinen asia on, että useimmat työssäkäyvät ihmiset eivät mitenkään ymärrä tuota 20 vuoden takaista ja nyt vanhentuneeta ajattelutavasta kertovaa jakoa "vakituisiin" (eli irtisanomisajan jälkeen koska tahansa päättyviin) ja määräaikaisiin (joiden päättymispäivän tiedät) työsuhteisiin ja kuvitelmaa siitä, että ensimmäinen ryhmä jotenkin automaattisesti olisi jälkimmäistä parempi. Ainakin oman kokemukseni mukaan asiantuntijatasolla on paljon helpompi neuvotella haluamansa edut (mahdollisine irtisanoutumispykälineen) määräaikaiseen työsopimukseen kuin toistaiseksi voimassaolevaan.
Minä en tuosta aloituksesta löytänyt lainkaan viitteitä siitä, että ihmiset olisivat harmissaan työllistymisestäsi. Taidat vain kuvitella juttuja ja ylitulkita ihmisiä tukeaksesi omia ennakkoluulojasi.
No niitä ilmeitä ja eleitä on vaikea kirjoittaa tähän. Myös sellaisia kommentteja on tullut, että onko se harjoittelu ja miten pitkään työ kestää ja vieläkö sinä siellä olet, vaikka moneen kertaan on sanottu että kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva normaalli työ.
Täydellistä ei elämässä ole mikään, eikä tarvitsekaan olla. Minä kuitenkin viihdyn työssäni, vaikka kehittettävää sielläkin on. Missä ei olisi?
No onpa ikävää! Mut maailmassa on ikäviä ihmisiä, jotka tuntevat oman olonsa sen paremmaksi, mitä huonommin muilla menee. Itse pitäisin etäisyyttä tuollaisiin pahanilmanlintuihin ja antaisin sanomisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.