Mitä mieltä dobermannista perhekoirana?

Liian suuri riski että se tulee ylittämään "valtuutensa" perhekoirana. Tuttavapiirissa muutamia rottweiler- ja dobermanni-tapauksia jossa on näin käynyt... toki ennen tapausta omistajat niin kehui sitä kiltiksi.

Paljon parempia perhekoiria löytyy pilvin pimein.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 15:33"]

Liian suuri riski että se tulee ylittämään "valtuutensa" perhekoirana. Tuttavapiirissa muutamia rottweiler- ja dobermanni-tapauksia jossa on näin käynyt... toki ennen tapausta omistajat niin kehui sitä kiltiksi.

Paljon parempia perhekoiria löytyy pilvin pimein.

[/quote]

Laitat tähän varmaan esimerkkejä näistä "paremmista perhekoirista"

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 16:39"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 15:33"]

Liian suuri riski että se tulee ylittämään "valtuutensa" perhekoirana. Tuttavapiirissa muutamia rottweiler- ja dobermanni-tapauksia jossa on näin käynyt... toki ennen tapausta omistajat niin kehui sitä kiltiksi.

Paljon parempia perhekoiria löytyy pilvin pimein.

[/quote]

Laitat tähän varmaan esimerkkejä näistä "paremmista perhekoirista"

[/quote] Vaikka suomen lapinkoira. Hyväluontoinen ja terve koira.

Kyllä se suomenlapinkoirakin aika pedoksi muuttuu, niinkuin mikä tahansa muukin koira huonolla kasvatuksella.

Dopermanni on mitä parhain perhekoira, kuuliainen ja suhteellisen helppo koulutettava ja siitä syystä erittäin paljon käytetty palveluskoiranakin. Tänä päivänä vaan terveyspuoli ei ole rodulla kovin vahva.

Harmi, että hienojen koirarotujen maine kärsii, kun ovat joutuneet väärien ihmisten käsiin.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 17:11"]

Kyllä se suomenlapinkoirakin aika pedoksi muuttuu, niinkuin mikä tahansa muukin koira huonolla kasvatuksella.

Dopermanni on mitä parhain perhekoira, kuuliainen ja suhteellisen helppo koulutettava ja siitä syystä erittäin paljon käytetty palveluskoiranakin. Tänä päivänä vaan terveyspuoli ei ole rodulla kovin vahva.

Harmi, että hienojen koirarotujen maine kärsii, kun ovat joutuneet väärien ihmisten käsiin.

[/quote] Nimenomaan väärien eli perheiden käsiin.

Varmaan ymmärrät, että rodulla ja rodulla on eroja, toki kaikista saa vihaisia, mutta toisia rotuja pitää oikein yrittää jos aikoo sen vihaiseksi saada.

Dobermannia ei kyllä voi perhekoiraksi suositella. Riski on suurempi kuin monella muulla rodulla.

Jos vanhemmilla on kokemusta koirista ja koirankoulutustaidot on hyvät, eikä sitä luokkaa että "näin meillä on aina tehty". Jos vanhemmat oikeasti hyväksyvät koiriin liittyvät faktat, osaavat myöntää, jos ovat väärässä, ja osaavat kouluttaa koiran ja totuttaa sen lapsiin, niin mikä ettei. Sopii varmaan useimpiin koiriin.

Vaatii hyvän koulutuksen, sekä koira että lapset. Mutta helpompiakin perhekoiria on.

Pointtihan on siinä, että jos kouluttaa huonosti koiran, se ei välttämättä ole tietoinen asemastaan. Sellainen voi olla vaarallista kun talossa on lapsia.

Dobermanni vaatii johdonmukaista koulutusta, eikä kaikki osaa taikka jaksa.

En ottaisi, koska en ole kovin harjaantunut koirankasvattaja. Olen kyllä tavannut lutuisia dobermanneja, mutta varmasti vähintäin osassa yksilöitä on näitä "rotuominaisia" piirteitä.

ei kannata edes yrittää jos pitää täältä kysellä. pliis ei ei ei ei ja ei.

miksi oi miksi ei sovi se tavallinen kultainen noutaja tai muu luppakorvainen perhekoira. huoh..

Niin, no, dobermanni-ihmisenä sanoisin että tässä on aika monta muuttujaa. On ensinnäkin dobermanneja ja dobermanneja. Hyväluonteinen, tasapainoinen dobermanni on mitä parhain perhekoira, mutta löytääkseen hyväluonteisen, tasapainoisen dobermannin pitää vähän tietää, mistä etsii. Nykypäivän taviskasvattajat eivät valitettavasti tunnu tietävän paljon mitään luonnejalostuksesta, ja ne jotka tietävät, eivät välttämättä myy pentuja tavallisille tallaajille vaan toivovat tulevien omistajien harrastavan aktiivisesti.

Toinen iso muuttuja on toki pennunostajan koirakokemus. Jos et ole koskaan kouluttanut koiraa, dobermanni ei ehkä ole se ensimmäinen valinta, varsinkaan lapsiperheeseen.

Meillä oli dobberi ennen lapsen syntymää, eikä tämä tapaus ainakaan olisi ollut mitenkään perhekoiraksi sopiva. Koiran luonne oli sekoitus pomottajaa ja arkajalkaa, mikä aiheutti aika paljon ongelmia. Lapsia pelkäsi oikein erityisesti, ja pelon takia saattoi käyttäytyä hyökkäävästä (yritti näykkiä tmv). Toisaalta koira oli jo meille tullessaan ollut kahdessa perheessä ja annettu eteenpäin käytösongelmien takia. Vaikka koira rakas olikin, olen moneen kertaan ajatellut, että hyvä ettei elänyt niin kauan, että ehdimme saada omia lapsia...

Tutullani taas on ollut dobermanneja ainakin 15 vuotta, myös samaan aikaan pienten lasten kanssa, eikä mitään ongelmia ole ollut. Nämä koirat ovat kuitenkin olleet luonteeltaan ihan erilaisia kuin meidän koira, ja todella huolella koulutettuja. Tutullani on myös ollut pitkä kokemus rodusta jo ennen lasten syntymää.

Itselleni en ottaisi dobermannia perhekoiraksi, varsinkaan jos koirista ei ole aikaisemmin juurikaan kokemusta. Mieluummin joku pieni ja vähemmän kovapäinen rotu, joka ei missään tilanteessa saa aikaan yhtä pahaa jälkeä kuin isompi koira.

Kokeiles, ap, seropia. Sekarotuisista voisi löytyä jokin lapsiperheeseen sopiva lempeä tapaus.

Dobermanni on ensisijaisesti palvelu- ja vahtikoira ja vaatii paljon aktiviteetteja ja liikuntaa. Se on vaatelias koira. Oletko varma, että perheessä jaksetaan huolehtia dobermannin hyvinvoinnista? 

Meillä on kaksi dobia ja myös kaksi lasta. Lapset ovat syntyneen niin että koirat ovat olleet jo olemassa. Mitään ongelmia ei ole ollut. Kyllä normaalipäinen koira tietää paikkansa lapsen jälkeen...se kuuluu niiden laumaviettiin. Ongelmia voi tulla vasta silloin kun lapset kasvavat ja muuttuvat koiran silmissä samaarvoisiksi eli jotain 12-14vuotiaana.

Ei. Sillä ei taida olla perhekoiran luonnetta ollenkaan. En ottaisi.

Tutuillani oli dobermanni joka rakasti perheen lapsia. Sillä oli vaan aikamoinen suojeluvaisto. Olin yksin hoitamassa lapsia ja peuhasin 5vuotiaan kanssa "kutitusleikkiä" eli köllittiin sohvalla ja kutitin lasta. Lapsi hihkui ja kikatti, koira luuli ettää teen jotain pahaa joten tuli muristen meitä kohti. Toisella kertaa oltiin menossa lasten kanssa ulos. Lapset menivät jo pihalle kun olin laittamassa koiralle hihnaa kiinni. Samaan aikaan heidän pihalleen tuli naapuri joka tuli kysymään työkalua lainaan. Koira hätääntyi koska lapset olivat pihalla ja se oli kanssani vielä sisällä. Laitoin oven kiinni ja kiskoin koiran toiseen huoneeseen. Olen aivan varma että olisi käynyt tämän naapurin päälle.

Eli ainakin tämä yksilö oli mainio perhekoira, mutta vahti lapsia.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 10:23"]

Ongelmia voi tulla vasta silloin kun lapset kasvavat ja muuttuvat koiran silmissä samaarvoisiksi eli jotain 12-14vuotiaana.

[/quote]

Täh? En ole ikinä kuullut tällaista teoriaa. Mihin se perustuu?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 10:23"]

Ongelmia voi tulla vasta silloin kun lapset kasvavat ja muuttuvat koiran silmissä samaarvoisiksi eli jotain 12-14vuotiaana.

[/quote]

Täh? En ole ikinä kuullut tällaista teoriaa. Mihin se perustuu?

[/quote]

Etologiaan

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 10:23"]

Ongelmia voi tulla vasta silloin kun lapset kasvavat ja muuttuvat koiran silmissä samaarvoisiksi eli jotain 12-14vuotiaana.

[/quote]

Täh? En ole ikinä kuullut tällaista teoriaa. Mihin se perustuu?

[/quote]

Etologiaan

[/quote]

Pelkästään sanan "etologia" mainitseminen ei vielä millään tavalla avaa tuota ylläolevaa teoriaa minulle.

En ole toki mikään koulutettu etologi, mutta olen lukenut paljon kirjoja koirien käyttäytymisestä ja koulutuksesta, enkä ole koskaan törmännyt tuohon ylläolevaan ajatukseen. Siis mikä ihme tekee 12-14-vuotiaasta nuoresta yhtäkkiä samanarvoisen koiran kanssa, koiran silmissä? Vai tarkoitetaanko tässä nyt, että nuoret muuttuvat aikuisten ihmisten kanssa samanarvoisiksi vai mitä?

Minulla ei toki ole lapsia, joten en ole ollut tästä aiheesta erityisen kiinnostunutkaan, ja se voi selittää etten ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Mutta olisin todella kiinnostunut tietämään asiasta enemmän.

Itselläni oli koiria jo lapsena ja teininä, enkä huomannut mitään erikoista ikävuosissa 12-14. Itse asiassa sain ensimmäisen dobermannini 14-vuotiaana, ja se totteli minua paremmin kuin vanhempiani...

Tukari-mammat taas täällä huutelevat tappajakoirien perään..

Kyllä mistä tahansa koirasta saa agressiivisen, duunikaverilla on "tosi lutuinen" kultanennoutaja joka työkseen puree ihmisiä, jopa tätä duunikaverin lasta..

Toisella duunikaverilla ollut useita doppiksia ja schäfereitä ja ne on koulutettu täydellisesti.

Ainoat koirat jotka minua on purreet on chihut ja jackrusselit sekä yksi perhoskoira.

Media suurentelee juttuja jos kyseessä on joku "tappajakoira", ei ketään kiinnosta se että nää teiän hyvät perhekoirat puree ja käyttäytyy muutenkin huonosti.