Kunka monta keksiä on ok ottaa?

Jos tuollaiselle keksirohmulle sanoo, että hei, otapa vain pari kerrallaan, niin vanhempansa mulkoilevat pahasti. Luonnollisesti nuo rohmut myös juoksevat hakemaan tarjottavia heti kun ne pöytään saadaan.  Eihän sitä kahvikutsua, juhlakalua tai vanhempien vieraiden vuoroa tarvitse odotella.

Aikuisen max 4, todellisuudessa 2 paria eri sorttia. Siis ihan max, itse otan 1-2 jos on muutakin. Lapset voi ottaa sen verran, etteivät ole parkkeeranneet pitopöydän viereen. Vaikka 3-5 ja sitten leikkimään. 

Tuskin rajoittaisin muiden lasten syömistä. Ehkä saattaisin ohjata leikkiin tai keskusteluun jos olisivat jumittuneet herkkujen ääreen. Lastenkutsuissa sopii minusta syödä vaikka kulhot tyhjiksi, niihin ei minusta päde samanlaiset käytössäännöt kuin aikuisten/perhejuhliin, eli voi vaikka vetää överit ja kilpailla kuka syö eniten.

Minun lapseni on keksirohmu. Ikää on 4½ vuotta ja aivan hirveä tottelemattomuus- ja riehumisvaihe meneillään. Oikein pelottaa sen kanssa mihinkään lähteä, viimeksi kaupasta piti kantaa ulos, kun alkoi mellastaa siellä (otti hyllyiltä tavaroita ja mätti lattioille). Nyt kun mietitte, että mitäs et kasvata, niin sanottakoon, että meillä kotona on tarkat säännöt ja rutiinit, lapsen kanssa jutellaan, asiat perustellaan, annetaan vaihtoehtoja, tuhmuuksista seuraa jokin rajoitus jne. Kaupasta saa useimmiten valita jäätelön tai pienen herkun, mutta muista ostoksista päättää äiti ja isä.

Tuohon keksiasiaan palatakseni, minusta ok keksien syöntimäärä on juhlien luonteesta ja keksilaaduista riippuen 3-10, mutta minun lapseni söisi kaikki keksit, jos saisi. Ihan vain siksi, ettei halua totella, eikä usko, että suuttuisin hänelle juhlissa (vaikka todellakin suuttuisin).

Meilläkin 5-v. lapsi todellinen sokerihiiri (ja täysin vastakkainen isoveljensä kanssa, jolle pieni karkkipussikin riittää pariksi viikoksi ja sittenkin jää jämät syömättä). Sääntönä on yksi keksi kerrallaan ja kun kaikki ovat saaneet, sitten lisää. Maksimissaan 3-4 keksiä ok. Lautasta ei mätetä täyteen herkkuja. Välillä unohtuu mutta kerrataan toistuvasti ja aina ennen synttäreitä tms. juhlia ja valvotaan jos pystytään... ehkä se joskus menee perille.

Mä olen varmaan sitten outo, mutta varsinkin juhlissa, joissa pitää kävellä parikin kymmentä metriä pöydän ääreen, josta jälkiruoka otetaan, niin ohjeena on, että ottaa enemmän kuin sen yhden keksin. Ei nyt lautasta kukkuroilleen, mutta useampaa sorttia, sen verran kuin uskoo syövänsä. Joskus ei jaksa kaikkea, sitten äiti syö loput tai jos halua vielä jotain, niin sitten sen voi mennä hakemaan kun kaikki on saanut. Musta on paljon rasittavampaa se, että lapset käy siellä pöydässä koko ajan hakemassa sen yhden keksin = juoksentelee koko ajan siinä muiden liikkuvien aikuisten jaloissa, ja useinmiten ohittelee jo olemassaolevassa jonossa hakemassa vain sen yhden keksin. Mitä vähemmän kertoja menee sen tarjoilupöydän ääreen, sen parempi.

Kokonaisuutena musta sellainen 1 kakkupala ja 3-4 keksiä on aika sopiva määrä. Vieraiden lapsia en menisi komentelemaan, jos ihan täyden lautasen näkisin, saattaisin kysyä oletko ihan varma, että jaksat nuo kaikki.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:46"]

Mä olen varmaan sitten outo, mutta varsinkin juhlissa, joissa pitää kävellä parikin kymmentä metriä pöydän ääreen, josta jälkiruoka otetaan, niin ohjeena on, että ottaa enemmän kuin sen yhden keksin. Ei nyt lautasta kukkuroilleen, mutta useampaa sorttia, sen verran kuin uskoo syövänsä. [/quote]

Näin meilläkin tehdään. Niin aikuiset kuin lapset.

Kerran olin isoissa juhlissa missä minulla alkoi oikein kiehua. Paikalla oli minulle täysin tuntematon lapsi, jonka lähellä oli useita aikuisia, jotka juttelivat keskenään. Itse olin kauempana ruokajonossa. Lapsi tyynen rauhallisesti nappasi lautaselleen _kaikki_ gluteenittomat keksit. No, tuo ei vielä hirveästi ärsyttänyt, mutta näin että hän ei syönyt niistä yhtään, koska ne olivat hänen mielestään pahoja. Ei sitten jäänyt yhtään keksiä minulle, isälleni ja pojalleni. Kiitos vaan.

Juhlissa saa ottaa 2-3 keksiä ja palan kakkua kerralla, lisääkin saa ottaa, jos maistuu, harvoin maistuu. Yksi kerrallaan -sääntö näyttää oikeasti ihan typerältä :)

Niin, riippuu juhlien koosta. Jos meillä on vaan kyläilemässä pari perhettä, jolloin kaikki mahtuvat pöydän ääreen (tarjottavat siinä keskellä), niin kyllä mä pidän omituisena, että lapsen annetaan ottaa ensin kakkua, jota ei maistakaan, sitten mättävän siihen päälle kourallisen kaikkia muita lajejea (karkit, sipsit, keksit, pulla), sitten haukataan pala yhdestä keksistä ja laitetaan sivuun ja otetaan samanlaisia keksejä uusi kourallinen. Tällaistakin näkee yllättävän paljon, siis vaikka lapsi istuu äitinsä ja isänsä välissä ja nämä ojentavat lapselle, mitä lapsi pyytää. 95% lautaselle jäävästä on periaatteessa koskematonta - tai siis just niin likaisia, että menee silti roskiin

Sitten taas isommissa juhlissa on ok ottaa kohtuullinen määrä lautaselle. Esim pala kakkua ja kaksi keksiä.

Olen omille lapsilleni neuvonut, että aina otetaan juhlapöydästä yksi keksi kerrallaan tai yksi palanen kakkua. Sitten kun se on syöty, niin sitten otetaan toinen, jos muut ovat jo saaneet omansa. Olen emännöinnyt lasten synttäreillä, joissa pöytää kiertävästä kulhosta muutamat ensimmäiset juhlavieraat ovat kumonneet omalle lautaselleen kaikki loput keksit, siis 6-10 kpl. Ihmettelen lasten kotikasvatusta - ja olen sitten täyttänyt kulhon ja sanonut sitä ojentaessani, että ota yksi ja anna kulho seuraavalle, että kaikille riittää. Ymmärrän lasten ahneuden, ja olen joskus sanonut emännälle viedessäni poikaani synttäreille, että x:n edestä voi ottaa karkkikulhon pois, jos näyttää mättävän niitä ettei muuta näekään. Miten lapset oppivat käytöstapoja, jos aikuiset eivät niitä opeta?

Yksi kerrallaan toisetkin huomioiden. Vaikka keksejä olisi suuri kulhollinen, niin olen sanonut lapsille, että kolme-neljä keksiä on ihan maksimi.

Ja vaikka tarjolla olisi herkkuja kuinka paljon vaan, niin kaikkia kippoja ei tarvitse tyhjentää vaan voi vähän herkutella ja sitten jatkaa leikkejä, niin ei tule huono olo. Meillä lapset alkavat valittamaan huonoa oloa, jos syövät likkaa herkkuja. Onneksi sen itsekin tajuavat.

Meillä kotona opetettiin, että ensin yksi kappale / pala ja sitten kun kaikki olivat saaneet osansa (aikuiset isomman palan kakkua, huom!), sai ehkä toisen kierroksen. Mummon luona sai syödä pullaa niin paljon kuin huvitti, mutta hän leipoikin sitä useamman kerran viikossa ihan lapsenlapsia varten. Muissa kyläpaikoissa piti olla kohteliaampi.

Hassua kun nyt kaikki sanovat että lapsille opetetaan että 1 keksi aluksi. Silti kun lapset pääsevät itsekseen keksikipon luokse, niin herkkuja kahmitaan kaskin käsin. Kummasti kodin opetukset unohtuvat.

Siksipä sitä opetusta pitää jatkaa. Eihän siihen mulle-kaikki-ny-heti -meininkiin tarvita kuin se yksi kasvattamaton rohmuaja, joka vielä äänekkäästi rohmuamistaan mainostaa, niin lapset lähtevät puolustamaan omaa osaansa... Joten jospa kaikki aikuiset emännät ja isännät jaksaisivat kiinnittää asiaan huomiota, niin tästäkin kasvavasta sukupolvesta tulisi edellistä parempi. Mutta olen emännöinyt juhlia, joissa vanhemmat näyttivät kamalaa esimerkkiä ahnehtimisesta lapsilleen, enkä todellakaan kehdannut sanoa lapsille yhtä kertaa enempää kun katsoin heidän isäänsä siinä kahvipöydässä.