Mistä tietää että toinen on se sielunkumppani?

kemioita ja halun tunteita miehiä kohtaan (noin 5-8 kpl koko elämäni aikana) joita en ole tuntenut kovin hyvin. Eli olisivatko he olleen sielunkumppaneita vai vain hyviä panoja. En tiedä. Sen olen ainakin huomannut että noihin tunteisiini en voi luottaa, eivät kerro minulle miehen potentiaalisuudesta mitään.

-ap-

vaikka en oikein tarkasti tiedä, mitä tuo käsite tarkoittaa...



Mutta meillä todellakin sujuu hyvin yhdessä ja ajatuksemme ovat lähes aina samanlaisia. Ollaan siis asioista samaa mieltä ja viihdymme toistemme seurassa.

Tämä on teoriani, jonka vuoksi en usko esim. pariterapiohin yms. Jos on " väärän" ihmisen kanssa, niin siinä ei paljon terapiat auta.



Ajattellaan naispuolisia tuttaviani:

Olen tuntenut henkilön A (työkaveri, ihan ok) ja B (ystävä, tutustuttu esim. koulussa, isossa porukassa huomattu, että juttu luistaa) kymmenen vuotta.

Olen lähdössä kuukauden matkalle ja minun täytyy valita matkakumppanini näistä kahdesta? Kumman valitsen? OK, minulla voi olla ehkä ihan ok, reissu työkaverin kanssa, kun vaan olen valmis jatkuviin kompromisseihin (pariterapia) tai ikimuistoinen matka parhaassa seurassa ihanan ystäväni kanssa, jonka kanssa haluamme samoja asioita ja ymmärrämme toisiamme jopa ilman sanoja. Tosin varmasti erimielisyyksiä tulee, mutta ystäväni kanssa ne vain vahvistavat meidän suhdetta, kun työkaverini kanssa ne huonontavat sitä.

tietää/toivoo että jossain muualla on se sielunkumppani???

Eikä se olekkaan se jonka kanssa on tällä hetkellä?

Jo kun tavattiin oli tosi jännä tunne kun löysi ihmisen, jonka huumori oli samanlaista ja ajatukset muutenkin.Jo alussa ajateltiin samaa asiaa yhtä aikaa ja toinen vaan päästi sen suustaan.

Naimisissa nyt 6vuotta ja tää jännä ajatusyhteys edelleen.

Mä ainakin olen usein miettinyt sitä, että mitä jos en olisi koskaan tavannut tuota miestäni, en varmasti olisi löytänyt samanlaista sielunkumppania.



Musta tuntuu, että maailmassa ei varmastikaan ole kovin montaa miestä, jotka sopisivat mulle yhtä hyvin kuin tuo oma mies.

Onneksi löysin oman sielunkumppanini jo hyvissä ajoin, että ei tarvinnut kovinkaan montaa vuotta kuluttaa aikaansa sellaisten " ei niin sielunkumppaneiden" kanssa.



Sitä usein ihmettelen, että miksi ihmiset sitten ovat suhteessa sellaisten kanssa, jotka eivät ulkopuolistenkaan silmissä vaikuta yhtään sielunkumppaneilta.

meinaan vaan että KAIKKI meidän tutut luulee että meillä menee erittäin hyvin ja ollaan onnellisia... mutta totuus on toinen meis on kyllä onnellinen mutta minä en. Mua ahdistaa tää suhde...

T:8

Tälle pohjalle en usko kuitenkaan pystyväni kestäviä suhteita rakentamaan. Avopuolisoni: ei ehkä sielunkumppani, mutta voidaan olla ihan erimieltäkin asioista eikä se kuitenkaan ole ylitsepääsemätöntä. Pikemminkin hitsaa vaan tiukemmin kiinni toiseen.

viihdytään hyvin yhdessä.