Olen ihan tavallinen, mutta haluaisin saavuttaa jotain tässä elämässä

Olet todennäköisesti narsisti.

Et välttämättä ole narsisti. Minullakin on silloin tällöin tuo tunne. Toki olen vielä suht. nuori ja jos ihan tosissaan hirveästi teksisi mieli saavuttaa jotain näkyvää ja räikeää, niin varmaankin onnistuisin. Näin luulisin.

Mutta itse kun ajattelen elämääni, niin huomaan nyt jo saavuttaneeni jotain. Minulla on kaksi hyvää ystävää, joista toisen olen pelastanut yhdestä suuremmasta pulasta. Toista olen muuten vain tukenut, rohkaissut ja koettanut neuvoa säännöllisesti. Tiedän tasan tarkkaan, että jos nyt kuolla kupsahtaisin, niin nämä kaksi ystävää kyllä jäisivät kaipaamaan. Onko sinulla tällaista ystävää?

Minäkin olen ihan tavallisessa työssä, olen opettaja. Mutta kyllä siellä tavallisissakin töissä voi saavuttaa jotain suurta. Minä ainakin olen tosi ylpeä itsestäni, jos saan jonkin oppilaan oivaltamaan maailmasta ja elämästä jotain tärkeää. Näitä sattuu harvakseltaan. Jos olet sellaisessa työssä, missä et pysty paljon vaikuttamaan ihmisiin, voit ehkä kuitenkin kehittää sitä työntekoa. Laita alulle jokin innovaatio, vaikka ihan pienikin.

Tosiaan maailmaan pystyy kai jonkin verran vaikuttamaan, jos muuttaa nuorten ihmisten elämissä jotain. Kouluttaudu vaikka partionjohtajaksi - tapaat lapsia ja nuoria, joille sinä olet esikuva.

Tämmöisillä pikkujutuilla jättää jo ainakin joidenkin ihmisten mieleen pitkään pysyvän muiston. Ja jos isompia juttuja hamuat, niin
1) opiskele koreaa ja luo Pohjois-Koreaan demokratia
2) keksi parannuskeino vaikka syöpään, AIDSiin ja sen semmoisiin
3) toteuta järkevä yhteiskunta, joka ei perustu kapitalismiin eikä sosialismiin
4) minun henkilökohtainen suosikkini: saa aikaan maailmanrauha.
5) poista maailmasta nälänhätä, ylipaino sekä saasteet.

No ei, vitsi vitsinä. Mutta noilla edellä mainituilla pikkujutuilla saattaa jo vaikuttaa vaikka mihin!

Auta naapurin mummoa, istuta puu, käy lukemassa vanhuksille (tai juttelemassa), kyyditse kyydintarvitsevia, hanki vaatekerta lastenkoti lapselle jossain päin maailmaa...

Ihan varmasti jonain päivänä joku muistaa hyvyytesi, apusi. Onko muulla oikeastaan väliä kuin sillä, että olet jonain päivänä auttanut/ilahduttanut tuttua tai tuntematonta.

Mulla on samoja mietteitä, mutta olen hyväksynyt sen että kaikessa eriomaisuudessani taidan olla aika keskinkertainen. 

Nelosella on hyviä ideoita. Vapaaehtoistyö voisi olla tilaisuutesi. Siinä voi aloittaa pienestä (menemällä ensin mukaan toimintaan) ja ajan kanssa laittaa jonkin oman projektin pystyyn. Auttaminen on oikeasti tärkeää eikä siinä tarvita sellaisia tietoja ja taitoja kuin esim. johonkin uuteen keksintöön.

Taide. Klassikon aseman saava taideteos (kirjallisuus, musiikki, kuvataide) on ainoa tapa jättää jälki, jonka arvo säilyy vielä kuolemasi jälkeenkin. Tiede vanhenee, vaikka innovaatioilla toki on arvonsa, mutta taiteella voi puhutella myös tulevia sukupolvia.

Voit myös kuolettaa minäsi ja keskittyä maailmanparantamiseen, tulla uudeksi Gandhiksi.