Te ei-niin-reippaat muuttajat! Tulkaas tänne kertomaan kokemuksia!

Edessä on muutto, joka tosiaan sysää koko perheen pois mukavuusalueelta. Tänne vanhalle asuinalueelle jää hyvä elämisen taso, ystävät, vapaa-ajan asunto, harrastukset, miehen hyvä työ, lasten hyvä hoitopaikka ja paljon hyviä muistoja. Edessä muutto ahtaaseen kerrostalokolmioon, lapset eri päiväkoteihin, ei tunneta sieltä ketään jne. Muutto on välttämätön että elämä menisi eteenpäin, mutta voi että tökkii. Joka aamu tuntuu siltä, että en halua täältä pois, en kerta kaikkiaan halua. Ei huvita edes sängystä nousta.  Suhtaudun kaikkeen tulevaan negatiivisesti, vaikka tiedän että jo muutaman vuoden päästä kaikki hyödymme tästä, ja voimme jopa muuttaa takaisinkin.

On varmasti muitakin, joiden on ollut vaikea muuttaa. Kertokaas millainen prosessi se teille oli. Mitä pelkäsit? Toteutuiko pelko? Oletko onnellinen, että silti muutitte, vai kaipaatko vielä takaisin?