Olen alkanut ymmärtää miehiä, jotka valittavat kotivaimoistaan...

Mieheni jäi vanhempainvapaalle vähän aikaa sitten ja jo nyt huomaan hänessä, miten ikävät piirteet suorastaan korostuvat kun hän on väsynyt. Hän on epäsiisti, kiukuttelee kun on univelkaa muttei suostu nukkumaan päivälläkään, marttyyrimaisesti haluaa tehdä kaiken yksin vaikka tarjoan apuani...ei tee kamalasti mieli viettää aikaa tämmöisen ihmisen seurassa. Nyt joku huutaa että "mikset tue puolisoasi?". Näin käy kun yritän tarjota apuani/tukeani/kehun häntä jostain: hän mitätöi kehuni, puuskahtaa ärtyneenä jotain tai valittaa olevansa liian väsynyt asiaan X. Tähän suhtaudun ymmärtäväisesti ja kysyn, voisinko tehdä jotain jotta hänen olonsa paranisi. Sen sijaan että mies nimeäisi jonkin teon tai asian joka auttaisi, hän huokaa ja sanoo "etpä oikeastaan". Jaa. Mitäpä siihen sitten sanomaan, vituttaa kun edes kysyin ja tekee mieli lähteä pois.

Ja joo, minäkin olin äitiyslomalla väsynyt sekä kiukkuinen välillä. Mutta ihan reiluuden nimissä sanoin myös suoraan miehelle, millä oloni helpottuisi ja otin omaa aikaa. Nyt ymmärrän, miksi moni mies on ärsyyntynyt...