Aika hyvä kolumni ainoana lapsena olemisessta

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 07:35"]

http://www.hs.fi/sunnuntai/Ainoan+lapsen+puolustuspuhe/a1369450915914?ref=hs-hitaat-e-2

Minä ainakin kärsin lapsena siitä, että kaikissa normaaleissa lasten välisissä kiistoissa minut tungettiin tiettyyn lokeroon, koska olin ainoa lapsi. Huomasi kyllä, että silloisten kavereitten kotona siitä oli keskusteltu ja somasti vanhempien ennakkoluulot oli siirretty seuraavallekin polvelle.

Mutta se hyvä puoli siitä oli, että itse olen näiden kokemusten takia koettanut viimeiseen asti välttää ihmisten leimaamista stereotypioiden mukaisiksi. Eli koska kaikki ainoat lapset eivät ole itsekeskeisiä kusipäitä, kaikki romanit eivät ole varkaita eivätkä suomenruotsalaiset kultapossuja.

[/quote]

Ajatella, minäminäminä olen ajatellut ja kaikki muut on toisenlaisia, mutta minäminäminä osaan ajatella toisin ja minäminäminä...

Niin, olisinhan minä tietysti voinut siteerata tässä myös Sam Harrisia, Leena Palotietä tai vaikkapa Paavia, mutta kun nyt tulin omana itsenäni ja omasta kokemuksestani tämän kirjoittaneeksi (itsekäs kun olen), niin ajattelin, että ehkä se on ihan ok. Kiitos, kun vahvistit näkemyksiäNI.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 08:01"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 07:35"]

http://www.hs.fi/sunnuntai/Ainoan+lapsen+puolustuspuhe/a1369450915914?ref=hs-hitaat-e-2

Minä ainakin kärsin lapsena siitä, että kaikissa normaaleissa lasten välisissä kiistoissa minut tungettiin tiettyyn lokeroon, koska olin ainoa lapsi. Huomasi kyllä, että silloisten kavereitten kotona siitä oli keskusteltu ja somasti vanhempien ennakkoluulot oli siirretty seuraavallekin polvelle.

Mutta se hyvä puoli siitä oli, että itse olen näiden kokemusten takia koettanut viimeiseen asti välttää ihmisten leimaamista stereotypioiden mukaisiksi. Eli koska kaikki ainoat lapset eivät ole itsekeskeisiä kusipäitä, kaikki romanit eivät ole varkaita eivätkä suomenruotsalaiset kultapossuja.

[/quote]

Ajatella, minäminäminä olen ajatellut ja kaikki muut on toisenlaisia, mutta minäminäminä osaan ajatella toisin ja minäminäminä...

[/quote]

Mä oon aina ajatellut, että on karua olla ainoa lapsi :(

  Onneks mulla on ollut sisarukset, keiden kanssa riidellä, mutta ei tosiaan olla niitä "Ikuisesti parhaita ystäviä", mä en ymmärrä, miten joku voi oikeasti käsi sydämellä väittää siskoaan parhaaksi ystäväkseen...

Minulla on itselläni sisaruksia, mutta kaverini jotka on olleet ainoita lapsia, on paljon ulospäinsuuntautuneempia kuin minä. Kai se on pakko olla, minulla oli kotona seuraa ja kavereita, yhdessä kokkailtiin iltapäivisin kun vanhemmat oli vielä töissä, yhdessä käytiin shoppailemassa yms. Ehkä se teki sosiaalisesti laiskaksi...

Niin, se varmasti tuntuu sinun näkökulmastasi siltä, että elämästä puuttuu jotakin. Mutta esimerkiksi minä ja kavereistani ne, joilla ei sisaruksia ole, olemme puhuneet tästä asiasta. Kukaan meistä ei ole kaivannut sisaruksia, koska - no kun ei vain olla kaivattu. Ei tämä tietty tieteellisesti pätevä otos ole, mutta kertoohan se jotakin. Varmaan sisarukset olisivat kiva juttu jos niitä olisi. Jos kaipaisin sisaruksia, kaipaisi sitä ideaalia, jonka olen niistä päähäni tehnyt. Eihän sellaista ole edes olemassa, pelkkä haavekuva. Joten ei tämä mitenkään karua ole. Onnellisuuttani ei vähennä mitenkään se, että olen ainoa.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 08:10"]

Mä oon aina ajatellut, että on karua olla ainoa lapsi :(

  Onneks mulla on ollut sisarukset, keiden kanssa riidellä, mutta ei tosiaan olla niitä "Ikuisesti parhaita ystäviä", mä en ymmärrä, miten joku voi oikeasti käsi sydämellä väittää siskoaan parhaaksi ystäväkseen...

[/quote]

No voi voi. Ihan samalla tavallahan sitä on käsityksiä, että suurperheessä ei voi saada rakkautta yms.

Jotenkin vain tuntui niin hassulta ap,n tyyli nostaa itsensä yläpuolelle, että hän ainakin osaa ajatella eri tavalla kuin muut.

Mistä sinä ap tiedät, miten me muut ajattelemme.

Teit heti itsestäsi stereotypian tällä aloituksella.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 08:10"]

Mä oon aina ajatellut, että on karua olla ainoa lapsi :(

  Onneks mulla on ollut sisarukset, keiden kanssa riidellä, mutta ei tosiaan olla niitä "Ikuisesti parhaita ystäviä", mä en ymmärrä, miten joku voi oikeasti käsi sydämellä väittää siskoaan parhaaksi ystäväkseen...

[/quote]

Mun sisko on mun paras ystävä, lälläslää!

Itse olen kolmelapsisen perheen keskimmäinen lapsi.Kotihoidettu,koska äitini työskenteli perhepäivähoitajana,eli meillä oli aina paljon lapsia,ja kaikki lelut tietysti jaettiin hoitolasten kanssa.

Silti minusta ei tullut mitään yltiösosiaalista,anteliasta ihmistä.Varsinkin lapsena ja nuorena,päinvastoin,hakeuduin usein kirjojen pariin ja yksilöharrastuksiin,ja haaveilin koko lapsuuden vain omasta huoneesta.Karkkipäivän karkit ja jäätelöt jaettiin laskemalla ja viivoittimella,ja siskoni ja veljeni kanssa lähinnä tappelimme.Oman edun tavoittelu ja ahneus on jollain tavalla ongelma vieläkin,mutta nyt aikuisena osaan taistella sitä vastaan ja miettiä omaa käytöstäni ja tarkoitusperiä.

Itselläni on vain yksi lapsi,9-vuotias.Hän on paljon sosiaalisempi kuin minä, tuossa iässä!Vaikka soisin,että hänelle sisaruksia tulee (olemme eronneet,mutta isä uudessa suhteessa),niin ei tuo ainokaisena kasvaminen ole mitenkään häntä "pilannut".Hyvin aulis jakamaan ja lainaamaan omistaan,ja erittäin oikeudentuntoinen,aina heikomman puolella.Ja löytää aina kavereita ja juttuseuraa,kun kotona ei ole valmiina.

Summa summarum:Jokainen ihminen(lapsi) on yksilö,joka muokkautuu ja kasvaa omanlaisekseen,oli sitten ainokainen tai suurperheessä.Itseäni harmittaisi kovasti,jos minulla ei olisi näitä sisaruksia,mutta en osaisi kaivata,jos ei olisi.