jos lapsi on herkkujen ja roskaruuan perään, niin onko

http://1.bp.blogspot.com/-UHJbKZHy3U0/ULENyY3q1bI/AAAAAAAAM9k/oKFnSeQnaGY/s1600/evolution-of-man-apes-to-fat-slops.jpg

Ei ole. Naurettavaa yhdenlapsen perheen panikointia.

On ihan jees syödä roskaruokaa, vähän sama alkoholinkäytön kanssa. Kohtuukäyttöä. Lapsi oppii että voidaan joustaa ruokailussa ja se ei kaada maata.

Muistakaa harrastaa liikuntaa pari tuntia päivittäin niin ei pääse kertymään vartalolle löysää.

Olisi se lähinnä kummallinen aikuinen joka ei koskaan söisi karkkeja tai roskaruokaa. Asian kanssa voi olla sinut.

Sekin on vaihtoehtona että jos paljon kielletään asioita niin ne kiinnostaa sitten liikaa kun lapsesta kasvaa aikuinen.

Kun aikaa kuluu enemmän...

http://cf.broadsheet.ie/wp-content/uploads/2010/11/evolution-man.jpg

Varmaan hankalampaa oppia syömään terveellisesti kuin sellaisen, joka luonnostaan tykkää terveellisestä ruoasta. Mutta en usko, että mahdotonta. Minulla esikoinen tykkää luonnostaan kasviksista ja terveellisestä perusruoasta, herkkuja voi antaa syödä niin paljon kuin haluaa (=aika vähän). Kuopus taas herkkusuu, joka varsinkin pienempänä olisi syönyt vain rasvaa ja sokeria. Kun olen tarjonnut pääasiassa sitä terveellisempää ruokaa, on kuopuskin päässyt sen makuun, nykyään herkkuhammas kolottaa vähemmän.

Tärkeää on pitää säännölliset ruoka-ajat, jotta ei ala tehdä mieli herkkuja ja toisaalta ruoka-aikaan on kunnolla nälkä. Silloin oikea ruoka maistuu paremmin.

3, olen kyllä samaa mieltä muista asioista, mutta usko tai älä, on aikuisia, jotka eivät tykkää karkeista tai roskaruoasta. Minä ole sellainen, samoin siskoni. En tykännyt edes lapsena. En ole ikinä ostanut itselleni karkkia tai hampurilaista. En ihan oikeasti :) Suklaata syön joskus pari palaa, ehkä kerran-pari vuodessa. Lapsena en syönyt edes sitä, inhosin kaikkea karkkia ja suklaata.

Mutta joo, muuten asiaa. Ja samaa uskon minäkin, että jos kieltää liikaa, herkuista tulee houkuttelevia.

t. 5

Ap. tyttö ei halua syödä normiruokaa ollenkaan. Isänsä kanssa riidellään lähes päivittäin asiasta. Hänen mielestään asia ei ole vakava. Eli tyttö ahmii vain herkkuja, ja jos ei niitä saa, niin ei syö mitään. Kun ollaan muut syöty ruokaa, niin hän hakee kaapeista vaikka keksejä. En saa mitenkään asiaa kuriin, koska mies sanoo että lapsi saa tehdä noin, ja menee kyllä ohi. Tyttö 11v ja 150/52. Eli kyllä jo ihan pullukka.

Ap, älä anna periksi! Tuolla tavalla tytölle kehittyy lihavuuden ja aliravitsemuksen lisäksi epäterve ruokarytmi ja suhtautuminen ruokaan. Nyt kerrot sille isälle, että ei vetele ja minusta kuulostaa myös siltä, että teidän kannattaisi hankkia ammattiapua. Ravitsemusterapeutti tms. tuossa tarvittaisiin, jos ei syö mitään oikeaa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 23:00"]

Ap, älä anna periksi! Tuolla tavalla tytölle kehittyy lihavuuden ja aliravitsemuksen lisäksi epäterve ruokarytmi ja suhtautuminen ruokaan. Nyt kerrot sille isälle, että ei vetele ja minusta kuulostaa myös siltä, että teidän kannattaisi hankkia ammattiapua. Ravitsemusterapeutti tms. tuossa tarvittaisiin, jos ei syö mitään oikeaa.

[/quote]

Juuri näin. Puuttukaa ajoissa!

Varsinkin pullukkalapset liikkumaan ja terveellistä ruokaa kehiin. Ei mitään herkkuja kun hyvin harvoin.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 22:37"]

loppuelämä sinetöity? Eli onko vain ohimenevä vaihe, vai onko tulevaisuuden kuva sama??

[/quote]

Ihminen haluaa luonnostaan rasvaa ja sokeria. Sinun tehtäväsi vanhempana on opettaa lapsellesi, että noita on nykyään saatavilla enemmän kuin tarpeeksi. Niitä ei tarvitse enää varastoida sisäänsä, vaan jääkaappiin. Tai hakea tarpeen mukaan kaupasta. Sinun tehtäväsi on selittää se.

Itse olin tuonikäisenä melko samanlainen. Normaalia ruokaa söin hyvin vähän, mutta kaikkia herkkuja paljon. Ahdisti kamalasti olla pullukka, olisin halunnut muuttaa asioita, mutta en jotenkin pystynyt. Koulukiusaaminen johti alunperin tuohon outoon syömiskäyttäytymiseen ja aiheutti sitä kautta lihomisen. Aiemminkin olin pieniruokainen, mutten mussuttanut herkkuja, joten olin kooltani pieni.

Olen sittemmin laihtunut, mutta minulla on hirvittäviä pakkomielteitä ruokaan ja laihduttamiseen liittyen. Olen normaalipainon keskivaiheilla ja haluaisin silti vain laihtua. Olen yrittänyt ties mitä ihme kuureja ja olen koittanut syödä tosi terveellisesti. Yritän syödä normaaliruokaa, mutten pysty tai jaksa syödä tarpeeksi. Syön välillä kaikkea epäterveellistä, välillä menee päiviä syömättä mitään ja joskus liikun ja syön tosi vähän. Lopetan aina siihen, että tajuan etten vain laihdu tai kun tulee huimausta tai muuta.
Olen myös masentunut, ahdistushäiriöinen ym.

Koulukiusaamisen hoitaminen olisi estänyt tämän ruokapakkomielteen syntymisen. On tosi raskasta kun mieli pyörii ruoan ja laihduttamisen ympärillä lähes koko ajan. Koita tehdä jotain, ettei lapsellesi kävisi samoin.