Olenko itsekäs sinkku?
Kun joku perheenjäsen, sukulainen tai tuttavani alkaa seurustella(, menee naimisiin tai saa lapsia,) alan ottaa etäisyyttä häneen. En jaksa sitä kiehnausta ja "rakastumista". Yhtäkkiä minä en olekaan mitään, vaan blaa blaa blaa, aina vaan pitää roikkua sen kumppanin seurassa. Näin on helpompi. Olkoot pariskunnan keskenään kavereita ja sinkut keskenään. Tietty välillä on tekemisissä, mut suurimmaksi osaksi kannattaa pysytellä sinkkujen parissa, niin ei tule pettymyksiä. Tietenkin sitten sinkutkin kelpaa, kun lapsia pitäisi hoitaa. Muutenkin sitten kun suhdetta on hieman aikaa mennyt eteenpäin, niin johan ollaan kiinnostuneita minunkin elämästä. Sorry, liian myöhäistä.
Onko muita sinkkuja jotka ajattelevat näin? En nyt tarkoita 20-vuotiasta, vaan n. 30-v. ja siitä ylöspäin sinkkua.
Kommentit (3)
Olet siis mustasukkainen kavereistasi?
Omituinen tapa jakaa ihmiset sinkkuihin ja pariskuntiin. Kyllähän parisuhdestatus voi muuttua monta kertaa elämän aikana. Etkö itse koskaan tapaile ketään? Kuulostat aika katkeralta. Voisit kokeilla olla onnellinen ystäviesi puolesta, vai onko liian vaikeaa?
Onhan tuo ikävää - tiedän itsekin (en täysin samasta, mutta vastaavanlaisista tilanteista) miltä tuntuu tietty ulkopuolelle jääminen. Ja mitä sen läheisen ihmisen löytämiseen tulee, niin jokainenhan kaipaa rakkautta, syvää ja pysyvää, eikö totta http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4