Lue keskustelun säännöt.
Miksi moni syömishäiriöinen on sokerihiiri?
16.07.2013 |
En puhu lihavuushäiriöstä.
Bulimiasta ja anoreksiasta kärsiviä. Kun muistelen tapauksia, joita elämän varrella olen kohdannut jokainen on ollut makean perään. Ja kaupassa juuri viime viikolla näin nuoren naisen, jonka ulkonäöstä jo näki, että on paha anoreksia ostavan yli kymmenen(!) pussia karkkia ja useamnan suklaalevyn!
Liittyykö tämä siihen, kun sanotaan vihan ja rakkauden olevan lähellä toisiaan, näin myös tässä?
Kommentit (8)
EI kaikki muuten ole. Itselläni on BED enkä välitä makeasta juuri ollenkaan. Minä himoitsen ja ahmin rasvaista ja suolaista: pizzoja, pasteijoita, lihapiirakoita, juustoja, chipsejä, suolapähkinöitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Varmaan yleinen ennakkoluulo vain, näin oman kokemukseni perusteella. Anoreksia-aikoina makeita oli helpompi kätkeä itselle katseltaviksi, kun eivät pilaantuneet. Sen jälkeen kaikki muut syömishäiriöni ovat keskittyneet lähes ainoastaan suolaisiin. Mutta sitähän sä et kysynyt...
Yleisesti sanotaan, että anorektikot nimenomaan rakastavat ruokaa ja siksi heillä on siihen niin vääristynyt suhde.
Mutta minuun tuo otsikko kieltämättä kolahtaa. En oikein haluaisi syödä ruokaa enkä pidä juuri mistään, mutta rakastan kyllä kaikkea makeaa. En osaa sanoa miksi näin.
Siskoni sairasti teininä anoreksiaa ja jotian bulimiankin tapaista välillä oli. Osti viikkorahoilla hillittömiä määriä karkkia ja piilotteli ja hamstrasi niitä. Sitten söi kerralla valtavasti.
Hän ei juuri lainkaan syönyt oikeaa ravintoa.
t.6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta tuntuu, että mulle on viime aikoina ollut kehittymässä jonkinlaista syömishäiriötä... Syön päivässä ehkä yhden, korkeintaan kaksi "kunnon" ateriaa, jotka ovat yleensä suht terveellisiä ja kaiken muuten ruokailun korvaan sitten makeilla herkuilla. Esim tänää aloitin päivän suklaalevyllä, sitten joskus viiden aikaan söin lautasellisen pastasalaattia ja nyt alkaa taas olla ihan huutava nälkä, eikä talossa ole yhtään makeaa, niin otin taas samaa salaattia ja yhden leivän.
Mulla ainakin on juuri todella vääristynyt suhde ruokaan ja varsinkin pienennä makean syömisestä syyllistettiin paljon ja salailin sitä aina. Nykyään (olen 20v) tuntuu, että makeaa vaan tekee enemmän mieli kuin normi ruokaa ja sitä sitten En mä siihen mitään muuta syytä osaa tähän hätään sanoa...
Mulla on krooninen syömishäiriö. Oon kärsinyt koko aikuisikäni bulimiasta. Nykyään se on aika hyvin kurissa. Taantumapäiviä enää keskimäärin kerran kuussa takavuosien päivittäisen oireilun sijaan.
Pidän makeasta kyllä, mutta en nähdäkseni keskimääräistä enempää. Mulla on terveitä kavereita, joiden huomaan olevan paljon persompia makealle kuin minä. Tykkään kovasti irtiksistä, mutten ole niille yhtään sen persompi kuin vaikka työkaverit. Mun syöpöttelykohtaukset voi laukaista ihan mikä tahansa ruoka. Niin makea kuin suolainenkin.
Samasta syystä varmaan miksi ei-sairaatkin himoitsevat sokeria - siitä saa nopeasti energiaa. Kun on nälkiinnyttänyt itseään pitkään, kroppa huutaa nopeaa hiilaria.