Lue keskustelun säännöt.
Ällöttää parit jotka ottaa koiran ennen vauvaa
29.06.2013 |
Mua jotenkin ällöttää parit, jotka ottaa koiran/koiria ennen vauvaa...Ihan kuin koira otettaisiin siksi, että voidaan vähän "harjoitella" ennen vauvaa tai kokeilla, millainen se puoliso olisi vauvan kanssa, eli miten osallistuu koiran hoitamiseen...
Varsinaista koiran inhimillistämistä...
Onhan se tavallaan söpöä, kun näkee pariskunnan koiransa kanssa lenkillä, mutta heti tulee mieleen, että taitaa olla otettu siks kun ei ihan valmiita olla vielä vauvan tuloon, mutta jostain elävästä olennosta haluttais yhdessä pitää huolta. Mutta läpinäkyvyydessään se on myös jotenkin ällöttävää!
Kommentit (19)
Me kyllä otimme koiran ihan sen takia että haluamme koiran, emme vauvaa. Minä siis en halua vauvaa nyt enkä luultavasti koskaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos hankkii vain koiran eikä vauvaa ollenkaan? Meillä ainakin on kova halu pitää huolta elävästä olennosta, mutta ihmislasta ei ole tulossa. En oikein ymmärrä, miten tilanne olisi radikaalisti erilainen, jos meidän tilanteessamme oleva pariskunta muuttaisikin myöhemmin melensä ja päättäisi hankkia lapsen. En oikein usko, että kovin moni todella ottaa koiran harjoittelumielessä, mutta en osaa pitää sitä pahana asiana, kunhan sen tarpeista ja hyvinvoinnista huolehditaan kunnolla.
Noh, ap voisi mennä itseensä ja miettiä mitä suustaan laukoo.
Meillä oli ainakin sellainen tilanne, että vuosien yrittämisen jälkeen ei vauvaa kuulunut ja ajateltiin, että otetaan koira kun sellaista ollaan haluttu. Tulin sitten muutaman kuukauden päästä raskaaksi. Ei kaikki ole niin mustavalkoista niin kuin ap luulee.
Mukavasti koira ja lapsi on sopeutuneet toisiinsa.
No hyvin usein "sattuu" kuitenkin olemaan niin, että on koira hetken aikaa, ja kappas vain, sitten tulee vauva...Tiedän niin monta tällaista pariskuntaa.
Sitten hyvin (liian) usein käy niinkin, että kun vauva syntyy, niin koira/koirat saavat lähteä. Surullista :(.
Ap
5, hyvä, että ovat sopeutuneet toisiinsa! Usein vaan tuntuu, että koira hylätään lähes heti kun vauva on syntynyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs parit, joiden lapset ovat muuttaneet kotoa ja hankkivat sitten koiran vauvan korvikkeeksi, kun vauvaa ei enää saa.
Tiedän toisissa naimisissa olevan pariskunnan, jotka hoivaavat sylikoiraansa todellakin kuin vauvaa. Puhelimme miehen kanssa pihalla ja koira räksytti verannalla. Mies leperteli koiralleen: "odota vähän kulta, isukki tulee kohta." Ällöä todella. (heillä on lapsia edellisistä avioliitoistaan, mutta jo aikuisia. Lapsenlapsiakin on.)
8, tuo on myös ällöä!
Kuuluu samaan kuin se, että sinkkunainen ottaa kissan ja lepertelee sille kuin vauvalle tyyliin "äiti antaa sulle ruokaa"......Se on ällöttävää, jos mikä.
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään, joka ois koirastaan luopunut vauvan takia. Oisko myytti? Monesti sitä ihminen kypsyy koiranomistajaksi ennen kuin vanhemmaksi. Eikö se ole aika luonnollista? Ensin lapsella on hamsteri ja sitten chinchilla ja nuorena aikuisena oma koira ja sitten ihan aikuisena oma lapsi, aina sitä mukaa kun haluaa kantaa enemmän vastuuta. Ei se koiraa inhimillistä eikä lasta ei-inhimillistä.
Mua ällöttää enemmänkin ap, joka yleistää nyt kyllä aika häikäilemättä. Parempihan se koira on ottaa ensin - silloin riittää aikaa ja innostusta koiran kouluttamiseen. Perustottelevainen koira sopeutuu varmuudella paremmin tuleviin lapsiin, kuin pentu, jota kukaan ei ehdi/jaksa kouluttaa. Meidän tuttavapiirissä enemmistöllä on koira, eikä kukaan ole luopunut siitä lapsen takia. Vastenmieliset ihmiset ovat vastenmielisiä ihan riippumatta, onko niillä koira/lapsia vai ei. Onhan se nyt hävytöntä, että joku mu tekee asioita elämässään eri järjestyksessä, kuin ap ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiedän yhdenkin pariskunnan, jotka sanoivat, että koira ei kestä lapsen itkua ja ulvoo, eikä pariskunta kestä sitä...
Ja Tori.fi:ssähän näitä pariskuntia on pilvin pimein, jotka "muuttuneen elämäntilanteen, eli meille tulossa vauva" takia luopuvat koirasta.
Tulee just sellanen olo, että ensin harjoitellaan koiran kanssa, eikä se todellakaan ole koiraa kohtaan oikein.
Aika ihmiskeskeisesti ajateltua, että harjoitellaan ensin hamstereilla, sitten koiralla ja sitten vauvalla! Mites ne, jotka on allergisia mahtaa sitten ollenkaan osata huolehtia vauvoista?
Sattumalta tunnen sellaisiakin pariskuntia, ja hyviä vanhempia ovat, vaikkeivät eläimillä olekaan harjoitelleet...
Eihän eläinmaailmassakaan eläimet toisilla lajeilla harjoittele ennen poikasten saantia.
Ap
Mulla ja miehelläni on koira, jonka hankin itselleni 18-vuotiaana kun muutin omilleni ja kun aina olin haaveillut omasta koirasta:) tavatessani nykyisen mieheni oli tietenkin selvää että meillä on koira, koska se alunperinkin minulla oli, hankittuna kauan ennen kun edes lapsista haaveilin. Nyt koira jo vähän vanhempi, mutta vielä sillä elin aikaa vajaa 10-vuotta eli koira nyt sattuu tuossa vielä olemaan kun lapsia todennäköisesti alamme tehtailla. Enkä näe tässä mitään "ällöttävää". Mutta, tiedän kyllä mitä tarkoitat tuolla aloituksellasi, ei ihan tämmöistä tapausta taida koskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi että ällötämme sinua. Koira varattiin jo ennen kuin tiesin, että raskaudun...suunnitelmissa oli jo raskautuminen. Koiraa en halunnutaikaisemmin, koska opiskelin ja matkustin ees taas. Lasta alettiin yrittämään, kun olimme menneet naimisiin, mutta sitä kun ei voi tietää, että saako koskaan edes lapsia.
Entäs minä sitten? Otin koiran kun lapset olivat jo isompia eikä niistä enää ole niin paljon vaivaa. Ihan itsekkäistä syistä. Olen nyt onnellinen koiranomistaja ja perhekin tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15, tein samalla tavalla :). Lapset jo isompia ja otimme koiran. Se on eri juttu kuin jos harjoitellaan eläimellä ennen lapsia ja sitä pidetään omana vauvana ennen kuin on niitä omia lapsia. On myös eri juttu tietenkin, jos on tyyliin 18-vuotiaana ottanut koiran ja se sattuu oleen kun lapsia tulee. En tarkoita näitä tällaisia tapauksia.
Ap
Minusta on muutenkin kyseenalaista ottaa koira, jos tarkoituksena on myöhemmin tehdä lapsia. Lemmikistä tulee todella helposti rasite, kun vauva - etenkin se ensimmäinen - on talossa. Koira varsinkin vaatii paljon huolenpitoa ja huomiota, eikä tuore äiti (tai isäkään) välttämättä jaksa mitään ylimääräisiä vaatimuksia. Minulla meni hermot meidän kissaan, mutta onneksi päästiin siitä sujuvasti eroon (muutettiin ja kissa jäi vanhaan taloon). Toisaalta koiraihmiset on muutenkin aina jotenkin vinksahtaneita, etenkin ne joilla on monta koiraa. Koira on kuin yksi lapsista ja blääblää. Ihan älytöntä, eläinhän se on. Lemmikki voi toki olla hyvin tärkeä, mutta on jotenkin sairasta pistää se samalle viivalle lasten kanssa. Tähänkin kommenttiin tulee toki alaspäin peukutuksia, kun koiraihmiset vauhkoontuu.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 21:02"]
Minulla meni hermot meidän kissaan, mutta onneksi päästiin siitä sujuvasti eroon (muutettiin ja kissa jäi vanhaan taloon).
[/quote]
Hyi mikä ihmissaasta oletkaan. :(
No voi vittu! Ap:ltako sitä pitää kysyä, missä vaiheessa sen koiran ottaa? Me otettiin koira, kun muutettiin kerrostalosta omakotitaloon. Lapsi tuli vasta pari vuotta sen jälkeen. Mä oon ainakin tosi tyytyväinen, että koira oli jo valmiiksi, olispa kiva ottaa tähän taaperotalouteen koiranpentu, joka kakkaisi ja pissaisi lattialle ties kuinka monta kuukautta.
Kukas sen takaa että se vauva tulee sen koiran jälkeen. Meille ainakaan sitä vauvaa ei ole tullut vaikka koira onkin. 5 vuotta on odotettu.
Terveiset lapsettomuushoidoista
Niin ja itselläni on koira ja koirista muuten tykkään, eli siitä ei ole kysymys!
Ärsyttää vaan tuollainen koiralla "leikkiminen" ennen vauvaa.
Se on tarkoitettu ihan eläinystäväksi eikä miksikään vauvan korvikkeeksi!
Ap